No en mie nyt nuinkaan sanonu...enkä ollu etes tosissanikaan...nyt anteeksianteeksi enkä luullut sua vanteeksi vaan me ollaan kikkurapääkköskavereita eikä syötetä kameleita jookoskookos
Tunteet ollu jo pitkään ihan pinnassa ja itku muuttuu nauruks ja nauru itkuks ihan yhtä nopeeta...koko ajan ihan helvetin pahamieli ja epäkelpo olo.. alkaa vähän väsymään siihen että sisimpään sattuu, siks mä yritin yllyttää poikien isää tänään tulemaan päälle (kun on sellasia puhelimessa nyt muutamaan otteeseen lupaillut tapahtuvan) kun mä haluaisin tuntea jotain muuta kun ikävää ja surua
Niin että siinäpä sulle tsykoloki vähän purtavaa