The ketju

Status
Viestiketju on suljettu.
vierailija
https://www.mtv.fi/lifestyle/koti/artikkeli/nain-laskuri-hoitaa-kasvimaata-ei-enaa-rikkaruohojen-kitkemista/3375400
kastemadoille evästä ja suojaa polttavalta auringolta, itselle parin tunnin puuhastelu päivittäin silloin, kun ruohoa leikataan - kuntoiluksi kun laskee sen, ollaan voiton puolella joka tapauksessa(y)
Ihana tuoksu siinä silpussa, pehmeää ja pienet perunantaimet ovat niin suloisia ilmestyksiä maan pinnalla:LOL: -tai oikeastaan taivaskinhan alkaa siitä;)
 
Päivää på kettingen.

Ja minä, maan matonen, arvatkaa nolottaako. :notworthy:

Pohjustus: Eilen siis kaveri soitti viiden maissa ja sanoi, että Aksu ny korjaa luunsa tänne ja tulee soittamaan sitä haittaria ja kasataan jotain ohjelmistontynkää, että ei tartte kylmiltään lähteä pilaamaan kenenkään kolmekymppisiä. Sit mä menin ja soitin haittaria yhteentoista. Ja sit olin soittamatta haittaria puoli kolmeen. Niih.
Nolous tulee siinä, että olin sopinut tapaamisen lähikahvilaan aamukymmeneksi, viedäkseni eräälle naiselle minulle tarpeettoman naisten polkupyörän. Ja arvatkaas muistiko maanmatonen nimeltä Aksu haittarinsoiton jälkeisolotilassa laittaa aamuksi kelloa soimaan. No ei .
Niinpä kymmentä yli kymmenen heräsin kun nainen soitti ja kysyi, että mahtaako Aksu yhtään muistaa missä piti olla polkupyörän kanssa kymmenen minuuttia sitten? Tuli kiire.
Hävettää.

Mitä opimme tästä? Älkää koskaan opetelko soittamaan haittaria. Se johtaa vain ongelmiin ja noloihin tilanteisiin.
 
  • Tykkää
Reactions: Lunatic
Voi Aksu voi Aksu. Nainen sai pyöränsä kumminkin? Turha enää nolostella, tiedän että helpommin sanottu kuin tehty mutta yritä.

ps. En opettele
Juu, pyörä on nyt semmoisessa osoitteessa missä sille on käyttöäkin. Itse asiassa pakettiin kuului oikein nätti, uudenveroinen ja vankkarunkoinen punainen Solifer, Järeä U- kaarilukko, pumppu ja sävy sävyyn pyörän väriin kypärä ja samaan sävyyn pieni reppu mihin mahtuu pumppu, kypärä ja sensemmoista. Äitikulta ne aikanaan pakettina ittelleen hankki mutta kun ei enää pysty pyöräilemaan niin pari vuotta sitten lahjoitti ne minulle. Ja nyt se pyörä on seissyt mulla pari vuotta pölyttymässä fillarikellarissa.
Olisin pyörän lahjoittanut tuolle naiselle kun tiedän, että menee tarpeeseen ja käyttöön. Mutta hän ei huolinut sitä lahjaksi vaan tahtoi ostaa. Harvoin pääsee todistamaan tilannetta missä nainen väkisin työntää viiskymppistä miehen rintataskuun, mutta tuokin tuli tänään koettua.
 
Ai nii. Onhan mulla runo haittarinsoitosta. Tommoinen:

Hiljan tässä suurin vaivoin
taas haitarini esiin kaivoin.
Kai olen kelpo valmentaja,
en soitintani loppuun aja.

On lepo puoli harjoitusta,
siis jospa haitarini musta
oppinut ois soittamaan,
vaikka edes valssit vaan.

Mut äänet väärät vallan saa,
se itseäni harmittaa. (v- alkuinen sana käy korvikkeeksi)
Siis päätin palkeet kasaan taittaa,
haitarin taas laukkuun laittaa.

Jospa joskus poutasäällä
haitari ois soittopäällä.
Siihen asti keräten voimia,
suunnittelen muita toimia.

Voi tätä elämää, voi tätä koitosta.
Mitään ei tullut haitarinsoitosta.
Siis koetin valjastaa mä runoratsun,
vaan sekin yskii kuin vanha Datsun.

Edessä liikaa korkeaa kaidetta,
yli en pääse, synny ei taidetta.
Muusalta koetin aikaa varata,
nyt luulen, on muusani tainnut karata.
 
  • Tykkää
Reactions: Lunatic ja Elena777
Kyllä sellasia silti on, älä yhtään epäile.
Kyllä mä sen tiedän. Joskus (harvoin) minullakin kaikki kaksi aivosolua eksyvät yhtaikaa munista ja vatsasta korvien väliin. Silloin olen vähissä järjissäni.

Ostettu on oma. Vaikka kyseessä olis kuinka mulle tarpeeton tavara jonka ihan mielelläni ilman taka- ajatuksia voin lahjoittaa pois. Mut kun sen ostaa, niin sit ei jää mitään kuvitteellistakaan kiitollisuudenvelkaa vaan kyseessä on kauppa.
Sen vuoksi hän tyrkytti mulle seteliä ja minä kohteliaisuussyistä yritin siitä kieltäytyä.
 
  • Tykkää
Reactions: Lunatic
En oo nähny, vaikka 50v olen mailmaa nähny
Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
Kyllä mä sen tiedän. Joskus (harvoin) minullakin kaikki kaksi aivosolua eksyvät yhtaikaa munista ja vatsasta korvien väliin. Silloin olen vähissä järjissäni.

Ostettu on oma. Vaikka kyseessä olis kuinka mulle tarpeeton tavara jonka ihan mielelläni ilman taka- ajatuksia voin lahjoittaa pois. Mut kun sen ostaa, niin sit ei jää mitään kuvitteellistakaan kiitollisuudenvelkaa vaan kyseessä on kauppa.
Sen vuoksi hän tyrkytti mulle seteliä ja minä kohteliaisuussyistä yritin siitä kieltäytyä.
Juuri niin.
 
Status
Viestiketju on suljettu.

Yhteistyössä