Totta kai teillä on toivoa. Arvasin jo ennen otsikon lukemista, että teillä on pienet lapset. On ihan yleinen juttu, että lasten saaminen on molemmille vanhemmille kriisi, jossa ei ymmärretä itseä eikä toista. Kun siihen lisätään pikkulapsiajan ylikuormitus, niin soppa on valmis. Sitä kestää muutaman vuoden, ja jos pienempi on jo kolmen niin kohta alkaa helpottaa.
Ei teidän parisuhteessa ole mitään vikaa, teillä ei vaan ole todennäköisesti hetken rauhaa sen vertaa, että saisitte molemmat levätä yhdessä ja erikseen, ja löytäisitte sitä kautta uudelleen ilon toisistanne. Teillä on todennäköisesti sellainen perinteinen tilanne siellä, että molemmilla on tarve tulla huomioiduksi ja vähän kannatelluksi siinä arjen ja oman mielipahan ja kiireen ja kuormittumisen keskellä, mutta kummallakaan ei ole nyt oikein voimia eikä ehkä haluakaan tehdä sitä toiselle. Ja kun ette keskustele, väärinymmärrysten ja olettamusten kehä vaan kasvaa ja alatte tulkita kaiken mitä toinen sanoo enemmän negatiivisuuden kuin myönteisyyden kautta. Eli kun et tiedä mitä toinen jollain tarkoitti, tulkitset sen vittuiluna, vaikka levänneenä ja paremmalla tuulella tulkitsisit sen joko myönteisesti tai neutraalisti.
Koettakaa kestää. Teillä on kriisi tässä ja nyt, ja kriisissä ei kannata koskaan erota. Katsokaa se kriisi loppuun, ja miettikää vasta sen jälkeen, mitä oikein tapahtui. Keskittykään nyt vaan siihen selviämiseen. Kaikesta ei kannata ottaa yhteen, varsinkin kun teidän riidat kumpuaa todennäköisemmin väsymyksestä, seksuaalisesta turhautumisesta ja kaipuusta tulla ymmärretyksi, kuin siitä mistä näennäisesti riitelette. Kaikki nämä todelliset ongelmat helpottaa, kun lapset ei enää keskeytä kaikkea tasaisesti minuutin välein, eivätkä lasten tunnepurkaukset enää kuormita sitä perheen tunneilmapiiriä niin, että vanhempien pitää jatkuvasti reagoida johonkin.
Odottakaa sitä elämänvaihetta, että molemmat saa päivän jälkeen palautua, että nukutte pitkät ja hyvät yöunet joka yö, että lapset ei ole enää ihan niin tarvitsevia ja että oma pää ja keho tuntuu taas omalta. Sekin aika tulee. Odottaminen on sen arvoista, vaikka sitten eroaisikin, koska ainakin sen on tehnyt silloin oikeista syistä, mitä ei vaanaina voi nähdä selvästi silloin, kun lapset on ihan pieniä, kuten teillä nyt.