Hei vaan kaikille pitkästä aikaa. Olin taustalla jonkin aikaa, veti niin alas se, kun vauvaa vaan ei kuulu. No, ei sitä edelleenkään kuulu
Nyt siis yk 7 ja kp 19/31. Ovisplussan sain toissapäivänä oikeastaan ekaa kertaa tikkuun. Se meni kyllä nopeasti ohi, sillä seuraavana päivänä tikussa oli vain ihan haalea viiva. Pikaovis, ovuloimaton kierto vai mikä ihme tuo tuommoinen pikainen viivankäynti vaan on? Ovisoireita kyllä on ollut, olisko se sitten tänään dpo1?
@tänttähäärään kanssa samaistun kyllä tuohon, ettei miehen kanssa osu aikataulut yhteen. Miehellä oli koko viikonlopun messuhommia ja tehnyt todella pitkää päivää ja ollut kovin väsynyt. Mulla taas kolmivuorotyö ja nyt tietysti yövuorot meneillään. Jollain ihmeen kaupalla ollaan saatu nyt kuitenkin harrasteltua päivittäin. Se on itseasiassa auttanut väsymykseen ja vähentänyt sitä ärtymistä toiseen, lähentäähän se seksikin, vaikka tässä nyt aika päämäärähakuisesti hommaillaan. Meillä on todella vilkas seksielämä näin kahdeksankin vuoden jälkeen (olen itse toisella kierroksella, teini-ikäiset lapset ja yksi yhteinen viisvee) ja siksikin se aina kummastuttaa, että miten voi tää vauvanteko ottaa näin paljon aikaa. Ja mulla ikää kuitenkin jo 36, eli senkin puolestahan se voi olla, ettei tässä enää koskaan raskauduta. Mutta yritän ajatella positiivisesti, että onhan se elämä hyvää näinkin. Silti aina menkkojen alettua olen niin maassa kun voi vaan olla.. Muiden vauvauutiset sattuu, vaikka monella ei ole yhtään lasta, minulla niitä jo kolme. Osaan hymyillä ja iloita näennäisesti toisten puolesta, vetää jopa täysin yli sen, kuinka onnellinen olenkaan läheisten raskausuutisista. Kukaan ei tiedä, mitä mustaa ja pahaa mun sisälläni niissä hetkissä asuu. Paha ihminen. Plääh.
Toivo on korkealla aina näin ovulaation aikaan, olen "varma", että nyt muuten onnistui. Mitä lähemmäs menkkojen alku tulee, sitä syvemmissä vesissä alan uida. Ihan kummallista. En usko enää yksiinkään oireisiin, en pahoinvointiin, en tissikipuihin, en huimaukseen, en repäisyihin, en mihinkään. Mun kroppa vaan huijaa ja kiusaa, ihan joka kuukausi.
Mulle on muuten tehty rintojen pienennysleikkaus viimeisimmän raskauden jälkeen ja tietysti niissä on edelleen (vuosi kohta leikkauksesta) kaikenmaailman vihlontoja, enkä siis tunne tämänhetkisiä tissejäni lainkaan
Imetys ei välttämättä onnistu, se nyt on selvää, mutta mä en osaa edes ajatella vielä niin pitkälle.
Anteeksi yövuoroinen avautuminen.
Mulle siis voi laittaa
yk 7, kp 19/31 ja dpo1