Uuden tutkimuksen mukaan päivähoito kannattaisi aloittaa 1-3-vuotiaana

[AivanSama]

Minä kaipaisin tähän yhteiskuntaan enemmän empatiaa lapsia kohtaan. Kun aikuinen väsyy, ikääntyy tai sairastuu, kaikki ymmärtävät ettei hän jaksa tehdä täyttä työpäivää hektisessä ympäristössä. Kun aikuinen hoitaa toista aikuista, omaishoitajana, hän tekee arvokasta työtä jota aivan ansaitusti kunniotietaan.

Kun lapsi ikänsä ja kehitystasonsa vuoksi vielä väsyy helposti, hermosto ylikuormittuu helposti, ja hän tarvitsee sen pienen arjen ja pysyvän aikuisen siihen lähelleen eikä häntä siksi haluta laittaa päiväkotiin tekemään pitkääkin työpäivää, hän on hemmoteltu lapsi, ja siitä ollaan huolissaan että hänestä ei kasva kunnon broileria yhteiskunnan tarpeisiin. Aivan kuin se lapsen elämä tässä ja nyt ei olisi yhtä tärkeää kuin aikuisen elämä tässä ja nyt. Viisikymppisen tarpeet otetaan meillä tässä yhteiskunnassa huomioon empaattisemmin kuin lapsen tarpeet. Ja kun äiti hoitaa omaa lastaan, kotiäitinä, häntä saa arvostella ja haukkua ja moittia laiskaksi ja epäillä osaako hän lapsiaan kasvattaa. Jostain syystä lapsen hoitamista ei arvosteta samalla tavalla kuin ihan kenen tahansa muun ihmisen hoitamista.

Koulua on ensimmäiset vuodet kolme tuntia päivässä. Ei koulupäiviä varten tarvitse vuositolkulla treenailla, jos lapsella ei ole hoidon tarve. Emmehän me aikuisetkaan harjoittele vanhenemista ja ripeää kuolemista, vaikka se olisi yhteiskunnan kannalta aivan kaikkein paras ratkaisu, että kun viimeinen työpäivä on paketissa, ei jäädä tänne vanhenemaan ja sairastelemaan ja kuluttamaan yhteiskunnan rahoja ja eläkettä nostamaan. Ihminen on muuta kuin koneiston osa.

Mites sun mielestä, menikö vähän ylilyönniksi?

 

[vierailija]

Siksi puhuinkin kunnan saamista verotuloista.
Valtio nappaa joka tapauksessa melkein saman, kun ihmiset kuitenkin syövät, pukeutuvat, käyttävät autoa ja tekevät sitäsuntätä.

Aika usein niilläkin, jotka ovat kolme vuotta kotona on työpaikka odottamassa ja ne joilla ei ole, joutuvat sitä hakemaan joka tapauksessa. Yleensä se, että henkilö on ollut lapsensa kanssa kotona ei katsota karsaasti työpaikkahaastattelussa toisin kuin sitä, että se on ollut himassa työttömänä. Jos oikein mietitään, niin ne, joilla ei työpaikkaa ole odottamassa kannattaisi nimenomaan olla työttömänä se aika, kun ovat kotonaan hoitamassa lastaan, koska työttömyyskorvaus on huomattavasti isompi kuin kotihoidontuki.

Kunnat myös saavat rahaa valtiolta ja henkilö joka saa enemmän tuloja, myös kuluttaa enemmän. Puhumattakaan siitä, että myös yritykset maksavat veroja sekä kunnille että valtiolle, jolloin työssäkäyvä on moninkertaisesti kannattavampi kuin kotona oleva.

Valtio muuten juuri ajaa hanketta jossa työttömyyskorvaus täytyy ansaita osallistumalla yhteisön toimintaan mikä on loistava ajatus.

 

[AivanSama]

Kunnat myös saavat rahaa valtiolta ja henkilö joka saa enemmän tuloja, myös kuluttaa enemmän. Puhumattakaan siitä, että myös yritykset maksavat veroja sekä kunnille että valtiolle, jolloin työssäkäyvä on moninkertaisesti kannattavampi kuin kotona oleva.

Valtio muuten juuri ajaa hanketta jossa työttömyyskorvaus täytyy ansaita osallistumalla yhteisön toimintaan mikä on loistava ajatus.

Olen aivan samaa mieltä, että työttmyyskorvausta vastaan voidaan odottaa jonkinlaista yleishyödyllistä tomintaa.

Mitä tulee lapsiperheen kulutukseen, niin mä en tietystikkään voi puhua muusta kuin omasta puolestani ja meidän kulutus oli kyllä ihan samaa luokkaa ollessani kotona ja ollessani töissä. Jotenkin voisin kuvitella, että suurimmalla osalla on näin.

 

[vierailija]

Minulla kulutus laskee radikaalisti töissä käydessäni. Työ imee kaikki mehut, joten vapaa-ajalla ei enää riitä virtaa mennä mihinkään, ostaa mitään, tehdä mitään, lukea mitään, katsoa mitään, jne. Kaikki kulttuurisetelit ja liikuntasetelit jäävät käyttämättä, koska tuollaiseen ei vain ole aikaa tai energiaa. Työssäolovuosilta ei myöskään jää minkäänlaista muistikuvaa, vaan taaksepäin muistellessa ihmettelee, mihin nuo vuodet hävisivät.

Ikävää, että nykyään työpaikat tuhoavat ihmisen niin täysin.

 

[vierailija]

Lol, kyllä mulla ainakin kulutus kasvaa sen mukaan mitä tienaan. Säästöön jää se vakiosumma, joka aina menee tililtä heti kun sinne jotain tulee. Kaikki muu kyllä menee.

Sitten jos teillä jää rahaa säästöön, kun ette työpäivän jälkeen jaksa, niin lomallahan sitä sitten voi vaikka matkustella.

 

[vierailija]

"Korkea" koulutus on eri asia, kuin yksilölle paras ja sopivin koulutus.

Mielestäni tulisi tutkia onnellisuutta ja sitä, onko henkilö päätynyt itselleen SOPIVALLE alalle, eikä sitä, onko hän päätynyt ns. "korkeaan" koulutukseen.

 

[vierailija]

Ei minulla ainakaan onni löytynyt niistä maisterinpapereista. Nyt olenkin aivan toisella alalla.

Nyt toivon, että olisin päätynyt tähän nykyiseen alaain suoraan, ilman, että olisi tarvinnut tehdä niitä maisterinpapereita tavoitellessani ns. "korkeaa" koulutusta.

 

[vierailija]

Eihä perheiltä ole viety mitään oikeuksia päättää asioistaa. Heitä vaan velvoitetaan ottamaan vastuu päätöksistä. Mikä yleensä on taloudellinen vastuu.
.

Olen nähnyt sarjan kaverille ei jätetä. Se lienee Suomen valtion nykylinja. Vuonna 2016 valtion talousarvion mukaiset kehitysyhteistyön määrärahat ovat 818 miljoonaa euroa.
Kotihoidon tukea maksettiin viime vuonna yhteensä 296,5 milj. euroa.

Ylläolevaa vasten, lapseni ovat yli 3 vuotiaita eli oma lehmäni ei ole ojassa. Sensijaan veronmaksajana sanat eivät riitä enää kuvaamaan mitä ajattelen. Tämä valtio pettää oman kansansa järjestelmälliseti muutaman utopisen unelman takia. Jättäen ensimmäiseksi pimeään lapset, vanhukset ja sairaat. Yhteiskuntamme heikoimmat jotka eivät itse pysty puolustautumaan.

 

[vierailija]

Lol, kyllä mulla ainakin kulutus kasvaa sen mukaan mitä tienaan. Säästöön jää se vakiosumma, joka aina menee tililtä heti kun sinne jotain tulee. Kaikki muu kyllä menee.

Sitten jos teillä jää rahaa säästöön, kun ette työpäivän jälkeen jaksa, niin lomallahan sitä sitten voi vaikka matkustella.

Lomalla ei tosiaankaan matkustella, vaan nukutaan ensin kaksi viikkoa ja sitten kaksi viikkoa ahdistutaan siitä, että kohta on pakko mennä takaisin töihin.

Minulla homma menee niin, että olen ensin 2-3 vuotta töissä, sinä aikana menee terveys, mutta tilille tulee noin 60 000 euroa säästöön. Sitten irtisanoudutaan, nukutaan puoli vuotta työuupumusta pois, ja sitten eletään kivaa elämää pari vuotta, ja sitten rundi alkaa alusta. Tosiaan silloin kun käy töissä, ei muuta ehdi tekemään, eli irtisanoutumisen jälkeen on aina mm. kämpän remppa edessä, koska sitä ei ole edes ehtinyt siivoamaan työjakson aikana, sekö kuntoremontti ja laihdutus, koska työjakson aikana ei ole aikaa harrastaa liikuntaa tai syödä terveellisesti. Työjakson aikana lihon aina 30 kg, ja laihdun sen pois heti kun ei tarvitse käydä töissä ja kerätä loputonta univelkaa.