Ns. hyviä tehtäviä missä sinua kohdellaan jollain lailla ihmisenä ja kiinnitetään huomiota tunnetilasi pitämiseen mahdollisimman positiivis-motivoivana on armeijassa olemassa lähinnä sotilaskodissa ja varuskuntasairaalassa, missä lähimmät esimiehet ovat siviilejä.
Sotilasesimiesten suhtautuminen varusmieheen taas on suurin piirtein yhtä lämmintä kuin antiikin ajan orjapiiskurin suhtautuminen kaleeriorjiin.
Jos jollain normaalilla työpaikalla työntekijöihin suhtauduttaisiin vastaavasti kuin mitä varusmiehiin armeijassa suhtaudutaan olisi työnantaja pian leivättömän pöydän ääressä psyykkisestä väkivallasta, työaikalainsäädännön rikkomisesta, työehtosopimuksen rikkomisesta ym. syytettynä sekä iltapäivälehtien lööpeissä "epäinhimillisenä natsipomona". Mutta armeijan kontekstissa tällä ei tietenkään ole mitään väliä, koska kaksinaismoralismi ja se, että "armeijassa pojista tehdään miehiä".
Jopa ketjussa aiemmin mainituissa vankiloissa vankien viihtyvyyteen panostetaan nykyään ja varsinkin avovankiloiden vangit saavat nauttia kauniiksi sisustetuista tiloista, joka päivä lämpiävästä rantasaunasta, kunnollisista yöunista, työstä maksettavasta tuntuvasta korvauksesta joka moninkertaisesti ylittää armeijan päivärahat ja näin poispäin. Mutta armeijassa tällaisesta ajattelusta ei ole puhettakaan, vaan varusmiehestä katsotaan tulevan sitä parempi sotilas mitä enemmän hän kärsii sekä psyykkisesti että fyysisesti.