Miksi ihmislapsi traumatisoituu voimakeinoista kasvatuksessa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
On vähän ikävä lyödä keskustelijoita tutkimustiedolla päähän, mutt mennään nyt sitten. Nopealla googlettelulla löysin ihan kätevän kirjallisuuskatsauksen, jossa käsitellään kuritusväkivallan vaikutuksia lapseen. Tuossa mainittuja tutkimuksia voi sitten käydä kattelemassa ennen kuin käyttää kuritusväkivaltaa omaan lapseensa

https://www.theseus.fi/handle/10024/101072

Kuritusväkivallan on todettu lisäävän lapselle masennuksen ja ahdistuksen todennäköisyyttä, aggressiivisuutta, ja erilaisia käytöshäiriöitä, esimerkiksi piittaamattomuutta säännöistä. Lisäksi pienen lapsen ruumiillinen kuritus vaikuttaa tutkimusten valossa heikentävän lapsen kognitiivisia taitoja tämän kasvaessa.

Lapsuudessa koetun vanhempien käyttämän kuritusväkivallan uhkailun on todettu heikentävän nuorten mielenterveyttä. Tutkimuksessa selvisi myös, että nuorilla, jotka kokivat stressiä äidin käyttämästä kuritusväkivallasta, on heikompi itsetunto ja lisääntynyt masennuksen riski.

Raju ruumiillinen kuritus on myös yhteydessä kasvavaan itsemurhariskiin.

Lsäksi eräästä tutkimuksesta ilmeni, että edes positiivisella kodin ilmapiirillä ei voida ehkäistä kuritusväkivallan lapselle aiheuttamia pitkäaikaisia kehityksellisiä seurauksia.

Hauskaa nipistelyä itse kullekin.

Ongelma on siinä, että mielenterveysongelmat ovat kasvaneet räjähdysmäisesti samalla kun kurittamisesta ollaan päästy eroon ja ihmisten koulutustaso on kasvanut. Eli tutkimuksen tulos ei vastaa todellisuutta.
 
Ongelma on siinä, että mielenterveysongelmat ovat kasvaneet räjähdysmäisesti samalla kun kurittamisesta ollaan päästy eroon ja ihmisten koulutustaso on kasvanut. Eli tutkimuksen tulos ei vastaa todellisuutta.
Ei, vaan niitten diagnosointi on kasvanut. Aiemmin oli hulluja, ja sitten oli niitä, jotka piilottelivat etteivät joutuneet leimatuksi hulluksi. Aivan yhtä paljon kuin nykyäänkin.
 
  • Tykkää
Reactions: AivanSama
Ei, vaan niitten diagnosointi on kasvanut. Aiemmin oli hulluja, ja sitten oli niitä, jotka piilottelivat etteivät joutuneet leimatuksi hulluksi. Aivan yhtä paljon kuin nykyäänkin.

Selittää vain osan asioista.

Esimerkiksi autismi on lisääntynyt hurjasti, vaikka kriteerit (DSM-IV) ovat olleet samat.

Yhtälailla 1987-syntyneistä joka kolmas on saanut hoitoa mielenterveysongelmiinsa, joka verrattuna vanhempiin sukupolviin on hurjan suuri määrä. Voi olettaa, että nuoremmat hakeutuvat helpommin hoitoon kuin vanhemmat (kasvojen menetyksen pelko ei ole niin suurta), mutta se tuskin selittää kehitystä kovinkaan suurelta osin.

Samaan aikaan kun mt-diagnooseja tulee aina vain enemmän, noin 7 nuorta eläköityy joka ikinen päivä ja mielialalääkkeitä (biomedikaalinen lääketiede) syö noin 450 000 ihmistä. Trendi on lääkkeiden ja eläköitymisen osalta on hieman parantunut, koska nykyisin ihmiset jätetään oman onnensa nojaan (hoitoprosessit on ajettu alas ja vakuutuslääketiede ottanut kovemman kannan).
 
Tässä tapauksessa siirrät (indoktrinaation avulla) omia rajoituksiasi lapseen. Lapsesi tulee kuitenkin elämään maailmassa, jossa instituutioiden, ihmisten ja asioiden väliset suhteet elävät koko ajan eikä pysyviä rajoja ole olemassakaan, siten kuin vanhempien ihmisten historiassa. Järkevintä on ottaa emansipatorinen lähtökohta, jossa pikku hiljaa lapsen tiedollisten kykyjen mukaisesti hänestä kasvatetaan aikuinen, joka osaa ajatella asiat ihan itse.

Emansipatorinen lähtökohta on harhaa. Se, että lapsella on sääntöjä, ei tee hänestä alisteista. On hyvä oppia toimimaan yhteiskunnan sääntöjen mukaan. Ne ovat välttämättömiä yhteiskunnan toimivuuden kannalta. Sensijaan on hyvä osata kyseenalaistaa, muttei se tarkoita sitä, etteikö mitän yhteiskunnan sääntöjä tule noudattaa.
Ihminen on myös varsin sopeutuvainen eläin. Se sopeutuu kyllä muuttuviin sääntöihin.
 
Selittää vain osan asioista.

Esimerkiksi autismi on lisääntynyt hurjasti, vaikka kriteerit (DSM-IV) ovat olleet samat.

Yhtälailla 1987-syntyneistä joka kolmas on saanut hoitoa mielenterveysongelmiinsa, joka verrattuna vanhempiin sukupolviin on hurjan suuri määrä. Voi olettaa, että nuoremmat hakeutuvat helpommin hoitoon kuin vanhemmat (kasvojen menetyksen pelko ei ole niin suurta), mutta se tuskin selittää kehitystä kovinkaan suurelta osin.

Samaan aikaan kun mt-diagnooseja tulee aina vain enemmän, noin 7 nuorta eläköityy joka ikinen päivä ja mielialalääkkeitä (biomedikaalinen lääketiede) syö noin 450 000 ihmistä. Trendi on lääkkeiden ja eläköitymisen osalta on hieman parantunut, koska nykyisin ihmiset jätetään oman onnensa nojaan (hoitoprosessit on ajettu alas ja vakuutuslääketiede ottanut kovemman kannan).

Minulle yritettiin diagnosoida masennusta 10 vuotta sitten siksi, että polveni oli aivan romuna.

Epäilen, että vuonna 1987 syntyneiden ongelma on enemmänkin se, etteivät he osaa hyväksyä alavireistä ajanjaksoa elämään kuuluvaksi osaksi vaan sille halutaan heti diagnoosi, jotta siitä voidaan parantua.
 
Selittää vain osan asioista.

Esimerkiksi autismi on lisääntynyt hurjasti, vaikka kriteerit (DSM-IV) ovat olleet samat.

Yhtälailla 1987-syntyneistä joka kolmas on saanut hoitoa mielenterveysongelmiinsa, joka verrattuna vanhempiin sukupolviin on hurjan suuri määrä. Voi olettaa, että nuoremmat hakeutuvat helpommin hoitoon kuin vanhemmat (kasvojen menetyksen pelko ei ole niin suurta), mutta se tuskin selittää kehitystä kovinkaan suurelta osin.

Samaan aikaan kun mt-diagnooseja tulee aina vain enemmän, noin 7 nuorta eläköityy joka ikinen päivä ja mielialalääkkeitä (biomedikaalinen lääketiede) syö noin 450 000 ihmistä. Trendi on lääkkeiden ja eläköitymisen osalta on hieman parantunut, koska nykyisin ihmiset jätetään oman onnensa nojaan (hoitoprosessit on ajettu alas ja vakuutuslääketiede ottanut kovemman kannan).
Autismi on synnynnäistä, joten ihan turha edes mainita sitä kun puhutaan kotiväkivallan aiheuttamista mielenterveysongelmista.
 
Emansipatorinen lähtökohta on harhaa. Se, että lapsella on sääntöjä, ei tee hänestä alisteista. On hyvä oppia toimimaan yhteiskunnan sääntöjen mukaan. Ne ovat välttämättömiä yhteiskunnan toimivuuden kannalta. Sensijaan on hyvä osata kyseenalaistaa, muttei se tarkoita sitä, etteikö mitän yhteiskunnan sääntöjä tule noudattaa.
Ihminen on myös varsin sopeutuvainen eläin. Se sopeutuu kyllä muuttuviin sääntöihin.

Ei säännöt tee alisteisia, vaan se, että rankaiset lasta siitä, että hän kokeilee rajojaan löytääkseen ne säännöt. Yhteiskunnan toimivuuden kannalta on olemassa sääntöjä, mutta nekin elävät koko ajan.

Esimerkiksi monessa maassa huumeet olivat ennen kiellettyjä ja nyt ne ovat sallittuja. Ennen sekstailu ennen naimisiinmenoa oli suuri pahe, nyt se on suorastaan vaadittua jne. Eli tärkeää on kasvattaa lapsesta itseellisesti ajatteleva yksilö, joka ei automaattisesti usko ylhäältä annettuja ohjeita, vaan osaa luovia yhteiskunnassa siten, että pärjää.
 
Autismi on synnynnäistä, joten ihan turha edes mainita sitä kun puhutaan kotiväkivallan aiheuttamista mielenterveysongelmista.

Autismin mekanismit ovat vielä hakusessa, mutta sikiöaikaisella geenien ohjelmoitumisella vaikuttaisi olevan suuri merkitys. Tähän vaikuttaa kaikki ulkopuolinen ruokavaliosta, ympäristön saateista, äidin kokemasta stressistä jne alkaen. Eli emme voi poissulkea edes kotiväkivallan poissulkemisesta (stressi -> epigenetiikka -> geenien ohjelmoituminen).
 
Ei säännöt tee alisteisia, vaan se, että rankaiset lasta siitä, että hän kokeilee rajojaan löytääkseen ne säännöt. Yhteiskunnan toimivuuden kannalta on olemassa sääntöjä, mutta nekin elävät koko ajan.

Esimerkiksi monessa maassa huumeet olivat ennen kiellettyjä ja nyt ne ovat sallittuja. Ennen sekstailu ennen naimisiinmenoa oli suuri pahe, nyt se on suorastaan vaadittua jne. Eli tärkeää on kasvattaa lapsesta itseellisesti ajatteleva yksilö, joka ei automaattisesti usko ylhäältä annettuja ohjeita, vaan osaa luovia yhteiskunnassa siten, että pärjää.

No niinhän mä olen koko ajan sanonut, että lapsesta pitää tulla itse ajatteleva yksilö, mutta ei siitä ajattelevaa yksilöä saada, jos sitä vaan nipistellään.
 
Minulle yritettiin diagnosoida masennusta 10 vuotta sitten siksi, että polveni oli aivan romuna.

Epäilen, että vuonna 1987 syntyneiden ongelma on enemmänkin se, etteivät he osaa hyväksyä alavireistä ajanjaksoa elämään kuuluvaksi osaksi vaan sille halutaan heti diagnoosi, jotta siitä voidaan parantua.

Kyseessä on todellinen ilmiö eikä niinkään kognitiivinen tarve tulla diagnosoiduksi. Osa haluaa diagnoosin, joka pilaa lopuksi elämää mahdollisuudet saada sairauskuluvakuutus jne ja osa taas pelkää sitä kuin ruttoa. Osa saadessaan diagnoosin alkaa elämään siten kuin diagnoosi edellyttää. Masennusdiagnoosin saa myös todella helposti näyttelemällä ja näyttelemiseen johtaa usein masennukseen liitetyt sosiaaliset edut. Eli sekoittavia tekijöitä riittää.
 
Autismin mekanismit ovat vielä hakusessa, mutta sikiöaikaisella geenien ohjelmoitumisella vaikuttaisi olevan suuri merkitys. Tähän vaikuttaa kaikki ulkopuolinen ruokavaliosta, ympäristön saateista, äidin kokemasta stressistä jne alkaen. Eli emme voi poissulkea edes kotiväkivallan poissulkemisesta (stressi -> epigenetiikka -> geenien ohjelmoituminen).

Nuo väitteet on kumottu jo aikapäiviä sitten. Henkilö, joka väitti autismilla ja ruokavaliolla, saasteilla ja säilöntäaineilla olevan tekemistä toistensa kanssa on jo itsekkin myöntänyt keksineensä koetulokset ja myöntänyt puhuneensa puppua.
 
  • Tykkää
Reactions: Ammu Moolok
Kyseessä on todellinen ilmiö eikä niinkään kognitiivinen tarve tulla diagnosoiduksi. Osa haluaa diagnoosin, joka pilaa lopuksi elämää mahdollisuudet saada sairauskuluvakuutus jne ja osa taas pelkää sitä kuin ruttoa. Osa saadessaan diagnoosin alkaa elämään siten kuin diagnoosi edellyttää. Masennusdiagnoosin saa myös todella helposti näyttelemällä ja näyttelemiseen johtaa usein masennukseen liitetyt sosiaaliset edut. Eli sekoittavia tekijöitä riittää.

Ei, vaan nykynuoren on vaikea ymmärtää, että alavireiset vaiheet ovat toisinaan osa elämää ja elämään kuuluva tila, ei haitta, josta on päästävä eroon.
 
  • Tykkää
Reactions: Ammu Moolok
Nuo väitteet on kumottu jo aikapäiviä sitten. Henkilö, joka väitti autismilla ja ruokavaliolla, saasteilla ja säilöntäaineilla olevan tekemistä toistensa kanssa on jo itsekkin myöntänyt keksineensä koetulokset ja myöntänyt puhuneensa puppua.

Kannattaisikohan ottaa pää pepukasta ja katsoa hieman tutkimuksia?

Tutustu ensin mitä on Developmental Origins of Health and Disease eli DOHaD eli Barkerin hypoteesi.

Sitten tutustu hakusanoilla autism + epigenetics löytyviin tutkimuksiin https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/?term=autism+epigenetics

... joissakin todetaan, että ehkäpä ulkoisilla tekijöillä ei ole merkitystä, joissakin taas todetaan, että on. Eli vähän kuin savolaiset puhelisivat. Tyyliin kuitenkin tuntuu vaikuttavan kovasti se, kuka tutkimuksen on rahoittanut. Sitä kannattaa seurata.
 
Ei, vaan nykynuoren on vaikea ymmärtää, että alavireiset vaiheet ovat toisinaan osa elämää ja elämään kuuluva tila, ei haitta, josta on päästävä eroon.

Melankolia ja masennus ovat todentotta eri asioita, mutta et voi väittää, etteikö masennus olisi nykyisin suurin kansansairautemme ja se on myös yhtä aito sairaus kuin diabetes? Hoito ei kuitenkaan ole missään tapauksessa sama, vaikka aivokemian epäbalanssia ihmisille syöttävät lääkefirmat niin antavatkin ymmärtää.
 
Tuossa mainittuja tutkimuksia voi sitten käydä kattelemassa ennen kuin käyttää kuritusväkivaltaa omaan lapseensa.

Mitä onkaan tämä "kuritusväkivalta"? Onko se kuritusta vai onko se väkivaltaa? Ruumiillista kuritusta vastustavat mielellään kääntävät keskustelun väkivaltaan, esittäen, että kuritus on toimintana rinnasteista (perhe)väkivaltaan.

Sitä paitsi joku voisi tehdä tutkimuksen myös siitä, mitä ongelmia kurittomuus lapselle aiheuttaa. Tosielämässä nimittäin kurinpitomenetelmien karsiminen johtaa lisääntyvään kurittomuuteen. Kuvio menee niin, että "asiantuntijat" toteavat yksi toisensa jälkeen eri kurinpitomenetelmien olevan traumatisoivia, minkä seurauksena niistä aletaan luopua. Mutta uusia korvaavia menetelmiä ei tule tilalle, minkä vuoksi lapsista huolehtivien aikuisten kädet ovat yhä enemmän ja enemmän sidotut sen suhteen, miten he voivat kuria ylläpitää. Esimerkiksi aika hiljattain nämä asiantuntijat kertoivat jäähyjen aiheuttavan lapsille traumoja, minkä jälkeen jäähyjen käyttö onkin vähentynyt. Mutta taaskaan mikään taho ei ole puhunut siitä, mitä aikuinen voi tehdä, kun hän kohtaa tilanteen missä jäähyä olisi tarvis käyttää lapsen kuriin saamiseksi, mutta jäähyn käyttö ei olekaan enää suotavaa. Tämän kehityksen tuloksena on, yllätys yllätys, lisääntyvä kurittomuus.
 
Vielä 30 vuotta sitten syyllistettiin äitejä siitä, että heidän rakkauden puutteensa on aiheuttanut lapsem autismin, ja sen jälkeen syytettiin rokotteita syylliseksi autismiin. Nämäkin väitteet on kumottu.

Ei väitteitä ole kumottu, vaan niitä ei ole voitu toistaa tutkimuksissa. Voi kuitenkin olla, että uusissa tutkimuksissa palataan samoihin teeseihin. Äidin tekemisillä on todella suuri merkitys lapsen kehittymiseen. Autismi on vain yksi tekijä kokonaisuudessa, mutta fakta on se, että autistien määrä lisääntyy hälyyttävällä tahdilla.
 
Mitä onkaan tämä "kuritusväkivalta"? Onko se kuritusta vai onko se väkivaltaa? Ruumiillista kuritusta vastustavat mielellään kääntävät keskustelun väkivaltaan, esittäen, että kuritus on toimintana rinnasteista (perhe)väkivaltaan.

Sitä paitsi joku voisi tehdä tutkimuksen myös siitä, mitä ongelmia kurittomuus lapselle aiheuttaa. Tosielämässä nimittäin kurinpitomenetelmien karsiminen johtaa lisääntyvään kurittomuuteen. Kuvio menee niin, että "asiantuntijat" toteavat yksi toisensa jälkeen eri kurinpitomenetelmien olevan traumatisoivia, minkä seurauksena niistä aletaan luopua. Mutta uusia korvaavia menetelmiä ei tule tilalle, minkä vuoksi lapsista huolehtivien aikuisten kädet ovat yhä enemmän ja enemmän sidotut sen suhteen, miten he voivat kuria ylläpitää. Esimerkiksi aika hiljattain nämä asiantuntijat kertoivat jäähyjen aiheuttavan lapsille traumoja, minkä jälkeen jäähyjen käyttö onkin vähentynyt. Mutta taaskaan mikään taho ei ole puhunut siitä, mitä aikuinen voi tehdä, kun hän kohtaa tilanteen missä jäähyä olisi tarvis käyttää lapsen kuriin saamiseksi, mutta jäähyn käyttö ei olekaan enää suotavaa. Tämän kehityksen tuloksena on, yllätys yllätys, lisääntyvä kurittomuus.
Ruumiillinen kuritus on väkivaltaa.

Ruumiillisen kurituksen korvaaminen muilla kurinpitokeinoilla ei lisää kurittomuutta, se on vain sinun keksintöäsi. Jos vanhempi ei saa lapseensa kontaktia, ei tilanne siitä parane, että lapsi joskus hetkellisesti tottelee vanhempaansa kun vanhempi vetelee lasta lättyyn.
 
Ei väitteitä ole kumottu, vaan niitä ei ole voitu toistaa tutkimuksissa. Voi kuitenkin olla, että uusissa tutkimuksissa palataan samoihin teeseihin. Äidin tekemisillä on todella suuri merkitys lapsen kehittymiseen. Autismi on vain yksi tekijä kokonaisuudessa, mutta fakta on se, että autistien määrä lisääntyy hälyyttävällä tahdilla.
Jos väitteitä ei voi toistaa tutkimuksissa, eivät ne pidä paikkansa. Tieteellinen tutkimus perustuu siihen, että kuka tahansa voi toistaa tutkimuksen ja saada samat tulokset. Jos näin ei ole, ei tulos ole luotettava, ja silloin se ei pidä paikkansa.
 
Ruumiillinen kuritus on väkivaltaa.

Ruumiillisen kurituksen korvaaminen muilla kurinpitokeinoilla ei lisää kurittomuutta, se on vain sinun keksintöäsi. Jos vanhempi ei saa lapseensa kontaktia, ei tilanne siitä parane, että lapsi joskus hetkellisesti tottelee vanhempaansa kun vanhempi vetelee lasta lättyyn.

Kuritus ei ole väkivaltaa.

Harkitulla ruumiillisella kurituksella saa myös ihan kokemusperäisesti aikaan paljon pitkäaikaisemman tottelevaisuuden aikaan kuin vain hetkellisen. Toisin kuin sillä vaihtoehtoisella keinolla (mikä se on?) joka ei välttämättä toimi ollenkaan.
 
Vittuilusta huolimatta mä sanon että asiat on niin tai näin. Ne ei oo sen ihmeempiä ja sen mukaan mä teen ratkasut lasten asioissa. Mulle valehtelusta joutuu ongelmiin ja ne tietää sen. Mut mä oon myös nauranut tosi paljn kun joku mun lapsista on onnistunut huijaamaan mua ihan tuhat nolla ja tunnustaa sen mulle. Koulujen asiat on koulujen ja koulut rankasee jos ne on sitä mieltä. Mä en kannata monta kerta rankasemista ja että jostain samasta asiasta alkaa tosi monet rankasemaan. Se tarkottaa sitä että jos joku on tehnyt jotian koulussa sellasta mistä se saa rangaistuksen niiin mä sanon siitä mutta mä en rankase koska se koulu rankasee jo.
 
Jos väitteitä ei voi toistaa tutkimuksissa, eivät ne pidä paikkansa. Tieteellinen tutkimus perustuu siihen, että kuka tahansa voi toistaa tutkimuksen ja saada samat tulokset. Jos näin ei ole, ei tulos ole luotettava, ja silloin se ei pidä paikkansa.

Niin, mutta ota huomioon ajallinen viitekehys. Kananmunatkin olivat hirveää myrkkyä useiden tutkimusten mukaan kunnes tutkimusmenetelmät kehittyivät ja ne ovatkin oikeasti superfoodia. Lisäksi tulee huomoida aina se, että tutkimushankkeita ohjaa raha.

Mikäli halutaan olla yhdistämättä esimeriksi sokerin liiallista kulutusta autismiin, niin varmasti löytyy tutkimuksia, jotka proaktiivisesti todistavat väitteen rahoittajan kannalta edulliseen muotoon. Tupakkateollisuus osasi pyöritellä näitä vuosikymmeniä. Muut tulevat perässä.
 
Kuritus ei ole väkivaltaa.

Harkitulla ruumiillisella kurituksella saa myös ihan kokemusperäisesti aikaan paljon pitkäaikaisemman tottelevaisuuden aikaan kuin vain hetkellisen. Toisin kuin sillä vaihtoehtoisella keinolla (mikä se on?) joka ei välttämättä toimi ollenkaan.

Itse asiassa ruumiillinen kuritus määritellään yleisesti väkivallaksi. Ihan lainsäädännössäkin. Ruumiillisesta kurituksesta puhutaan aika laajasti kuritusväkivallan termillä.

Sille ei tietty voi mitään, jos kuritus ei sinun mielestäsi ole väkivaltaa, mutta yleensä se kyllä väkivallaksi määritellään (esim lait, lastensuojelujärjestöt, viranomaiset, tiedeyhteisö).

Joskus itseäni ärsyttää että kuritusväkivallan vastustajilta edellytetään todistelua siitä että miksi ja miten lapsen fyysisen koskemattomuuden loukkaus ja kuritusväkivalta on häntä vahingoittavaa. Voisiko joku osoittaa minulle kuritusväkivallan hyödyt kapsen kehityksen kannalta (oma mutu ei kelpaa, vaan luotettava vertaisarvioitu tutkimus)?
 

Yhteistyössä