Miksi et voi kunnioittaa aamuäreän oman aamuajan tarvetta!?

Siitä yksinkertaisesta syystä, että toista ihmistä ei saa toinen ihminen pakottaa koskaan toimiin, mihin toinen ihminen ei todellakaan tahdo.

Mutta sähän pakotat puolison toimimaan toisin kuin hän haluaisi.

 

Joo, eihän tuossa liiallisuuksiin voi mennä.
Mutta toisen huomioimista voi aina edellyttää.
Ei tuo ainakaan omalla kohdallani vaadi muuta kuin sen, että ei tarvitse vastata mihinkään turhaan, ennen kun kunnolla herää. Toinen saa puolestani jutella miten paljon lystää, kunhan ei odota kauhean innostunutta osallistumista minulta.

Vähän sama, kun jos minulla on miehelle jotain jäkätettävää. En aloita jäkätystä heti, kun mies astuu töistä väsyneenä sisään ovesta, vaan odotan, että syö ja lepää hetken, ja jäkätän vasta sitten. Toimii paljon paremmin, eikä synny turhia riitoja.

Tämä vikan kappaleen juttu kuulostaa aika hyvältä kompromissiratkaisulta. Tämä tosin edellyttää sen, että mies ymmärtää ärsyttävänsä aamulla. Parinta on se kun on vielä kiire ja toinen tulee hääräämään eteen ja odotuttaa. Kaiken huipuksi mies itse hoputtaa minua pois edestä vaikka itse on mun eessä : D

 

Ap:n ongelma on se, ettei hän mene illalla riittävän aikaisin nukkumaan, jotta hän saisi riittävästi unta. Väsymys aiheuttaa kiukuttelua. Sitten kun piristeet (kofeiini/kahvi) on vedetty naamaan ja se alkaa vaikuttaa, jaksaa hän taas käyttäytyä ihmisiksi. Tähän on kaksi vaihtoehtoa: joko menee aikaisemmin illalla nukkumaan, tai jos se ei ole mahdollista, herää aamulla entistä aikaisemmin imaisemaan sen kofeiinin ja sitten menee takaisin sänkyyn torkkumaan kunnes se alkaa vaikuttaa.

Pidemmän päälle univaje on huono ajatus, joten oikeasti pitäisi harkita sitä vaihtoehtoa, että illalla menee nukkumaan aikaisemmin.

 

Siitä yksinkertaisesta syystä, että toista ihmistä ei saa toinen ihminen pakottaa koskaan toimiin, mihin toinen ihminen ei todellakaan tahdo.

Mutta saa pakottaa toisen olemaan pois jaloista ja hiljaa vaikka toisen tekis hulluna mieli höpöttää ja olla lähellä?

 

Mutta saa pakottaa toisen olemaan pois jaloista ja hiljaa vaikka toisen tekis hulluna mieli höpöttää ja olla lähellä?

Apua, mies joka hulluna höpöttää - muutenkin mutta varsinkin aamuisin, pää hajoo jo ajatuksesta

 

Joo ei oo opittua. Mua vaan ei huvita en pysty en halua jutella mitään n.tuntiin heräämisen jälkeen. Ei ainakaan ennen kahvin vaikutusta. Onneks tuo toinenkaan ei juttele, jos joku jotain yrittää niin örisen jotain, en kuitenkaan huomattavan kiukkuinen ole. Työaamuina herään aikaiseen ja häivyn ennen muita, miesraukka joutuu duunata lasten aamutouhut ja hoitoonviennit yms. Viikonloppuisin on lähtökohtaisesti muutenkin parempi mieli jos saanut nukkua pitkään.

Millä lailla sä kompensoit tuota että mies hoitaa työaamut ilmeisesti joka arkipäivä? Ei kuulosta ihan reilulta systeemiltä. Vaikka olisikin aamuihminen, ei aamutoimista yksin vastuussa oleminen ole varmasti herkkua kenellekään. Toki jos sitten vastaavasti sinä hoidat lasten hakemiset ja kotiintulorumban sekä päivällisen ja ootte yhdessä tilanteeseen tyytyväisiä, niin mikäs siinä.

Mun mielestä aikuisen ihmisen pitää jo sen verran osata ottaa arjestaan ja perheestään vastuuta, että aamutoimet hoidetaan vaikka se ei olisikaan kivaa. Jos on aamulla oikeasti täysi invalidi, niin kannattaa varmaan lääkärillä käydä selvittelemässä mikä mättää. Olen itse iltapainotteinen ihminen, tykkään nukkua pitkään mutta toisaalta en pysty luontevasti valvomaan esim. yötöissä (tein kyllä koska oli pakko, mutta viimeiset tunnit meni aina ihan sumussa - piti ihan ajatuksen kanssa tehdä jokainen asia ja kirjoittaa muistilistoja). Pystyn heräämään aikaisin, jos täytyy. Ei se kivaa ole, mutta kun tiedostaa sen että jotkin hommat täytyy hoitaa, niin ei siinä tule mieleen kiukutella muille.

Paljon on elämässä myös asenteesta kiinni se, miten arki sujuu. Yleensä teini-iässä koitetaan oppia elämään ihmisten tavoin ja vastuullisesti, mutta ei kaikki... Tähän tosin se huomio, että jos on ihan joku lääketieteellinen syy tai väliaikainen uupumus, niin en halua tuottaa sellaisille pahaa mieltä kommenteillani!

 

Mutta saa pakottaa toisen olemaan pois jaloista ja hiljaa vaikka toisen tekis hulluna mieli höpöttää ja olla lähellä?

Haluatko sää tehdä parisuhteessa asioita, joista toiselle tulee paha olla? Musta on ok se, että yhteisissä tiloissa täytyy mahtua olemaan, mutta toisen tahallinen häiriköinti vain koska se on itsestä kivaa kuulostaa jotenkin sairaalta. Yleensä jos rakastaa, haluaa huomioida toista, ei häiriköidä tahallaan.

 

Lapset sotkee tuon kuvion aika helpolla. Vaikka parisuhteessa tuollaisen voisikin suoda kumppanilleen, niin lapsiperheen arjessa se ei onnistu.

Niinhän sitä luulis. Monessa lapsiperheessä onnistuu.
Ap:n kohdala mietin, meneekö myöhään töihin? Miten suhtautuu työkavereihin. Kyllä tuossa voi muutkin vähän joustaa kun ap:n vaikea herätä oikeasti, ei se sitä kiusallaan tee varmaan.

 

Haluatko sää tehdä parisuhteessa asioita, joista toiselle tulee paha olla? Musta on ok se, että yhteisissä tiloissa täytyy mahtua olemaan, mutta toisen tahallinen häiriköinti vain koska se on itsestä kivaa kuulostaa jotenkin sairaalta. Yleensä jos rakastaa, haluaa huomioida toista, ei häiriköidä tahallaan.

Toisesta on kiva olla hiljaa, toisesta ei. Kumpi rakastaa vähemmän? Kumpaa pitää kunnoittaa? Vuoroviikot?

 

Toisesta on kiva olla hiljaa, toisesta ei. Kumpi rakastaa vähemmän? Kumpaa pitää kunnoittaa? Vuoroviikot?

Tuossa puhuttiin nyt aamuista, ja siitä, että on hirveä hinku höpöttää ja änkeä lähelle, vaikka toiselle tulee siitä vihainen, epämukava tai paha olla juuri sillä hetkellä. Jos minä tietäisin, että tekoni aiheuttaa kumppanille epämukavan olon, en tekisi sitä vaikka miten haluaisin, koska en halua rakkaalle ihmiselle pahaa oloa.

Toisen oikeudet loppuvat siihen, mihin toisen alkavat. Esimerkiksi jos toinen ei halua että häneen kosketaan, on hänellä oikeus koskemattomuuteen koska kyse on hänen kehostaan ja itsemääräämisoikeudestaan, eikä iholle tuleminen ole osa sen haluajan oikeutta.

Intätkö sä suhteessakin toiselle että sinä haluat jotain, välittämättä yhtään että se toinen ei halua sitä samaa asiaa? Välitätkö yhtään siltä miltä toisesta tuntuu?

Itse olen todella puhelias, mutta jos toista väsyttää ja stressaa tai muuten ärsyttää, en koe edes halua mennä siihen häiriköimään, vaan soitan vaikka kaverille tms.

Eikö kumpikin voi kunnioittaa toistaan? Mikä on sellainen suhde, jossa haluaa taistella siitä kumpaa kunnioitetaan? Onko siinä rakkautta vai pelkkää "mutku mä haluun" asennetta?

 

Tuossa puhuttiin nyt aamuista, ja siitä, että on hirveä hinku höpöttää ja änkeä lähelle, vaikka toiselle tulee siitä vihainen, epämukava tai paha olla juuri sillä hetkellä. Jos minä tietäisin, että tekoni aiheuttaa kumppanille epämukavan olon, en tekisi sitä vaikka miten haluaisin, koska en halua rakkaalle ihmiselle pahaa oloa.

Entä kun toiselle tulee paha fiilis siitä kun toinen vaan änkyröi kaikki aamut?

 

Jos ei voi aamulla sietää toisia ihmisiä, on se oma ongelma. Herää aikasemmin

 

Kun ap haluaa sen tunnin aamulla omaa ja rauhallista aikaa, toivottavasti miehellä vastaavasti on se tunti omaa ja rauhallista aikaa jossain vaiheessa kotona ettei häntäkään silloin häiritä vaikka muita olisikin kotona.

 

Jos ei voi aamulla sietää toisia ihmisiä, on se oma ongelma. Herää aikasemmin

Meillä on pieni lapsi. Hänen läsnäolon kyllä siedän aamuisin osittain, koska ne nyt on ne pakolliset toimet, jotka on hoidettava. Jonkinlaisen oman ajan tarvitsen silti aamuisin myös ilman lasta ja siksi herään aina tunti ennen lapsen heräämistä. Yleensä herään myös ennen miestä jotta saan tehdä omat aamutoimet ilman hänen läsnäoloa ja 'herätä' kunnolla. Joskus mies kumminkin tulee oikein tahallaan viereen aikaisemmin ja taas ärsyynnyn.

 

Eli viha voittaa? Äksyä pitää totella? Se jolla on hyvä fiilis, tukehtukoon

 

Mä olen aamuäreä.


Haluan aamun, jossa voin laahustaa silmät ristissä keittiöön keittämään aamukahvia ja valmistamaan aamupuuroa. Haluan olla täysin siinä omassa pienessä kuplassa, jonka vain täysi vatsa ja kolme kuppia kahvia sitten lopulta puhkaisee.

Siedän kyllä muut ihmiset siinä hyörimässä, en noteeraa niitä. Ruokin kissatkin. Mutta mihinkään muuhun aivotoimintaa vaativaan musta ei ole. Multa ei kannata tulla kysymään päivän suunnitelmia tai kauppalistaa. Ei vaan pysty.

 

Mä olen aamuäreä.


Haluan aamun, jossa voin laahustaa silmät ristissä keittiöön keittämään aamukahvia ja valmistamaan aamupuuroa. Haluan olla täysin siinä omassa pienessä kuplassa, jonka vain täysi vatsa ja kolme kuppia kahvia sitten lopulta puhkaisee.

Siedän kyllä muut ihmiset siinä hyörimässä, en noteeraa niitä. Ruokin kissatkin. Mutta mihinkään muuhun aivotoimintaa vaativaan musta ei ole. Multa ei kannata tulla kysymään päivän suunnitelmia tai kauppalistaa. Ei vaan pysty.

Mene riittävän aikaisin nukkumaan, niin et tarvitse piristeitä ollaksesi hyvällä tuulella myös aamuisin. Sitten pystyy.

 

Heräät sen tunti ennen muita ja lähdet lenkille. Saat olla ihan itseksesi. Jos et jaksa lenkkeillä, kävelet vaikka kahville lähikuppilaan. Näin kun toimit muutaman viikon ja mies herää kysymään että mihin sä joka aamu häivyt, niin kerrot mistä on kyse. Voi olla, että mieskin alkaa joustaan, jos joutuu jatkossa hoitamaan kaikki lapsen aamutoimet.

 

Millä lailla sä kompensoit tuota että mies hoitaa työaamut ilmeisesti joka arkipäivä?
Hahaha, kompensoin tuomalla raakasti rahaa kotiin niistä aamun työtunneista.

Ei kuulosta ihan reilulta systeemiltä. Vaikka olisikin aamuihminen, ei aamutoimista yksin vastuussa oleminen ole varmasti herkkua kenellekään. Toki jos sitten vastaavasti sinä hoidat lasten hakemiset ja kotiintulorumban sekä päivällisen ja ootte yhdessä tilanteeseen tyytyväisiä.
Hakee kuka hakee, yrittäjiä ollaan, mutta lähes kaikki muu kodinhoito ja lapsiinliittyvä on mun niskassa, ja ei, en ole tilanteeseen tyytyväinen. Mies joskus mussuttaa tuosta aamusta mutta joku roti sentään.

Mun mielestä aikuisen ihmisen pitää jo sen verran osata ottaa arjestaan ja perheestään vastuuta, että aamutoimet hoidetaan vaikka se ei olisikaan kivaa.
Tottakai mä hoidan touhut, lastenkin jos on pakko. Ja aamuisin viikonloppuna ei lapsetkaan heti halua safkaa, heräillään rauhassa kaikki.

Paljon on elämässä myös asenteesta kiinni se, miten arki sujuu.
Mutta myös olosuhteista ja resursseista.

 

Mä erottaisin keskenään tuskailun ja kiukkuamisen.

On eri asia huokaileeko sitä aamulla toisen kanssa "nukuinpas huonosti, äkkiä kahvia", todetakseen vaan sen asian, vai kiukkuaako toiselle.

 

Niinhän sitä luulis. Monessa lapsiperheessä onnistuu.
Ap:n kohdala mietin, meneekö myöhään töihin? Miten suhtautuu työkavereihin. Kyllä tuossa voi muutkin vähän joustaa kun ap:n vaikea herätä oikeasti, ei se sitä kiusallaan tee varmaan.

Tuskin se tosi virkeäkään kiusallaan on virkeä ja hyväntuulinen.

 

Mene riittävän aikaisin nukkumaan, niin et tarvitse piristeitä ollaksesi hyvällä tuulella myös aamuisin. Sitten pystyy.

Nukkumaanmenoajat ja unen määrä saati laatu eivät liity tähän mitenkään. Vaikka olisin nukkunut 13 tuntia putkeen, haluan SILTI sen oman aamuni siinä omassa pienessä kuplassani, puoli pannua kahvia ja iltalehden uutisotsikot.

 

Nukkumaanmenoajat ja unen määrä saati laatu eivät liity tähän mitenkään. Vaikka olisin nukkunut 13 tuntia putkeen, haluan SILTI sen oman aamuni siinä omassa pienessä kuplassani, puoli pannua kahvia ja iltalehden uutisotsikot.

Tuo aamuäreä on ehkä muutenkin monen kohdalla väärä ja harhaanjohtava termi. Moni "aamuäreä" on aamuisin ihan hyvällä tuulella ja normaali JOS ei häiritä liian aikain. Eli äreys ei johdu niinkään siitä aamusta, vaan häiriötekijöistä

 

Mulla kummasti aamu äreys ja oman ajan pakko väheni kun pistin miehen vaihtoon. Luulin siis itseäni aamuäreäksi, mutta olikin vain väärä kumppani joka kiristi hermoja, kun heti aamusta piti toisen naamaa katsella