3-kymppiset ensimmäistä odottavat

Nipsunen - voi kyllä! Enää huomenna lyhyt työpäivä, ja sit saa keskittyä omaan napaan kaikessa rauhassa (mä siis kyllä oikeasti tykkään työstäni tosi paljon, mutta nyt on jo varsin hyvä aika jäädä kotiin) Tällekkin päivälle mulle oli enää lähinnä jotain nimellistä pikku puuhastelua, kylläpä päivä mateli. Mieluummin sitä olis kyllä jotain kunnon töitä oikeastikin tehnyt, kun vaan kuluttanut aikaa. Katoin muuten tuota "oot niin ihana"-vauvakirjaa, oli ihan uus tuttavuus. Todella kiva idea ja varmaan sais upeita tuotoksia, jos jaksaa näperrellä! Mulla on paha tapa vähä alkuun innostua, ja sit hetken päästä unohtaa täysin, niin luulen et kävis tuonkin kanssa niin.

Jenifer - vauva-ajan ryhmä kuulostaa kyllä kivalta ajatukselta!

Fabula - meillä oli ensin suunnitelma, että jos sukupuoli tiedetään etukäteen, niin sanotaan silti muille että ei kysytty. Mut nythän mieskin tuli ennen ru:ta siihen tulokseen, ettei kysytä sukupuolta, joten saadaan kaikki jännitellä yhdessä. Mut muutama kaveri on myös ihan suoraan sanonut, että he tietävät sukupuolen, mutta muille kertovat vasta lapsen synnyttyä, eikä se sen kummempia uteluja tai ihmetyksiä ole herättänyt.

Tänään on muuten tuntunut ekaa kertaa, että sormet ja jalat olis vähän turvoksissa. Ei kyllä silminnähtävästi, mutta aamulla piti vähän verrytellä sormia. Söin kyllä eilen illalla vähän sipsejä . Täytyy koittaa nyt juoda vettä ja liikuskella, ettei rupea enempiä turvottelemaan.

 

En usko, että lähtö on vielä lähellä. Vauva ei ole kiinnittynytkään vielä eli tuota Nipsusen kokemaan paineentunnetta ei pahemmin ole (jotain pientä kyllä). Kyllä sitä jo toivoo, että käynnistyisi pian, kaiken maailman kolotuksetkin pahenee vaan

Malttamaton Poppie ja poika 38+6

 

Musicro, toi on kyllä hyvä idea, ehkä mekin sanotaan ettei kysytty tai ettei vauva suostunut paljastamaan Ihailtavaa että maltoitte olla kysymättä, olishan se kyllä toisaalta kivaa jännittää itsekin loppuun asti Toivottavasti turvotus hellitti ja äitiysloma on alkanut kivasti!

Poppielle malttia, toivotaan että pieni tulisi pian

Voi huhhuh, yritin aloittaa vaunuihin tutustumista, mutta epätoivo valtasi heti alkuunsa. Olisiko parempi hankkia uudet vai käytetyt, mitkä ominaisuudet on meille tärkeimpiä, mitä kaikkea yhdistelmäpakettiin sisältyy... Ehkä pitäisi mennä johonkin "oikeaan" liikkeeseen ensin tutustumaan, jos vaikka sitten saisi tarjonnasta helpommin jonkinlaisen käsityksen.

Jotenkin tuntuu, etten vieläkään ole sisäistänyt ajatusta tulevasta vauvasta. Tai etten uskalla luottaa täysin siihen, että kaikki menisi hyvin. Pientä muljuamista tuntuu välillä, mutta erityisesti yöllä herätessä tulee mieleen, että mitä jos vain kuvittelen että se on vauvan liikkumista. Rakenneultraan on onneksi enää alle kaksi viikkoa, jos sitä jotenkin saisi pidettyä pelkonsa kurissa siihen asti.

fabula 18+3

 

Kiva juttu, että lapsellistuneiden kolmikymppisten ketju kiinnostaa. Teen sen sitten, kun olen itse päässyt siihen vaiheeseen ja ilmoitan ketjusta myös täällä. Toki joku pidemmälle ehtinyt voi sen myös jo aloittaa. Mukava olisi tosiaan jatkaa tarinointia sitten täältä tutulla porukalla.

Sukupuolesta: Mun mielestä on ihan ok kertoa muille sukupuolesta tai olla kertomatta - kumpikin mielestäni ymmärrettävää ja vanhempien oma tahto. Onko muuten sukupuolen veikkailijat tienneet teille oikein? Mulla on yksi läheinen, joka jollakin ihmeellisellä tavalla tuntuu vaistoavan asioita. Hän tiesi jo raskaudesta ennen kuin kerroin hänelle ja tiesi kertoa vielä lapsen sukupuolenkin oikein. Ja tämä tapahtui ihan puhelimen välityksellä (emme tapaa usein) ja niin, että hän itse soitti, Sukupuoli ei ollut siinä vaiheissa kuin meidän itsemme ja ultraajien tiedossa.

Fabula: Vaunuista. Se on kyllä sellainen viidakko, ettei toista... Meille lopulta tuli tuttavan kautta yhdistelmät. En ehkä itse olisi niitä kaupasta valinnut, mutta tuntui ihan järkevältä kokonaisuudelta kuitenkin. Kaikissahan on ne hyvät ja huonot puolet... Katselin jo jossain vaiheessa uusiakin, kun ei tuntunut löytyvän sopivia käytettyjä. Kannattaa käydä tutustumassa eri malleihin kaupassa, vaikkei uusia ostaisikaan. Siellä saa kuitenkin käsitystä paremmin niistä omista mieltymyksistä ja monista eri vaihtoehdoista.

Voihan perjantai. Onneksi on taas työviikko takanapäin ja saa kunnolla rentoutua. Perjantaisin alkaa itsellä ainakin väsymys jo painaa eri tavalla kuin ennen. Kai se on nuo yöheräämiset, kun tulee herättyä vessaan ja kääntämään kylkeä useammankin kerran yössä. Kuuluu varmaan niin sanotusti asiaan tässä 33+ vaiheessa.

Nautitaan viikonlopusta! Hyviä vointeja!

 

Hyvää maanantaita! Nyt on jotenkin tämä vaivaisuus on rantautunut tänne suht helpolla olenkin päässyt. Kolottaa,pakottaa,turvottaa, närästää ja väsyttää. Mitään erikoista synnytystä enteilevää ei vielä havaittavissa, ehkä yölliset menkkamaiset jomotukset on jotain valmistavaa. Paineen tunne alakerrassakin on helpottanut. Täällä röyhtäilen aamupalaa sohvan nurkassa ja siivota vähän pitäis kun illalla tulossa lähimmät ystävät kylään.
Mikä muilla olotila? Poppie, joko tiedän pieni antaa merkkejä ulostulosta?
Tsemppiä töissä ahertaville. Ja jenifer, kuulostaa hyvältä tuo ketju. Minä en kuitenkaan saa aikaiseksi

Nipsunen 37+6

 

Ei niin mitään ratkaisevia merkkejä ilmassa, että taitaa mennä yliajalle. Välillä särkee ja harjoitussupistuksia on mutta siinäpä se Ekat pienet raskausarvetkin on tainneet ilmestyä alavatsalle; on tämä pötsi taas vähän kasvanut. Huh, syntyisi jo

Poppie ja poika 39+4

 

Täällähän ollaan jo ihan loppumetreillä! Viimeiset viikot eivät tosiaan ole sieltä hehkeimmästä päästä, mutta on siinä yliajalle joutumisessa puolensakin. Neuvolassa meillä jo ekassa tarkastuksessa puhuttiin siitä, miten vauva on niin valpas, virkeä ja jäntevä. Terkka sanoi, että yliaikaiset vauvat usein ovat, kun ovat saaneet kypsyä ja kehittyä kohdussa pidempään. Hän kuulemma aina yrittää äideille puhua siitä, miten siinä on siis tosiaan puolensa!

Täällä elellään vauva-arkea. Tyttö on hurmaava pieni kaveri, joka kasvaa hurjaa vauhtia, seurailee tarkkaan kaikkea ja jokeltelee innolla. Yöt ovat edelleen välillä risaisia kun maha joskus vaivaa, mutta välillä saa onneksi sitten nukkua univelkoja pois, kun mies tai mummo valvoo lapsen kanssa. Siitä olen kyllä ollut tyytyväinen, että vikoina raskausviikkoina kävin monta kertaa leffassa ja ulkona syömässä, kun nyt sellainen on vähän kortilla. Miehen kanssa on kyllä välillä päästy yhdessä tunniksi tai pariksi johonkin, kun mummo on hoitanut vauvaa, mutta se aika on syöttöjen takia melko rajallinen

Mukavia viikkoja kaikille!

Minervan ja neiti Ihana huomenna jo viisi viikkoa

 

Voi poppie, mutta vähiin käyvät kyllä sinulla päivät ni ei kauaa mene
Minervan, kuulostaa jälleen hyvältä. Ihana että mummo on noin aktiivisesti mukana. En malta odottaa että näkee ja oppii tuntemaan millainen persoona vatsaa on asuttanut kohta 9kk.
Nyt eniten jänittää ku miehellä on tällä sekä ensi viikolla yön yli kestävät työreissut, että mitä jos... mutta sitten aattelen et hän todennäköisesti ehtii hyvinkin kun ei tämä ehkä muutamassa tunnissa ulos tule ja tärkeintä et saada vauva vain turvallisesti ulos. Mutta silti on itku herkässä tästä(kin).

Nipsunen 38

 

Voi että, mie oon vähän kade teille, joilla on jo h-hetket käsillä. Mie en millään malttaisi odottaa näitä viimeisiä vajaata 10 viikkoa. Käyn täällä vähintään kerran päivässä katsomassa kolmekymppisten kuulumisia ja on mukava seurata eri vaiheissa olevien mahan kasvatusta.

Muistatteko, kun kerroin meidän hankalasta kotitilanteesta? Pelkäsin eroa ja mies aiheutti pahaa mieltä eristäytymällä ja töksäyttelemällä. Nyt meille kuitenkin kuuluu hyvää. Isyys on tunnustettu, yhteiset haaveet on taas keskusteluissa, koskettelu palailee vähän kerrallaan ja mies on tosi auttavainen. Se on jopa toteuttamassa miulle itse suunnittelemani kannustuskorua! Ei tuo mies siis mikään koruseppä ole, kunhan on muuten vain käsistään aika kätevä.

Tänään on taas aika neuvolapsykologille. Siellä käyminen on helpottanut tunteiden vuoristorataa tosi paljon. Suosittelen kaikille lämpimästi ennaltaehkäiseviä mielenterveyspalveluja. Vaikka alkuun mietin, että eihän tää tilanne ole normaalia pahempi, niin silti asian ottaminen puheeksi neuvolassa sekä hoitajan että lääkärin vastaanotoilla kannatti. Kuitenkin suurin osa synnytyksen jälkeisistä masennuksista on saaneet alkunsa jo raskausaikana. Elämä on kuitenkin paljon mukavempaa, kun pääsee taas kadun aurinkoisemmalle puolelle.

Piinamiina 30+2

 

Hyvältä kuulostaa piinamiina! Minä uskon että olette saaneet ne pahimmat möröt selätettyä ja ootte vahvempia yhdessä. Mulla tuntui kun noi viikot alko kolmosella ni sit ne läksi juokseen vauhdilla eteenpäin vaikka ajattelin et kävis just toisin.
Herätessä huomasin että huomenna on joulukuu ja sen aikana saadaan varmasti pieni jo pihalle. Iski semmoinen jännitys että oonko valmis. Tätä on odotettu ja toivottu ja valmistauduttu ja oon ollu suht rauhallinen koko ajan mutta nyt se jossain kolkuttelee se pelko ja jännitys kaiken muuttumisesta. Meillä on ollut niin hyvä olla kahdestaan, ei riitoja,ei mitään mikä nakertaisi suhdetta.. mitä tekee meille väsymys, tuleeko "omista" ajoista riitoja. Mutta sitten taas seuraavana hetkenä nään meidät kolmestaan tekemässä kaikkea yhdessä ja meidät kaksi tiivimpänä. Huh. Ehkä taas olis tarvinu enemmän unta ollut kyllä nyt viimepäivät yhtä tunteiden vuoristorataa..
Kohta neuvolaan tsekkaan perushommat ja jos jaksais lyllertää ostaa imetysliivit.

Nipsunen 38+1

 

Jaaha. Istunkin nyt äitiyspoliklinikan aulassa. Vissiin joku paikka falskaa, kun piti tulla päivystyslähetteellä tarkastukseen. Toivottavasti tässä nyt kuitenkin vielä hetki oltais yhdessä osassa.

 

Jaaha. Istunkin nyt äitiyspoliklinikan aulassa. Vissiin joku paikka falskaa, kun piti tulla päivystyslähetteellä tarkastukseen. Toivottavasti tässä nyt kuitenkin vielä hetki oltais yhdessä osassa.

Kohdunkaula on jo nyt lyhentynyt. Tarkoittaakohan se jotain?

 

Piinamiina: Miten meni äippäpolilla? Saitko uutta infoa? Ymmärtääkseni kohdunkaulan lyheneminen saattaa aikaistaa synnytystä. Näin ei välttämättä kaikissa tapauksissa kuitenkaan ole. Varmastikin siellä äippäpolilla pystyvät arvioimaan juuri sun tilannetta.

Nipsunen: Ihan luonnollista tuntea noin, että lähestyvä synnytys jännittää. Se on myös asiaan valmistautumista ja kohtahan se on sinulla edessä. Eipä taida olla sellaista, joka ei yhtään jännittäisi.
Yöllä kanssa heräilin ja vessaan vääntäytyessä poltteli alaselästä ja vatsasta. Tuumailin, että tämä kai on sellainen harjoitussupistus nyt. Sitten "kramppi" hellitti ja sain unenpäästä kiinni. Jännää - monessakin mielessä.
Ymmärrän hyvin myös nuo tuntemuksesi miehen työreissuihin liittyen. Itse huomaan, että haluaisin jotenkin pitää miehen lähistöllä ja tavoitettavissa. Jos hän esim. muuttaa suunnitelmia tai ei teekään jotakin sovittua asiaa tai toimi ennalta sovitulla tavalla, reagoin siihen. Uskon, että se on jokin alitajuinen ja hyvin luonnollinen juttu. Haluaa ikään kuin varmistaa miehen turvan h-hetkellä ja tilanteessa ylipäätään. En siis ollenkaan epäile miehen osallistumista tms. mutta huomaan vain reagoivani herkemmin hänen tekemisiin tai tekemättä jättämisiin. Ja tunteet ovat todellakin ihan eri tavalla pinnassa kuin normaalisti.

 

Polikeikka venyikin sit ainakin huomiseen, ehkä synnytykseen asti. Toistaiseksi olen vuodelevossa, vessassa saan kuitenkin käydä. Saattaa tulla aika pitkäksi maatessa, vaikka on kuinka netflixit ja muut viihdepalvelut käytössä.

Ensimmäinen tavoite miulla on kuitenkin päästä yhtenä kappaleena ensi viikon loppuun asti. Sit on 32 viikkoa täynnä, eikä enää tarvitse lähteä seurantaan tai synnyttämään Naistenklinikalle. Omassa lähisairaalassa olisi mukavin olla, koska silloin mieskin pääsee katsomaan joka päivä vaikka pariin otteeseen. Paras tietysti olisi, jos pääsisi kotiin. Sitä ei nyt kuitenkaan uskalla nyt edes toivoa, koska meillä asutaan suht alkeellisesti. Ennen tätä ei olla tosissaan edes kaivattu suihkua, koska meidän pihasauna on niiiin ihana. Nyt kuitenkin sekin vaatii erityiset pohdinnat, mutta miun ei kannata niitä miettiä. Kunhan keskityn rauhoittumaan ja rentoutumaan. Suoraan suoneen menevä supistuksia hillitsevä lääke tuntuu toistaiseksi tehoavan.

 

Oijoi piinamiina! Tsemppiä kovasti, ja toivotaan ettei vuodelepo jatku ihan loppuun saakka kuitenkaan. Ja tietty toivotaan ensin, että saat 32 viikkoa täyteen! Kiva kuulla, että neuvolapsykologista on ollut apua ja että miehen kanssa olette taas lähentyneet!

Mä tänään vaapuin kaverin luokse kyläilemään, ja vissiin vajaat 4km kävelyä tuolla liukkaassa kelissä oli vähän liikaa, kotiin päästyä alkoi kyllä kunnon vihlonta häpyluun ja nivusten seuduilla. Onneksi on tässä illan mittaan helpottanut.

Nyt sain vihdoin aikaseksi pikkuhiljaa alkaa pestä vauvan vaatteita. Tai mitään ei oo vielä pestynä, vaan tänään lajittelin pinot valmiiksi ja aamulla sitten alan pyörittää konetta. Kai se on parempi vähän jotain laittaa valmiiksikin..

On muuten ollut ihanaa viettää äitiyslomaa! Tosin aamu-unista minua harmittaa, kun nyt heräilenkin ennen seitsemää. Tätä ei koskaan tapahtunut ilman kelloa töissä ollessa. Enkä oo nukkunut päikkäreitäkään, niin välillä päivät on vähän pitkiä, kun mies on kotiutunut vasta klo 19 aikoja töistä.

 

Tsemppiä piinamiina! Onneksi sinullakin noita viikkoja on kasassa Toivottavasti kaikki menee hyvin, vauva on nyt sitten ainakin hyvässä hoidossa jos jotain tapahtuu ja synnytys käynnistyy.
Jenifer, oon myös huomannu et huolehin ihan eri tavalla nyt noista sen työreissuista ja ihan työmatkoistakin. Että mitä jos käy jotain.. Mies yritti saada mun vanhempiakin tänne yöksi kun hän on pois mutta enhän minä niitä nyt halua tänne pyörimään . Just se että hän olis siinä ihan vierellä koko ajan, valmiina ja valppaana.
Musicro minä oon myös seiskalta pystyssä ja normaalisti voin koisia hyvinkin pitkään. Saatan hyvällä tuurilla nukahtaa tunniksi jossain vaiheessa mutta en aina. Mulla iski sekoaminen vauvanvaatteista ja oon pessy niitä sitä mukaa kun niitä on tullut. Vauvan vaatekaapinkin oon ehtiny järjestää useesti uudestaan. Eilen viimeksi eksyin taas kirpparille ja 2 uutta mekkoa täydentää pienen kaappia.. Ja hän siis edelleen voi yllättää ja olla poika.
Verenpaine jatkaa kohoamistaan, mutta ei oo vielä hälyyttävä. Muuten kaikki ok. Maanantaina uusiks. Pientä turvotusta myös päällänsä niin vakaakin on lähtenyt lopun nousukiitoon. Terkasta pää oli melko alhaalla niin jos tässä ei tarviis jouluun asti ootella.

Nipsunen 38+2

 

Tsemppiä piinamiina! Onneksi sinullakin noita viikkoja on kasassa Toivottavasti kaikki menee hyvin, vauva on nyt sitten ainakin hyvässä hoidossa jos jotain tapahtuu ja synnytys käynnistyy.
Jenifer, oon myös huomannu et huolehin ihan eri tavalla nyt noista sen työreissuista ja ihan työmatkoistakin. Että mitä jos käy jotain.. Mies yritti saada mun vanhempiakin tänne yöksi kun hän on pois mutta enhän minä niitä nyt halua tänne pyörimään . Just se että hän olis siinä ihan vierellä koko ajan, valmiina ja valppaana.
Musicro minä oon myös seiskalta pystyssä ja normaalisti voin koisia hyvinkin pitkään. Saatan hyvällä tuurilla nukahtaa tunniksi jossain vaiheessa mutta en aina. Mulla iski sekoaminen vauvanvaatteista ja oon pessy niitä sitä mukaa kun niitä on tullut. Vauvan vaatekaapinkin oon ehtiny järjestää useesti uudestaan. Eilen viimeksi eksyin taas kirpparille ja 2 uutta mekkoa täydentää pienen kaappia.. Ja hän siis edelleen voi yllättää ja olla poika.
Verenpaine jatkaa kohoamistaan, mutta ei oo vielä hälyyttävä. Muuten kaikki ok. Maanantaina uusiks. Pientä turvotusta myös päällänsä niin vakaakin on lähtenyt lopun nousukiitoon. Terkasta pää oli melko alhaalla niin jos tässä ei tarviis jouluun asti ootella.

Nipsunen 38+2

Kunhan pari viikkoa pysyy tilanne rauhallisena, ni sit ei tarvii siirtyä Helsinkiin. Mieluummin oon täällä kotikaupungin sairaalassa, niin mieskin pääsee kattomaan vaikka monta kertaa päivässä.

Meiän pitäisi löytää sellainen 50-60-luvun liinavaatekaappi lapsen vaatteille. Se sopisi niin hyvin meiän kotiin sekä kokonsa että tyylinsä puolesta. Sit kun ois paikka vaatteille, ni niitä vois ruveta pesemään. Vaikka en mie sitäkään varmaan saa tehä.

Vauva on jo melkein normaalin keskosen kokoinen. Pikkukeskosen raja menee n. 1500 grammassa, ei puutu enää kuin 150 g.

Piinamiina ja pieni rakas 30+3

 

Piinamiina: Luota siihen, että olette hyvässä hoidossa ja seurannassa nyt. Ja onhan teillä viikkoja ihan mukavasti. Toivottavasti pikkuinen kuitenkin viihtyy yksiössään vielä. Tsemppiä! Koeta ottaa mahdollisimman rennosti ja lepäillä.

Nipsunen: Mulla kans toi vaatehomma lähti jossain vaiheessa vähän lapasesta. Etenkin kaikki tarjoukset tuli hyödynnettyä aikas hyvin ja hyviä vaatteita tuli bongattua edullisesti. Nyt on kuitenkin mielestäni tarvittavat vaatteet koossa ja koetan malttaa mieleni. Pari pienintä kokoa on nyt hyvin hommattuna, mutta isompia en ole kovinkaan paljon hankkinut. Ajattelin, että parempi hankkia sitten myöhemmin, kun tarkentuu, mistä tykkää ja mikä toimii käytännössä.
Toivottavasti verenpaine pysyy aisoissa, mutta hyvä että seurataan. Mulla kans iltaisin nyt ilmaantunut pientä turvotusta jalkateriin, mutta se taitaa olla aika tavallista tässä vaiheessa. Täytyypä mainita kuitenkin seuraavassa neuvolassa, joka onkin sitten jälleen lääkärineuvola. Jännä kuulla, mikä on tilanne alakerrassa. Viime yönä nimittäin kun heräsin ja laitoin käden alavatsalle, tuli taas sama kiputuntemus ja kovettuminen ennen vessakäyntiä.

Välillä tulee ihan sellainen voimakas kaipauksen tunne, ettei malttaisi enää odottaa vauvan näkemistä.

 

Toivottavasti lepo auttaa Piinamiinaa ja vauva viihtyy vielä vatsassa.

Se olis laskettu aika Eipä muuta, kuin kirjaimellisesti odottelua
Kaikki on valmiina ja ihmiset malttamattomia, etenkin minä.

Poppie ja poika 40+0

 

Piinamiina,toivotaan että pieni ei kiiruhda. Ehkä vuodelepo tekee tehtävänsä ja jarruttelu onnistuu hienosti. Mutta voin vaan kuvitella miten pitkäksi aika siellä käy
Jenifer, minä kans tosiaan tahtoisin jo tutustua tohon jonka kantapäät tökkii ahkerasti mun kylkiä. Eilen hihittelin nukkumaan mennessä kun jotkut,ehkä kädet, liikkuivat niin tärinä tuntu pehvassani asti . Mulla yöllä kyllä nyt poikkeuksetta herätessä supistus päällänsä..
Poppie, onko jo kaikki loitsut ja uskomukset edesauttavista touhuista tehty? Toivon niin pikaista synnytyksen alkua sinulle niin herättäisi toivoa että minäkin ehin ennen sitä joulua. Geneettinen perimä vallitsee siinäki vissiin vahvasti ni 10 päivän ylitystä odotettavissa.

 

Vielä tuli ainakin yksi päivä lääkkeen kanssa, mahdollisesti kaksi. Ärsyttävää, kun ei enää erota harjoitussupistuksia ja kasvukipuja supistuksista. Supistukset on siis vihdoin lieventyneet, mutta kun niin kovasti haluaisin tietää jatkokuvioista eri skenaarioiden suhteen.

Viime yönä oli supistusten takia ylimääräinen ultra ja mie näin meiän tytön kasvot ekaa kertaa. Ei siis ollut mikään 4D, vaan ihan sattumalta osui kasvot kuvaan. Ei ainakaan vähene tää odottaminen ikävä. Se on niin suloisen näköinen!

 

Huh, täällähän on tapahtunut! Toivottavasti lepo ja lääkkeet auttavat, Piinamiina, ja pikkuinen pysyy vielä mahassa kasvamassa jonkin aikaa! Varmasti kyllä käy aika pitkäksi, jos joutuu vuodelevossa olemaan. Se on yksi iso toive mullakin, ettei pitkää aikaa joutuisi sairaalassa viettämään. Mutta vauvan hyvinvointi on tietysti tärkeintä.

Kovin tutuilta kuulostaa jo tässä vaiheessa Nipsusen ja Jeniferin pohdinnat siitä, onko sitä valmis ja toisaalta se, että haluaisi jo kovasti tavata pikkuisen. Ristiriitaisia tuntemuksia siis, välillä melkein ahdistaa, että mihin sitä onkaan ryhtynyt.. Mutta onneksi ne on kuitenkin vaan sellaisia ohimeneviä hetkiä.

Kuulostaa Minervan tosi ihanalta, että saatte mummolta hengähdystaukoja ja tukea. Toivottavasti yöt alkavat sujua paremmin!

Me oltiin pienellä reissulla miehen kanssa, nyt kun vielä voi kahdestaan matkustaa. Teki tosi hyvää, mutta on kyllä myös ihanaa olla taas kotona. Mies haluaisi vielä alkuvuodesta käydä kotimaassaan, mutta itse en oikein tiedä, haluanko/voinko silloin enää lentää, vaikka ihan Euroopan sisäisistä lennoista olisikin kyse. No, sitä voi onneksi vielä miettiä.

Enää alle viikko rakenneultraan, sitten voikin tosissaan alkaa tehdä hankintoja ja järjestellä kotia vauvaa varten Hiukan kyllä pelottaa, jos jokin onkin pielessä, mutta ainakin liikkeitä tuntuu koko ajan selkeämmin, niin yritän pysyä positiivisena.

Tsemppiä kaikille ja erityistsempit loppumetreillä meneville, toivottavasti ette joudu kauheasti yliaikaa odottamaan!

fabula 19+3

 

Tässä kiva lueskella kun monet on jo siellä loppumetreillä melkein valmiiden vauvojen kanssa
Itselle kuullostaa vielä niin kaukaiselta. Nt ultrakin menee vissiin joulun jälkeen. olisin kovasti halunnut jo ennen joulua. Tekisi mieli ilmoittaa perheelle silloin.
Käyttelikö moni doppleria? Ootteko kuinka aikasin saanut kuulumaan?

T.miu ja jyvä 8+0

 

Edelleen synnärin tarkkailuhuoneessa. Jostain toisesta huoneesta kuului vastasyntyneen ensirääkäisyt. Miksi, voi miksi, aika ei voi mennä nopeampaan? Odottavan aika on pitkä, mutta pitkällään odottavan aika on vielä pidempi. Vajaa 2 vrk sitten olin kotona onneni kukkuloilla. Nyt vaan olen. Sairaalassa. Eikä mitään pitäisi tapahtua pitkään aikaan. Siis yhtään mitään. Lauantaina aamupäivästä saatan päästä täältä pois. Tavallaan olen iloinen, että pitävät täällä riittävän kauan, mutta täällä laitostuu tosi nopeasti, kun ei saa muuta kontaktia ulkomaailmaan kuin pelkästään netin kautta. En edes tiedä, minkälainen ilma ulkona on. Tosi hämmentävää, varsinkin jos tätä jatkuu sen 2 kk vielä.

 

Voi miu, olisi varmasti ihana ollut saada ultrauutisia ennen pyhiä. Mutta pamautat sitten uutena vuotena. Itelle konkretisoitu raskaus vasta kun näki että siellä hän on ja sitten nautinkin kaikesta. Myös pahoinvoinnista, koska se teki kaiken todelliseksi. Ja se tunne kun tiesit että ihminen kasvaa sisuksissa ja mietit että näkeeköhän jo kaikki Mulla vatsa pullahti vasta loppukesästä niin ei varmaan kukaan huomannut ku ilmeestä et jotain on tekeillä. Ja dopplerista. Varmaan olin 13 viikolla kun sen edullisesti sain ni muutaman viikon sitä innostu kuuntelemaan ja sitten se unohtu kun liikkeet alkoivat tuntumaan.
Kiva kuulla piinamiina että saatat päästä jo kotiin. Nyt sinun pitää muistaa otta sielläkin rauhassa
Täällä vatsan toiminta kiihtynyt melkoisen paljon mennä kuukausiin verrattuna (Ehkä pelkästä toiveajattelusta) ja yöllä käy sellainen möyrintä ja supistelu että en tiedä minne toi kaveri on menossa . Tänään lupasi äiti tuoda serkulta manducan ja rintapumpun. Aletaan olla liivisuojia vaille varusteltuja ja ehkä ne rintakumit.. Mies on kuitenkin hukassa jos lähetän hänet kauppaan semmosia ostaan.

Nipsunen 38+3