Mikä hinku on ihmisillä, jotka ovat olleet useaan kertaan aiemmin naimisissa, joilla on näistä aiemmista avioliitosta molemmilla melkein aikuiset lapset, ja jotka ovat tunteneet toisensa vasta parisen vuotta, mennä nyt, melkein eläkeiässä keskenään naimisiin? Läheisriippuvuus? Pelko elää yksin? Lapsenomaisuus?
Miksi yli 50-vuotiaat menevät naimisiin?
- Viestiketjun aloittaja Zariza
- Ensimmäinen viesti
Jos vaikka rakkaus?
Oisko se ihan mahdotonta? Tuossakin iässä?
Oisko se ihan mahdotonta? Tuossakin iässä?
vierailija
Mä tunnen kaksi pariskuntaa, molemmat 70+ ikäisinä menivät uudelleen naimisiin. Tosin vasta toista kertaa (ei useita kertoja niin kuin aloittaja puhuu). Se oli taloudellisesti kannattamatonta, koska osapuolet olivat leskiä ja avioituessaan menettivät leskeneläkkeensä, eli ei ainakaan rahan takia
Mitä se ap:tä kaivaa, vai onko joku "paha äitipuoli" tulossa sun apajille perinnönjaossa???
Mitä se ap:tä kaivaa, vai onko joku "paha äitipuoli" tulossa sun apajille perinnönjaossa???
Olen ehkä liian uudenaikainen tai vanhanaikaisesti uudenaikainen.
Avioliittoa ei rakkaus tarvitse. Rakkaus kestää ilman sormusta ja vihkivalaa, joka ei tänä päivänä näytä edes merkkaavan mitään. Aikuisen ja melkein 60-kymppisen kokeneen, useasti jo avioliiton eläneen pitäisi se tietää.
Avioliittoa ei rakkaus tarvitse. Rakkaus kestää ilman sormusta ja vihkivalaa, joka ei tänä päivänä näytä edes merkkaavan mitään. Aikuisen ja melkein 60-kymppisen kokeneen, useasti jo avioliiton eläneen pitäisi se tietää.
Viimeksi muokattu:
50-vuotias ei ole lähelläkään eläkeikää. Jos vaikka on saanut opinnot valmiiksi n. 25-vuotiaana, saanut saman tien tai vaikka vuoden päästä ekan muksun, ollut kotona 2-3v, kun on saanut seuraavan ja taas 2-3v päästä kolmannen, on ollut kotona kunnes nuorin menee kouluun, niin voi olla ollut vasta n. 12 vuotta työelämässä, kun täyttää 50. Jos jää eläkkeelle esimerkiksi 65-vuotiaana, on työelämää silloin enemmän edessä kuin takana...
Kyllä tuossa vaiheessa voi hyvin ehtiä rakastua ja olla vielä vuosikymmeniä onnellisesti yhdessä.
Kyllä tuossa vaiheessa voi hyvin ehtiä rakastua ja olla vielä vuosikymmeniä onnellisesti yhdessä.
No ei varmaan tarvitse mutta ei se keneltäkään ole pois jos joku haluaa naimisiin. Voihan siinä olla perinnönjaot sitten tulevaisuudessa mielessä myös ja sen toisen jäljelle jäävän osuus mahdollisesta perinnöstä ja huolehtiminen jne...mistä sitä syitä tietää mutta ihan varmasti samoista syistä kai sitä kaikenikäiset menevät naimisiin.
No eipä toisten rakastumiset ja avo- tai avioliitot muille kuulu. Jokaanen saa mennä naimisiin silloon kun haluaa. En oikeen ymmärrä tuota sun asennetta. Mitä se muka sun elämääs vaikuttaa jos joku menee naimisiin yli 50-vuotiaana? 
Eikä 50v. oo viä lähellä eläkeikää, aika monta vuotta on viä eläkkeeseen.
Mun paappa oli lähemmäs 90v. kun meni pitkäaikaasen avopuolisonsa kans naimisiin. Hyi kamala, kuinka kehtasivat.
Eikä 50v. oo viä lähellä eläkeikää, aika monta vuotta on viä eläkkeeseen.Mun paappa oli lähemmäs 90v. kun meni pitkäaikaasen avopuolisonsa kans naimisiin. Hyi kamala, kuinka kehtasivat.
Eikä 50+ oo pakosta eronnu vaan voi olla myös leski. Ei se valitettavasti katto ikää koska kuolema korjaa.
Kaiketi ap:n pointti oli siinä, että eivätkö osaa olla yhdessä ilman naimisiinmenoa. Että eikö se rakkaus riitä. Pitääkö sitä jotenkin todistella. Vai painavatko käytännön syyt.
vierailija
Aviopuoliso on erillaiset oikeudet kuin avokilla/ ystavalla. Miksi ihmeessa ei naimisiin saisi menna +50-vuotiaana, u sitten eronnut kerran, useammin Tai ei kertaakaan?
Kuulostaa pahasti silta, etta aloittaja pelkaa perinnon puolesta ja koettaa taalta hakea oikeutusta liiton vastustamiselleen.
Kuulostaa pahasti silta, etta aloittaja pelkaa perinnon puolesta ja koettaa taalta hakea oikeutusta liiton vastustamiselleen.
Minulla ei ole mitään perinnöllistä tekemistä tämän esimerkkitapauksen kanssa. Mutta sen aistin, että jotain muusta kuin rakkaudesta tässä on kyse. Haluan ymmärtää, mikä on tämä muu suurempi paine, joka vaikuttaa ratkaisuun. Perintö? Mitä merkitystä sillä on, koska rintaperilliset perivät. Onko mahdollista, että toisen aviopuolision entisistä liitoista syntyneet lapset (ei-rintaperilliset) voivat nyt periä uuden puolivanhemman/ puolison omaisuutta kuolemantapauksen yhteydessä?
Leskeneläke? Se on jo poissuljettu. Oikeus leskeneläkkeeseen syntyy, kun avioliitto on solmittu ennen viimeistään 50-vuotiaana. Jos sen hetken missaa, niin sitä etuisuutta ei ole saatavissa.
Rikos? Aviopuolison ei tarvitse todistaa/ ei kelpaa todistajaksi/jäävi.
Leskeneläke? Se on jo poissuljettu. Oikeus leskeneläkkeeseen syntyy, kun avioliitto on solmittu ennen viimeistään 50-vuotiaana. Jos sen hetken missaa, niin sitä etuisuutta ei ole saatavissa.
Rikos? Aviopuolison ei tarvitse todistaa/ ei kelpaa todistajaksi/jäävi.
Viimeksi muokattu:
Miten mä nyt en oikein usko sitä, että kaikilla avioon menevillä olis pääkkösessään laskelmat menossa...osalla toki voi olla mutta...
Eihän rakkauttaan tarvitse todistella kenellekään. Riittää että rakastaa ja osaa sen rakkautensa näyttää kumppanilleen. Omasta vapaasta tahdostaan. Mutta joillekin avioliitto tuo sitä täydennystä yhdessäololleen, sormuksilla tai ilmankin, papilla tai tuomarilla...ihan sama miten ja minkä takia, ei kuulu kenellekään.
Viiskymppinen voi vielä kulkea rakkaansa kanssa käsi kädessä useammankin vuosikymmenen...ja mikä onkaan sen ihanampaa
Eihän rakkauttaan tarvitse todistella kenellekään. Riittää että rakastaa ja osaa sen rakkautensa näyttää kumppanilleen
. Omasta vapaasta tahdostaan. Mutta joillekin avioliitto tuo sitä täydennystä yhdessäololleen, sormuksilla tai ilmankin, papilla tai tuomarilla...ihan sama miten ja minkä takia, ei kuulu kenellekään.Viiskymppinen voi vielä kulkea rakkaansa kanssa käsi kädessä useammankin vuosikymmenen...ja mikä onkaan sen ihanampaa
Moni haluaa turvata uuden kumppanin loppuelämän rahallisesti, jos itsestä aika jättää. Jotkut vielä eroavat heti naimisiinmenon jälkeen ja jakavat omaisuuden kahtia siinä kohtaa, jotta uuden puolison ei tarvitse taistella perillisten kanssa. Tämänkin olen nähnyt tapahtuneen.
Okei. Tämä kuulostaa "järkevältä" , mutta miksi lahjoittaa toiselle omaa omaisuuttaan avioliiton- avioeron kautta? Se puolisoista, joka saa osituksessa enemmän, niin hänen lastensa perintöosuus kasvaa. Hyvä isä/äiti? menee lastensa tulevaisuuden turvaamiseksi naimisiin rikkaan kanssa ja ottaa eron 5 vuoden päästä? Se aika on kestettävä. Jos avioliiton aikakausi on alle 5 v. niin ositus ei mene 50/50.
vierailija
Avioliitto antaa paremman turvan joka suhteessa.
Jos puoliso menee tiedottomaksi sairauskohtauksen tai onnettomuuden vuoksi, niin aviopuoliso katsotaan lähiomaiseksi. Avopuolison lapset voivat jättää kokonaan ulkopuolelle eikä hän saa puolisonsa tilasta mitään tietoja, ellei häntä ole rekisteröity lähiomaiseksi.
Aviolitto antaa leskelle oikeuden jatkaa asumista yhteisessä asunnossa. On tapauksia, joissa edes testamentti ei ole antanut vastaavaa turvaa avopuolisolle.
Jos puoliso menee tiedottomaksi sairauskohtauksen tai onnettomuuden vuoksi, niin aviopuoliso katsotaan lähiomaiseksi. Avopuolison lapset voivat jättää kokonaan ulkopuolelle eikä hän saa puolisonsa tilasta mitään tietoja, ellei häntä ole rekisteröity lähiomaiseksi.
Aviolitto antaa leskelle oikeuden jatkaa asumista yhteisessä asunnossa. On tapauksia, joissa edes testamentti ei ole antanut vastaavaa turvaa avopuolisolle.
Anteeks nyt mutta - toi sun epäluuloisuus onnellisen ja ihanan asian johdosta on jotenkin kummallisen huvittavaa, varsinkin kun itse, Zariza, sanot että sulla ei ole asiaan osuutta eikä arpaa....
Näinköhän? Miksi olet liittoa noin vahvasti vastaan? Kerran asia ei sulle kuulu....
, varsinkin kun itse, Zariza, sanot että sulla ei ole asiaan osuutta eikä arpaa....Näinköhän? Miksi olet liittoa noin vahvasti vastaan? Kerran asia ei sulle kuulu....
Oma lehmä minulla on ojassa ehkä... minun avopuolisoni on pyytänyt minua useaan otteeseen vihille. Olemme lähempänä viisikymppistä kuin kolmekymppistä, aiemmin olleet naimisissa ja molemmilla avioliitoistaan lapsia. Olen omasta mielestäni perustellusti vastannut hänelle : Ei! ei ja miksi muka naimisiin? Emme ole enää lapsenteko iässä. Ei meidän todellakaan tarvitse. Ja nakellut perään huumorilla : Avioliitto on ensimmäinen askel kohti avioeroa.Anteeks nyt mutta - toi sun epäluuloisuus onnellisen ja ihanan asian johdosta on jotenkin kummallisen huvittavaa
Näinköhän? Miksi olet liittoa noin vahvasti vastaan? Kerran asia ei sulle kuulu....
Nyt sitten tuli tämä tapaus lähipiirissä "yli 50v. naineet"... ja yritän etsiä sitä jotain...
vierailija
Rintaperilliset perivät lakiosan jos testamentilla määrätty muusta omaisuudesta.
Mutta eiköhän ihan rakkaus syynä. Uskovaisilla myös ettei haluta elää ns. synnissä eli avoliitossa.
Ihan sitoutumisen halu. Samat syyt kuin nuoremmillakin. Eikä 50 v ole vanha.
Mutta eiköhän ihan rakkaus syynä. Uskovaisilla myös ettei haluta elää ns. synnissä eli avoliitossa.
Ihan sitoutumisen halu. Samat syyt kuin nuoremmillakin. Eikä 50 v ole vanha.
Voi sinua
...nyt sanon, sori vaan, höpsöä Eihän teidän tarvitse mennä naimisiin jos se ajatuksena tuntuu...huonolta? Mitä kumppanisi on perusteluihisi sanonut?
Toisaalta taas - miksi aina järkeillä niin kovin ja olla totisena aikuista tuollaisessa tilanteessa? Miksi ei vaan voisi antaa mennä vaan ja tarttua tilaisuuteen? Kerran täällä vain eletään...eikä se että on eronnut tarkoita sitä ettei sen jälkeen ikinäkoskaanmilloinkaan voisi enää naimisiin mennä. Sehän on sitä elettyä elämää ja kokemusta
...Mitä jos vain heittäytyisit yhdessä kumppanisi kanssa? Riskihän on sille olemassa että - olette yhdessä huikean onnellisia koko yhteisen matkanne ajan
...Itse olen uskossa, ja minä näen, että avioliitto on ainutkertainen ja siitä syntyy lapsi/ lapsia. Vanhemmalla iällä rakkautta on, mutta seremonia oman rahallisen edun tavoittelemiseksi tai aiemmassa, pyhässä avioliitossa syntyneen lapsen/lapsien tulevan perinnön uusiksi jakamiseksi ihmiskynän ja maallisen lain voimin, ei mahdu minun uskooni.
Tee itte kuten haluat, mutta anna toisten tehdä kuten he haluavat. Ei muiden liitot sulle kuulu millään tavalla. Ja aivan varmasti monen kohdalla kyse on rakkaudesta vaikka sä et sitä haluakaa uskoa. Oikiastaan aika surullista, että ihminen on noin kyyninen pessimisti, että ei halua uskoa rakkauteen ku toiset menee naimisiin. Suorastaan ilkiää vähätellä toisten rakkautta ja avioliittoa tuolla tavalla.
Kiitos. Pistit kyllä minut vielä miettimään. Olisihan näin mahdollista näyttää kaikkien lasten edessä, että olemme nyt yhtä perhettä. Kiitos.Voi sinua
Eihän teidän tarvitse mennä naimisiin jos se ajatuksena tuntuu...huonolta? Mitä kumppanisi on perusteluihisi sanonut?
Toisaalta taas - miksi aina järkeillä niin kovin ja olla totisena aikuista tuollaisessa tilanteessa? Miksi ei vaan voisi antaa mennä vaan ja tarttua tilaisuuteen? Kerran täällä vain eletään...eikä se että on eronnut tarkoita sitä ettei sen jälkeen ikinäkoskaanmilloinkaan voisi enää naimisiin mennä. Sehän on sitä elettyä elämää ja kokemusta
Mitä jos vain heittäytyisit yhdessä kumppanisi kanssa? Riskihän on sille olemassa että - olette yhdessä huikean onnellisia koko yhteisen matkanne ajan
Tuota...mahtuisiko uskoosi se, että koska itse olet ainutlaatuinen ihmisenä, niin sinulle aukaistaan uutta tilaisuutta olla uuden yhtä ainutlaatuisen ihmisen kanssa onnellinen? Teidän kahden avioliitto on/olisi yhtä ainutlaatuinen ja uusi ja kaunis alku koska se yhdistää kaksi juuri tässä tilanteessa ja ajassa toisensa löytänyttä ihmistä yhdeksi kokonaisuudeksi
.Olkaa onnellisia ja rakastakaa toisianne ja tehkää kuten sydämenne sanoo
...