Mikä tuon heli vaarasen ongelma on???

Olen nyt jo muutamaan kertaan ihmetellyt väestöliiton heli vaarasen juttuja, kun ovat aina niin kovin yksipuolisia. Hänellä tuntuu olevan ihmeellinen tarve aina syyttää naisia kaikesta, haukkua naisia milloin mistäkin ja luetella kaikki parisuhteen ongelmat naisten viaksi. Ja nyt taas, uusimmassa kirjoituksessa:

"Parisuhteissa mies ei päätä juuri mistään, sanoo asiantuntija – ”Tasa-arvoisesta suhteesta on ajauduttu hyvin kauas”
Väestöliiton parisuhdekeskuksen johtajan Heli Vaarasen mukaan on yhä tavallisempaa, että mies kokee itsensä väheksytyksi parisuhteessa

Merituuli Saikkonen HS
Julkaistu: 13.1.2016 16:09
NAISESTA kuoriutuu parisuhteessa kaiken päättävä kenraali, ja miehestä tulee hänen uskollinen apurinsa.

”Naiset puhuvat miehistään kuin nämä olisivat vähän vähemmän älykkäitä ihmisiä tai vallattomia lapsia, joita ei saada kuriin”, sanoo Väestöliiton parisuhdekeskuksen johtaja Heli Vaaranen.

Miehet eivät Vaarasen mukaan puhu naisista vastaavalla tavalla juuri koskaan.

”Se koettaisiin todella omituiseksikin. Puhua nyt vähättelevästi ihmisestä, jonka kanssa elää ja jota rakastaa. Naisten suhteen puhetapaan törmää joka paikassa: ratikoissa, kahviloissa, internetin keskustelupalstoilla… Missä vain naiset puhuvat miehistään, erityisesti koulutetut naiset.”

naiset.”

Vaaranen kirjoitti havainnostaan Helsingin Sanomien mielipidepalstalle keskiviikkona. Häntä innoitti tekstiin Rosa Meriläisen Helsingin Sanomien verkkokolumni, jossa Meriläinen kirjoitti naisystävien ylivertaisuudesta.

VAARASEN mukaan tämän päivän lapsiperheissä kohtaa iltaisin kaksi työn uuvuttamaa aikuista. Väsymyksestä on tullut perustila. Ja väsyneenä ihminen on kriittinen. Niinpä nainen alkaa päsmäröidä. Dynamiikka korostuu Vaarasen mukaan erityisesti kodinhoidossa, lasten kasvattamisessa, raha-asioissa ja seksissä. Samoissa asioissa, joista parisuhteissa myös riidellään eniten.

Vaaranen on nähnyt työssään tuhansia suomalaisia pariskuntia. Miesten asemaa hän tutki jo vuonna 2004 tehdessään väitöskirjaa nuorten miesten kaahailukulttuurista. Se, että miehet kokevat itsensä parisuhteessa väheksytyiksi, on Vaarasen mukaan yleistynyt muutaman viime vuoden aikana.

Mies turhautuu, sillä hän ei päätä juuri mistään. Miehen tehtävänä on ottaa vastaan käskyjä – eikä hän siitä huolimatta useinkaan saa asiasta kiitosta, Vaaranen sanoo. Nainen puolestaan on kiukkuinen, koska kokee kantavansa liikaa vastuuta.

”Seurusteluajan tasa-arvoisesta parisuhteesta on ajauduttu hyvin kauas.”

”Pariterapiaan miehet tulevat kuin syytettyinä. Syytettyinä siitä, etteivät ole pystyneet täyttämään naisen kaikkia vaatimuksia.”

Sillä niitähän riittää. Erityisesti silloin, kun perheeseen tulee lapsia.

”Silloin naisen kriteerit muuttuvat. Hän alkaa haluta täydellisyyttä, esimerkiksi täydellisen siistiä kotia. Neuvottelutaidot häviävät, kun naisen kaikki huomio ja energia keskittyy lapsen eloonjäämiseen. Miksi näin käy, sitä ei tiedetä”, Vaaranen sanoo.

ENNENNÄKEMÄTÖN täydellisyydentavoittelu on Vaarasen mukaan kolme- ja nelikymppisten naisten vitsaus, jonka hän vuonna 1961 syntyneenä tuntee hyvin vieraaksi.

”Miksi nykyajan nuoret naiset haluavat tällaista täydellisyyttä? Kenelle he haluavat näyttää? Tyttökavereilleko? Vai onko materialistisessa ajassa jotain sellaista, joka saa heidät toimimaan näin”, hän kysyy.

Miehet eivät Vaarasen mukaan janoa täydellistä elämää.

”Eivät tietenkään! En ole koko urani aikana tavannut miestä, joka valittelisi, että kotona pitäisi olla vähän täydellisempää. Putoaisin varmaan tuoliltani, jos sellaisen tapaisin.”

Mutta miksi mies alistuu naisen apupojaksi?

”Koska nainen on yleisesti ottaen parempi kertomaan tarpeistaan verbaalisesti. Lisäksi naisella on takanaan vankka tyttökavereiden tuki. Miehellä vastaavaa ei ole. Vaikka poikkeuksiakin on, miesporukoissa puhutaan edelleen tyypillisesti menestyksestä ja urheilusta.”

Vaarasen mielestä työnjohtaja-alainen-tyyppiseen dynamiikkaan juuttuneita pariskuntia on kuitenkin melko helppo auttaa.

”Oleellista on, että puolisot muistaisivat kuunnella toisiaan. Ja antaa kiitosta. Ihmisen kyky olla vailla kiitosta ja ihailua on rajallinen. Kannattaisi myös yrittää palauttaa mieleen ne ajat, kun seurustelu alkoi. Millaista meillä oli silloin, kun me rakastuimme?”





Siis varmaan monessa suhteessa tuo on ongelma, mutta monessa suhteessa ongelmana on nimenomaan se kontrolloiva aviomies. Ja aivan samoin miehet naureskelevat naisille, kun "eivät osaa edes renkaita vaihtaa" tai "päivittää tietokonetta".

Eli kaikkiaan, parisuhteessa syitä on aina molemmissa. Mutta mikä ihmeen tarve tuolla Vaarasella on kuitenkin aina syyllistää vain naisia?

Onko jotenkin katkera omalle sukupuolelleen, hakeeko pakonomaisesti miesten hyväksyntää, vai haluaako vain provosoida?
En tiedä, mutta noloa on. Luulisi työnantajaa ainakin kiinnostavan kehoittaa emäntää vähän kehittämään itseään ja asioiden tarkastelutapaa.

 

Olen nyt jo muutamaan kertaan ihmetellyt väestöliiton heli vaarasen juttuja, kun ovat aina niin kovin yksipuolisia. Hänellä tuntuu olevan ihmeellinen tarve aina syyttää naisia kaikesta, haukkua naisia milloin mistäkin ja luetella kaikki parisuhteen ongelmat naisten viaksi. Ja nyt taas, uusimmassa kirjoituksessa:

"Parisuhteissa mies ei päätä juuri mistään, sanoo asiantuntija – ”Tasa-arvoisesta suhteesta on ajauduttu hyvin kauas”
Väestöliiton parisuhdekeskuksen johtajan Heli Vaarasen mukaan on yhä tavallisempaa, että mies kokee itsensä väheksytyksi parisuhteessa

Merituuli Saikkonen HS
Julkaistu: 13.1.2016 16:09
NAISESTA kuoriutuu parisuhteessa kaiken päättävä kenraali, ja miehestä tulee hänen uskollinen apurinsa.

”Naiset puhuvat miehistään kuin nämä olisivat vähän vähemmän älykkäitä ihmisiä tai vallattomia lapsia, joita ei saada kuriin”, sanoo Väestöliiton parisuhdekeskuksen johtaja Heli Vaaranen.

Miehet eivät Vaarasen mukaan puhu naisista vastaavalla tavalla juuri koskaan.

”Se koettaisiin todella omituiseksikin. Puhua nyt vähättelevästi ihmisestä, jonka kanssa elää ja jota rakastaa. Naisten suhteen puhetapaan törmää joka paikassa: ratikoissa, kahviloissa, internetin keskustelupalstoilla… Missä vain naiset puhuvat miehistään, erityisesti koulutetut naiset.”

naiset.”

Vaaranen kirjoitti havainnostaan Helsingin Sanomien mielipidepalstalle keskiviikkona. Häntä innoitti tekstiin Rosa Meriläisen Helsingin Sanomien verkkokolumni, jossa Meriläinen kirjoitti naisystävien ylivertaisuudesta.

VAARASEN mukaan tämän päivän lapsiperheissä kohtaa iltaisin kaksi työn uuvuttamaa aikuista. Väsymyksestä on tullut perustila. Ja väsyneenä ihminen on kriittinen. Niinpä nainen alkaa päsmäröidä. Dynamiikka korostuu Vaarasen mukaan erityisesti kodinhoidossa, lasten kasvattamisessa, raha-asioissa ja seksissä. Samoissa asioissa, joista parisuhteissa myös riidellään eniten.

Vaaranen on nähnyt työssään tuhansia suomalaisia pariskuntia. Miesten asemaa hän tutki jo vuonna 2004 tehdessään väitöskirjaa nuorten miesten kaahailukulttuurista. Se, että miehet kokevat itsensä parisuhteessa väheksytyiksi, on Vaarasen mukaan yleistynyt muutaman viime vuoden aikana.

Mies turhautuu, sillä hän ei päätä juuri mistään. Miehen tehtävänä on ottaa vastaan käskyjä – eikä hän siitä huolimatta useinkaan saa asiasta kiitosta, Vaaranen sanoo. Nainen puolestaan on kiukkuinen, koska kokee kantavansa liikaa vastuuta.

”Seurusteluajan tasa-arvoisesta parisuhteesta on ajauduttu hyvin kauas.”

”Pariterapiaan miehet tulevat kuin syytettyinä. Syytettyinä siitä, etteivät ole pystyneet täyttämään naisen kaikkia vaatimuksia.”

Sillä niitähän riittää. Erityisesti silloin, kun perheeseen tulee lapsia.

”Silloin naisen kriteerit muuttuvat. Hän alkaa haluta täydellisyyttä, esimerkiksi täydellisen siistiä kotia. Neuvottelutaidot häviävät, kun naisen kaikki huomio ja energia keskittyy lapsen eloonjäämiseen. Miksi näin käy, sitä ei tiedetä”, Vaaranen sanoo.

ENNENNÄKEMÄTÖN täydellisyydentavoittelu on Vaarasen mukaan kolme- ja nelikymppisten naisten vitsaus, jonka hän vuonna 1961 syntyneenä tuntee hyvin vieraaksi.

”Miksi nykyajan nuoret naiset haluavat tällaista täydellisyyttä? Kenelle he haluavat näyttää? Tyttökavereilleko? Vai onko materialistisessa ajassa jotain sellaista, joka saa heidät toimimaan näin”, hän kysyy.

Miehet eivät Vaarasen mukaan janoa täydellistä elämää.

”Eivät tietenkään! En ole koko urani aikana tavannut miestä, joka valittelisi, että kotona pitäisi olla vähän täydellisempää. Putoaisin varmaan tuoliltani, jos sellaisen tapaisin.”

Mutta miksi mies alistuu naisen apupojaksi?

”Koska nainen on yleisesti ottaen parempi kertomaan tarpeistaan verbaalisesti. Lisäksi naisella on takanaan vankka tyttökavereiden tuki. Miehellä vastaavaa ei ole. Vaikka poikkeuksiakin on, miesporukoissa puhutaan edelleen tyypillisesti menestyksestä ja urheilusta.”

Vaarasen mielestä työnjohtaja-alainen-tyyppiseen dynamiikkaan juuttuneita pariskuntia on kuitenkin melko helppo auttaa.

”Oleellista on, että puolisot muistaisivat kuunnella toisiaan. Ja antaa kiitosta. Ihmisen kyky olla vailla kiitosta ja ihailua on rajallinen. Kannattaisi myös yrittää palauttaa mieleen ne ajat, kun seurustelu alkoi. Millaista meillä oli silloin, kun me rakastuimme?”





Siis varmaan monessa suhteessa tuo on ongelma, mutta monessa suhteessa ongelmana on nimenomaan se kontrolloiva aviomies. Ja aivan samoin miehet naureskelevat naisille, kun "eivät osaa edes renkaita vaihtaa" tai "päivittää tietokonetta".

Eli kaikkiaan, parisuhteessa syitä on aina molemmissa. Mutta mikä ihmeen tarve tuolla Vaarasella on kuitenkin aina syyllistää vain naisia?

Onko jotenkin katkera omalle sukupuolelleen, hakeeko pakonomaisesti miesten hyväksyntää, vai haluaako vain provosoida?
En tiedä, mutta noloa on. Luulisi työnantajaa ainakin kiinnostavan kehoittaa emäntää vähän kehittämään itseään ja asioiden tarkastelutapaa.

Ei haittaa. Hyvä et edes joku puolustaa meitä. Tässä maassa tasa-arvo on kaukana. Vain naisten asioita ajetaan. Ketään ei miesten asiat kiinnosta.

 

Miksei nainen saisi kritisoida naisia? Onko se jokin "nainen on toiselle naiselle susi"-hokeman aiheuttama kielto?
Mä en kritisoidessani katso sukupuoleen.

Mä olen Vaarasen kanssa samaa mieltä. On vaivaannuttavaa kuulla yhden tutun mäkätystä miehestään, miehen ja muiden kuullen.
Ok, ehkä mies välillä unohtaa että hänen piti hoitaa lasta illalla klo 18-19, ehkä mies ei ole aina kärryillä. Mut jotain rajaa naisen mäkättämiseenkin.

Väkivalta, pettäminen, piittaamattomuus lapsista jne. erikseen, niissä mies ei saa töpeksiä. Mutta naisten pitäisi ymmärtää että miehet eivät ole samanlaisia kuin he, vaan välillä kömpelömpiä. Jonkin verran on miehellä velvollisuus hioa ominaisuuksiaan paremmaksi, mutta liika nipotus pois.

Se kömpelyys kuuluu miessukupuoleen, vaikka feministit kuinka haluavat häivyttää sukupuolten rajoja.
Ja siis, oma mieheni on huolehtivaa ja läsnäolevaa sorttia, mut en oleta kymppisuoritusta ja -tarkkuutta häneltä jossain pyykkäämisessä, ruuanlaitossa, lasten hoidossa jne.

 

Pistepirkon ongelmana näyttäis olevan tosiasioiden tunnustaminen.

 

Niin siis mä en kaipaa mitään 10 suoritusta. 8 tai seiskakin olis ihan jees. Mutta kun mennään vähän rajaa hipoen ja niin ja näin ja perhe, lapset ja koti jää omalle vastuulle, niin työssäkäyvänä, kiireisenä ja korkeapalkkaisen naisena sitä voi joskus syyllistyä vähän dissailemaan tuota toista. Mut parempi se on ehdottomasti kuin 0 ja lasten rakas isä niin näin mennään.

 

Onhan noita dominoivia ämmiä. On miehen ihan oma vika, jos on niin nössö että alistuu. Vaihtoehtojahan on: nussia ja jatkaa seuraavaan aloittamatta parisuhdetta, tai lähteä lätkimään parisuhteesta, tai vaikka mätkiä turpaan. Sillä se ämmä lopettaa tai lähtee menemään ja lopettaa.

Moni mies on vaan liian laiska. Ei jaksa, ei huvita. Parisuhteen merkitys omassa elämässä on niin pieni. Antaa siis ämmän valita se sohva ja määkiä pari kertaa viikossa. Ihan sama kunhan saa ajella prätkällä kavereiden kanssa, juoda kaljaa ja pelata pleikkaria. Porno on keksitty kun ämmä ulisee ja itteä panettaa.

 

Niin siis mä en kaipaa mitään 10 suoritusta. 8 tai seiskakin olis ihan jees. Mutta kun mennään vähän rajaa hipoen ja niin ja näin ja perhe, lapset ja koti jää omalle vastuulle, niin työssäkäyvänä, kiireisenä ja korkeapalkkaisen naisena sitä voi joskus syyllistyä vähän dissailemaan tuota toista. Mut parempi se on ehdottomasti kuin 0 ja lasten rakas isä niin näin mennään.

No jos kodin pyörittäminen jää kokonaan sun vastuulle, niin kyse ei ole edes ysin suorituksesta vaan ehkä seiskan arvoisesta. Mut semmoisesta en itsekään tykkää.

 

No jos kodin pyörittäminen jää kokonaan sun vastuulle, niin kyse ei ole edes ysin suorituksesta vaan ehkä seiskan arvoisesta. Mut semmoisesta en itsekään tykkää.

Minkä arvosanan antaisit omalle suoritukselles?

 

Minkä arvosanan antaisit omalle suoritukselles?

8,5-9, lasten suhteen olen tarkin. Kumpikaan ei vaadi toiselta kymppiä, sit ois jo aika kiree tunnelma.

 

No jos kodin pyörittäminen jää kokonaan sun vastuulle, niin kyse ei ole edes ysin suorituksesta vaan ehkä seiskan arvoisesta. Mut semmoisesta en itsekään tykkää.

Yksi itseään jalustalle nostavien uusfeministien suosikkitermeistä on "arjen pyörittäminen" jolla kai jotenkin yritetään saada normaali perusarki kuulostamaan joltain yli-inhimillisiä voimia vaativalta fyysiseltä ponnistelulta jonka sädekehä päänsä päällä kulkeva nainen joutuu yksinään hoitamaan.
Mutta mitä on tämä mainitsemasi "kodin pyörittäminen"? Pyöritetäänkö siinä siis koko rakennusta vai huonejärjestystä vai mitä, ja tapahtuuko se myötä- vai vastapäivään?

 

Miksei nainen saisi kritisoida naisia? Onko se jokin "nainen on toiselle naiselle susi"-hokeman aiheuttama kielto?
Mä en kritisoidessani katso sukupuoleen.

Mä olen Vaarasen kanssa samaa mieltä. On vaivaannuttavaa kuulla yhden tutun mäkätystä miehestään, miehen ja muiden kuullen.
Ok, ehkä mies välillä unohtaa että hänen piti hoitaa lasta illalla klo 18-19, ehkä mies ei ole aina kärryillä. Mut jotain rajaa naisen mäkättämiseenkin.

Väkivalta, pettäminen, piittaamattomuus lapsista jne. erikseen, niissä mies ei saa töpeksiä. Mutta naisten pitäisi ymmärtää että miehet eivät ole samanlaisia kuin he, vaan välillä kömpelömpiä. Jonkin verran on miehellä velvollisuus hioa ominaisuuksiaan paremmaksi, mutta liika nipotus pois.

Se kömpelyys kuuluu miessukupuoleen, vaikka feministit kuinka haluavat häivyttää sukupuolten rajoja.
Ja siis, oma mieheni on huolehtivaa ja läsnäolevaa sorttia, mut en oleta kymppisuoritusta ja -tarkkuutta häneltä jossain pyykkäämisessä, ruuanlaitossa, lasten hoidossa jne.

Jos luet tarkemmin huomaat, etten missään sanonut, etteikö toista sukupuolta (naisia) saisi kritisoida. Sen sijaan, jos keskittyy joka tekstissään vain sen toisen sukupuolen haukkumiseen, eikä anna mitään vastuuta ikinä toiselle osapuolelle, ei ajattelu/teksti ole kovin vakuuttavaa. Silloin ollaan samalla viivalla umpisovinistin kanssa, joka näkee vikaa vain naisissa, ei koskaan miehissä.

 

Ei haittaa. Hyvä et edes joku puolustaa meitä. Tässä maassa tasa-arvo on kaukana. Vain naisten asioita ajetaan. Ketään ei miesten asiat kiinnosta.

Monessa asiassa naiset ovat heikommassa asemassa, monessa miehet. Mutta se, että yritetään asioita korjata sillä, että vain yksipuolisesti haukutaan toista sukupuolta, eivät asiat korjaannu.

 

Yksi itseään jalustalle nostavien uusfeministien suosikkitermeistä on "arjen pyörittäminen" jolla kai jotenkin yritetään saada normaali perusarki kuulostamaan joltain yli-inhimillisiä voimia vaativalta fyysiseltä ponnistelulta jonka sädekehä päänsä päällä kulkeva nainen joutuu yksinään hoitamaan.
Mutta mitä on tämä mainitsemasi "kodin pyörittäminen"? Pyöritetäänkö siinä siis koko rakennusta vai huonejärjestystä vai mitä, ja tapahtuuko se myötä- vai vastapäivään?

Kieltämättä rasittava termi, mutta kuvaa hyvin paremman puutteessa kaikkea sitä työmäärää, mitä arki oikeasti vaatii.

 

Miksei nainen saisi kritisoida naisia? Onko se jokin "nainen on toiselle naiselle susi"-hokeman aiheuttama kielto?
Mä en kritisoidessani katso sukupuoleen.

Mä olen Vaarasen kanssa samaa mieltä. On vaivaannuttavaa kuulla yhden tutun mäkätystä miehestään, miehen ja muiden kuullen.
Ok, ehkä mies välillä unohtaa että hänen piti hoitaa lasta illalla klo 18-19, ehkä mies ei ole aina kärryillä. Mut jotain rajaa naisen mäkättämiseenkin.

Väkivalta, pettäminen, piittaamattomuus lapsista jne. erikseen, niissä mies ei saa töpeksiä. Mutta naisten pitäisi ymmärtää että miehet eivät ole samanlaisia kuin he, vaan välillä kömpelömpiä. Jonkin verran on miehellä velvollisuus hioa ominaisuuksiaan paremmaksi, mutta liika nipotus pois.

Se kömpelyys kuuluu miessukupuoleen, vaikka feministit kuinka haluavat häivyttää sukupuolten rajoja.
Ja siis, oma mieheni on huolehtivaa ja läsnäolevaa sorttia, mut en oleta kymppisuoritusta ja -tarkkuutta häneltä jossain pyykkäämisessä, ruuanlaitossa, lasten hoidossa jne.

Jos on sovittu, että mies hoitaa lapsia ja hän unohtaa asian, niin eikö tämä juuri ole piittaamattomuutta? Ja mitä tarkoitat, että mies "ei ole aina kärryillä"? Kai aikuisen ihmisen pitää pystyä olemaan kärryillä, koska muutenhan hän ei voi olla täysvaltainen aikuinen. Sinun kuvauksestasi saa käsityksen, kuin miehet olisivat jotain heikkolahjaisia, joilta ei suju normaali aikuisen ihmisen elämä, vanhemmuus, vastuun ottaminen ja jotka eivät ole edes kykeneviä oppimaan - et kai sitä nyt kuitenkaan tarkoita?

Tietenkään jatkuva "mäkätys" ei ole hyvä metodi mihinkään, mutta jos tuolla tuttavanaisella on sellainen mies, jota saa jatkuvasti vahtia ja joka ei suoriudu omasta osuudestaan, niin kyllähän se varmasti ärsyttää ja turhauttaa. Onneksi nykyisin on kuitenkin mahdollisuus saada avioero tuollaisesta rasitteesta.

 

Yksi itseään jalustalle nostavien uusfeministien suosikkitermeistä on "arjen pyörittäminen" jolla kai jotenkin yritetään saada normaali perusarki kuulostamaan joltain yli-inhimillisiä voimia vaativalta fyysiseltä ponnistelulta jonka sädekehä päänsä päällä kulkeva nainen joutuu yksinään hoitamaan.
Mutta mitä on tämä mainitsemasi "kodin pyörittäminen"? Pyöritetäänkö siinä siis koko rakennusta vai huonejärjestystä vai mitä, ja tapahtuuko se myötä- vai vastapäivään?

Itse asiassa termi ei ole mikään feministinen termi. Mutta jos kerran se arjen hallinta on niin helppoa, miksi sitten jotkut miehet eivät suoriudu murto-osastakaan siitä?

 

Itse asiassa termi ei ole mikään feministinen termi. Mutta jos kerran se arjen hallinta on niin helppoa, miksi sitten jotkut miehet eivät suoriudu murto-osastakaan siitä?

Ei varmaan kannata pariutua semmoisen miehen kanssa joka ei selviä arjen asioiden pyörittämisestä.

 

Ei varmaan kannata pariutua semmoisen miehen kanssa joka ei selviä arjen asioiden pyörittämisestä.

Se on totta. Mutta ketjun perusteella sellaista kuitenkin sattuu joskus - voihan olla, että miehen kädettömyys selviää vasta myöhemmin tai mies heittäytyy kädettömäksi vasta lasten synnyttyä.

 

Ei varmaan kannata pariutua semmoisen miehen kanssa joka ei selviä arjen asioiden pyörittämisestä.

Se "arjn pyörittäminen" on aika lailla yksinkertaisempaa, kun pyöritettävänä on vain kaksi ihmistä. Ei kukaan osaa etukäteen tietää, millaiseksi arki muuttuu, kun pyrimässä onkin kolme tai enemmän.

 

Se "arjn pyörittäminen" on aika lailla yksinkertaisempaa, kun pyöritettävänä on vain kaksi ihmistä. Ei kukaan osaa etukäteen tietää, millaiseksi arki muuttuu, kun pyrimässä onkin kolme tai enemmän.

Häätyy tunnustaa että ennustaminen on hankalaa, erityisesti tulevaisuuden.

 

Häätyy tunnustaa että ennustaminen on hankalaa, erityisesti tulevaisuuden.

Totta.
Olen kuullut, että tietyistä merkeistä voi kuitenkin jotain päätellä.
Jos mies seurusteluaikana jättää sukat sohvan viereen rullalle käärittynä, tulee hänestä vielä kelpo aviomies. Jos vain heittää sukat suurpiirteisesti sohvan alle edellisten seuraksi, on röhnöttäjäluonnetta, eikä toivoa ole.

Kunnon vaimon taas tunnistaa siitä, että jo seukkausaikoina juo maitoa/mehua suoraan tölkistä. Ennustaa kuulemma mutkatonta ja säästäväistä luonnetta

 

Tuo juttu on vuoden vanha.

Asiaan. Monesti ongelman perheessä todellakin muodostaa naisen halu määrätä aivan kaikesta, eli jo lähtötilanteena kaikille keskusteluille on naisen määrittelemä ideaali kodista. Ellei naisen ideaali täyty sata prosenttisesti on riidan siemenet kylvetty. Puhettakaan ei ole keskitien kulkemisesta, missä kodin malli määritettäisiin 50/50 periaatteella.

Rouvan sisustustyynyja, kippoja, kuppeja, hyasintteja sekä kaikkea muuta krääsää voidaan kylvää kaikki paikat täyteen, niin ettei hyödylliset tavarat mahdu pöydälle tai istujat sohvalle. Tämä on siis naisten mielestä normaali ja vähäinen rikkomus tähän on suuri rikos. Esimerkiksi turhien tyynyjen sullominen komeroon johtaa vakavaan hellasäröön ja siinä vasta otettaisiin ensimmäinen askel kohden 50/50 periaatetta kotiolojen yhteisestä määrittämisestä.

Jokainen mies voi tietysti kokeilla vaa`an kallistamista omalle puolelleen tuomalla ruohonleikkurin olohuoneen pöydälle korjattavaksi. Tällainen poikamiesboksista tuttu toimintamalli saa hameväessä aikaan sellaisen raivarin, että huudon kuulee koko kylä. Siinä ei auta, vaikka rouva olisi saanut päättä loput 99% kodin sisustuksesta, pöydällä oleva ruohonleikkuri yksinkertaisesti särkee naisen määrittämän täydellisen mallin kipoilla, kupeilla ja naistenlehdillä täytetystä pöydästä ja siksi se ei vaan käy.

 

Olen väsynyt siihen, että naiset haukkuvat naisia. Milloin viimeksi on mies haukkunut miessukukuntaa julkisesti? En muista yhtäkään tällaista tapausta.

On olemassa vain keskeneräisiä ihmisiä, jotka yrittävät selvitä elämästään. Syyllistämisen sijaan voitaisiin yrittää avata molempien puolisoiden sisäistä elämää ja tarpeita. Tämäkään terapeutti ei sanallakaan vihjannut, että miten nainen voisi muuttua, että miehellä olisi parempi olla, ja että kommunikaatio toimisi paremmin. Sehän ei ole ratkaisu, että mies vapautetaan kaikesta itse valitsemastaan vastuusta mitä tulee vanhemmuuteen, kotitöihin ja sosiaalisiin velvoitteisiin, ja nainen nämä huolehtisi hänen puolestaan. Ja sen lisäksi makaa viisi minuuttia hiljaa paikoillaan kerran viikossa, mihin eräs gynekologi joka syksy naisia patistaa, että mies saa seksinsä. Siinä toinen naisten ansioitunut syyllistäjä ja haukkuja jo neljättä vuosikymmentä.

Omassa suvussani voin sanoa, että naiset tosiaan tekevät miehille karhunpalveluksen passaamalla nämä pilalle lapsesta asti. Ollaan hysteerisen huolissaan siitä, ettei pojilla vaan koskaan olisi tylsää, ja erityisen huolissaan ollaan siitä, ettei poikien vaan koskaan tarvitse tehdä toisen ihmisen eteen yhtään mitään, jos ei huvita. Meillä on esimerkiksi aivan normaalia, että 12-kesäinen tyttö voi olla hetken aikaa lapsenvahtina. Ei edes kysytä huvitaako, koska naisen on opittava tunnistamaan toisten ihmisten tarpeita ja oltava avuksi. Kukaan ei unissaankaan kysyisi 12-vuotiasta poikaa lapsenvahdiksi. Sehän voisi siitä rasittua. Senhän pitäisi olla tunti-pari erossa pelikonsolista. Eikähän se saisi lasta pysymään edes hengissä, päin vastoin, hänellehän se pitäisi lapsenvahti hankkia vielä tuossa iässä. Jos ja kun meidän suvussa kasvaa paljon miehiä joille parisuhde on järkytys, niin se tosiaan on meidän naisten vika. Ei näillä miehillä ole olemassa sellaisia taitoja, että katsottaisiin huushollia ja nähtäisiin siellä mitään, mikä vaatisi huomiota ja tekemistä. Saati sitten, että kun katsotaan puolisoa, osattaisiin lukea häntä jo ennen kuin se viesti pitää pistää perille huutamalla. Ei olla koskaan opittu sellaista sensitiivisyyttä. Ja se on ihan meidän naisten vika.

 

Olen väsynyt siihen, että naiset haukkuvat naisia. Milloin viimeksi on mies haukkunut miessukukuntaa julkisesti? En muista yhtäkään tällaista tapausta.

On olemassa vain keskeneräisiä ihmisiä, jotka yrittävät selvitä elämästään. Syyllistämisen sijaan voitaisiin yrittää avata molempien puolisoiden sisäistä elämää ja tarpeita. Tämäkään terapeutti ei sanallakaan vihjannut, että miten nainen voisi muuttua, että miehellä olisi parempi olla, ja että kommunikaatio toimisi paremmin. Sehän ei ole ratkaisu, että mies vapautetaan kaikesta itse valitsemastaan vastuusta mitä tulee vanhemmuuteen, kotitöihin ja sosiaalisiin velvoitteisiin, ja nainen nämä huolehtisi hänen puolestaan. Ja sen lisäksi makaa viisi minuuttia hiljaa paikoillaan kerran viikossa, mihin eräs gynekologi joka syksy naisia patistaa, että mies saa seksinsä. Siinä toinen naisten ansioitunut syyllistäjä ja haukkuja jo neljättä vuosikymmentä.

Omassa suvussani voin sanoa, että naiset tosiaan tekevät miehille karhunpalveluksen passaamalla nämä pilalle lapsesta asti. Ollaan hysteerisen huolissaan siitä, ettei pojilla vaan koskaan olisi tylsää, ja erityisen huolissaan ollaan siitä, ettei poikien vaan koskaan tarvitse tehdä toisen ihmisen eteen yhtään mitään, jos ei huvita. Meillä on esimerkiksi aivan normaalia, että 12-kesäinen tyttö voi olla hetken aikaa lapsenvahtina. Ei edes kysytä huvitaako, koska naisen on opittava tunnistamaan toisten ihmisten tarpeita ja oltava avuksi. Kukaan ei unissaankaan kysyisi 12-vuotiasta poikaa lapsenvahdiksi. Sehän voisi siitä rasittua. Senhän pitäisi olla tunti-pari erossa pelikonsolista.

Mä taas olen kyllästynyt naisten tekemään miesten haukkumiseen, miehet kun haukkuu naisia paljon vähemmän.

Ei tässä varmaankaan ole pointtina täys-sohvaperunamiehet, he on haukkunsa ansainneet. Vaan semmoiset jotka jopa yrittää jotain mutta naiset ivaavat silti, tai eivät anna miestenkin päättää asioista.

Mä pyrin opettamaan omalle pojalleni kaikki kotitaloushommat ja korostan hänelle että tyttöystävää/vaimoa tulee kuunnella, tukea jne. Mutta oikein pelkään että jos se ottaa vaimokseen jonkun "kaikki hommat puoliksi"- raivofeministin joka säksättää kaikesta. No, pojan valinta...

 

Tuo juttu on vuoden vanha.

Asiaan. Monesti ongelman perheessä todellakin muodostaa naisen halu määrätä aivan kaikesta, eli jo lähtötilanteena kaikille keskusteluille on naisen määrittelemä ideaali kodista. Ellei naisen ideaali täyty sata prosenttisesti on riidan siemenet kylvetty. Puhettakaan ei ole keskitien kulkemisesta, missä kodin malli määritettäisiin 50/50 periaatteella.

Rouvan sisustustyynyja, kippoja, kuppeja, hyasintteja sekä kaikkea muuta krääsää voidaan kylvää kaikki paikat täyteen, niin ettei hyödylliset tavarat mahdu pöydälle tai istujat sohvalle. Tämä on siis naisten mielestä normaali ja vähäinen rikkomus tähän on suuri rikos. Esimerkiksi turhien tyynyjen sullominen komeroon johtaa vakavaan hellasäröön ja siinä vasta otettaisiin ensimmäinen askel kohden 50/50 periaatetta kotiolojen yhteisestä määrittämisestä.

Jokainen mies voi tietysti kokeilla vaa`an kallistamista omalle puolelleen tuomalla ruohonleikkurin olohuoneen pöydälle korjattavaksi. Tällainen poikamiesboksista tuttu toimintamalli saa hameväessä aikaan sellaisen raivarin, että huudon kuulee koko kylä. Siinä ei auta, vaikka rouva olisi saanut päättä loput 99% kodin sisustuksesta, pöydällä oleva ruohonleikkuri yksinkertaisesti särkee naisen määrittämän täydellisen mallin kipoilla, kupeilla ja naistenlehdillä täytetystä pöydästä ja siksi se ei vaan käy.

Niinpä!
Mutta pitäisi määritellä että mitä kodissa saa olla, ja missä kohtaa. Jos mun mies toisi ruohonleikkurin keittiön pöydälle niin ei ole feminismin merkki sanoa, että hei, voisitko korjata tuon vaikka autotallissa tai verannalla, koska se on likainen? Kaupasta just ostetun se saisi vähäksi aikaa tuodakin keittiöön.

Mun miehellä on tässä talossa työhuone työpöytineen ja 2 ulkovaate-ja tarvikevarastoa. Lisäksi on ulkorakennuksia. Niiden pitäisi riittää.

 

Mä taas olen kyllästynyt naisten tekemään miesten haukkumiseen, miehet kun haukkuu naisia paljon vähemmän.

Ei tässä varmaankaan ole pointtina täys-sohvaperunamiehet, he on haukkunsa ansainneet. Vaan semmoiset jotka jopa yrittää jotain mutta naiset ivaavat silti, tai eivät anna miestenkin päättää asioista.

Mä pyrin opettamaan omalle pojalleni kaikki kotitaloushommat ja korostan hänelle että tyttöystävää/vaimoa tulee kuunnella, tukea jne. Mutta oikein pelkään että jos se ottaa vaimokseen jonkun "kaikki hommat puoliksi"- raivofeministin joka säksättää kaikesta. No, pojan valinta...

Eihän tuo periaate "kaikki hommat puoleks" ole pahakaan jos a) nainen antaa miehen tehdä tavallaan ja b) myös ns. miesten työt tehdään puoliksi.