Uuden tutkimuksen mukaan päivähoito kannattaisi aloittaa 1-3-vuotiaana

[Mörköäiti]

Mitäs ajatuksia herää? Vai herääkö joku väittely? Täällähän (täälläKIN) on usein ollut kiivasta keskustelua päivähoidosta.

http://www.kaleva.fi/uutiset/kotima...aisina-lapset-kannattaa-panna-hoitoon/743847/

Uusi suomalaistutkimus kertoo, minkä ikäisinä lapset kannattaa panna hoitoon

Suomalaislapset hyötyvät päivähoidosta eniten, jos se aloitetaan 1–3-vuotiaana. Näin todetaan uudessa suomalaistutkimuksessa, jossa seurattiin vuosina 1989 ja 1990 syntyneiden lasten koulutietä 22-vuotiaaksi saakka.

– Viimeistään kolmevuotiaana tai aikaisemmin päivähoidon aloittaneet pärjäävät paremmin koulussa kuin sitä myöhemmin aloittaneet tai esikouluikään saakka kotihoidossa olleet. Alle kolmevuotiaana päivähoidon aloittaneiden välillä erot ovat pieniä, mutta jos oikein haluaa optimoida, paras ikä aloittaa päivähoito on kaksivuotiaana, kertoo yksi tutkimuksen tekijöistä, sosiologian professori Jani Erola Turun yliopistosta.

Tutkimusryhmä seurasi päivähoidon vaikutusta lasten etenemiselle lukioon tai ammattikouluun, lukion oppimäärän suorittamiseen sekä korkeakouluopintoihin etenemiselle. Tulosten mukaan päivähoidolla oli positiivinen vaikutus näihin kaikkiin.

Suurin vaikutus varhain aloitetulla päivähoidolla oli lukiosta suoriutumiseen, pienin toiselle asteelle jatkamiseen. Erolan mukaan selitykseksi tarjotaan yleensä kahta asiaa.

– Yksi on ajatus investoinnista varhaiseen pääomaan: mitä aikaisemmin siihen satsataan, sitä enemmän se kasautuu ja hyödyttää myöhemmässä koulutusvaiheessa. Yhtä hyvin voidaan ajatella, että päivähoidolla on suojaava vaikutus: säännöllinen aikuiskontakti perheen ulkopuolella voi suojata lasta perhettä kohtaavilta murheilta.


Enemmän hyötyä kuin haittaa

Erolan mukaan tutkitut lapset hyötyivät päivähoidosta perhetaustasta riippumatta, mikä on kansainvälisesti poikkeuksellista.

– Monissa maissa on tultu sellaiseen tulokseen, että päivähoidosta hyötyvät vahvimmin matalien tuloryhmien tai matalasti koulutettujen perheiden lapset. Suomen järjestelmä on kuitenkin aika eriytymätön eli samoissa päiväkodeissa on kaikenlaisia lapsia. Se voi selittää tulostamme, Erola sanoo.

Voiko tämän perusteella suositella suomalaisille päivähoidon aloittamista alle kolmevuotiaana?

– En menisi sanomaan, että kaikki lapset pitäisi ehdottomasti laittaa päivähoitoon. Mutta sen uskallan sanoa, että useimmissa tapauksissa se hyödyttää lapsia enemmän kuin kotihoito. Ei siitä ainakaan haittaa ole, Erola vastaa.

Hän huomauttaa, että Suomessa aiheeseen liittyvää keskustelua on leimannut kiintymyssuhdetta korostava tutkimus, jonka mukaan liian aikaisessa vaiheessa aloitettu päivähoito voi vahingoittaa lapsen ja vanhempien välistä kiintymyssuhdetta.

– Voi olla, että erittäin varhain aloitetusta päivähoidosta on haittoja, mutta meidän tutkimuksemme perusteella jo yksivuotiaana hyödyt näyttäisivät olevan vahvempia. Tämä puoli on puuttunut suomalaisesta keskustelusta kokonaan, Erola sanoo.


Vain noin joka toinen päivähoidossa

Tällä hetkellä päivähoitoon osallistuu alle kaksi kolmasosaa siihen oikeutetuista suomalaislapsista. Muissa Pohjoismaissa vastaava luku on noin 90 prosenttia. Erola myöntää, ettei suomalainen päivähoitojärjestelmä kestäisi yhtäkkistä muutosta.

Silti hän suosittelee hyödyntämään tutkimustuloksia päivähoitopolitiikassa.

– Se vaatisi investointeja yhteiskunnalta, mutta jos se kertautuu lasten ja myös äitien hyötyinä, kun he pääsevät työmarkkinoille nykyistä nopeammin, lopputulos voi olla kuitenkin positiivinen, Erola toteaa.

Tutkimuksessa ei selvitetty valitun päivähoitomuodon eli päiväkodin tai perhepäivähoidon vaikutusta koulumenestykseen.

 

[vierailija]

Ajattelen, että
- kyse on nyt tästä suuremmasta trendistä, jossa epätoivoisesti yritetään luoda järjestelmää, jossa äidit eivät voi jäädä kotiin lastensa kanssa. Se ei onnistu, jos ei kotihoitoa voida demonisoida milloin milläkin pelottelulla ja saada yleistä mielipidettä kotihoitoa vastaan. Taustalla on se ongelma, että tiettyjen etnisten ryhmien äidit tekevät lapsia lapsien perään, ovat aina kotona, eivät opi suomea eivätkä kouluttaudu, eivätkä heidän lapsensa integroidu suomalaiseen yhteiskuntaan. Tiettyjen ryhmien pojat eivät tunnusta naisopettajan auktoriteettia, ovat yliedustettuina keskittymisongelmissa ja koti ei tue koulutyötä. He ovat tikittävä aikapommi koska eivät pääse yhteiskuntaan kiinni, vaikka tulevat kunniaa ja ylpeyttä korostavasta kulttuurista, ja he ovat alttiita kaikelle ääriryhmätoiminnalle. Heidät on saatava sosiaalistettua ennen kouluikää, koska muuten se on vaikeaa.
Tämä tunnustettiin jo kun eskarista tehtiin pakollinen, nyt siitä vaan ei saa puhua. Nyt pistetään valtaväestö maksamaan asioista joita he eivät ole tehneet.

- 20 vuotta sitten lukio ja korkeakoulututkinto olivat monelle nuorelle must-juttu, vanhempien antama ainoa oikea elämisen malli. Sen jälkeen amis ja lukio ovat lähentyneet niin, että lukion status on nopeasti romahtanut. Samalla vaatimus lukion käymisestä korkeakouluopintojen pääsyvaatimuksena on poistunut. Korkeakoulutettujen työttömyys on saanut monen nuoren panostamaan ensisijaisesti tutkintoon jolla saa töitä. Työtöntä korkeakoulutettua pidetään monien nykynuorien silmissä vähän silmäänkustuna yksilönä, joka hukkasi vuosikausia elämästään opiskeluun, eikä oma elämä mennyt sen aikana ollenkaan eteenpäin. Nuorten asenteet ovat selvästi muuttuneet. Lukion keskeyttäminen ja ammattikoulutukseen panostaminen eivät ole mikään merkki epäonnistumisesta, vaan aktiivinen valinta. Ainoastaan tutkijoilla ja tietyillä etujärjestöillä on vielä se agenda, että elämän tarkoitus on mahdollisimman korkea tutkinto, ja että se korreloi menestymisen kanssa. Muut näkevät elämän realistisemmin, usko koulutuksen kaikkivoipaisuuteen on romahtanut.

 

[0roosa0]

Jos näin, niin kyl maar sit sosiaalivaroista moinenkin kustannetaan. Hoitoon vaan, vaikkei vanhemmista kumpikaan ois duunissa.

Kyl nyt lasten parasta pitää ajatella!

 

[vierailija]

Lopputulosta en pidä yllättävänä, mutta olisin olettanut sen olevan kytköksissä siihen, että korkeasti koulutettujen ja työelämässä menestyvien lapset aloittaa päivähoidon aiemmin. Ja he taas tietysti muutenkin antaa lapsilleen paremmat lähtökohdat, niin geneettisesti kuin kasvuympäristön osalta. Että jos tosiaan näiden asioiden vaikutus on täysin poissuljettu (tosin miten mahtaa olla mahdollista, eihän juuri kukaan työelämässä menestynyt hoida lapsia kotona vuosikausia putkeen), niin sitten tämä on merkittävää uutta tietoa.

Seuraavaksi pitäisi selvittää, mitkä tekijät päivähoidossa selittää lapsille koituvat hyödyt ja tämän kautta arvioida, onko esim. nykyinen rajoitettu subjektiivinen oikeus 20 tunnin viikottaiseen varhaiskasvatukseen riittävä ja/tai voidaanko kevyemmilläkin varhaiskasvatuksen muodoilla korvata päivähoidon etuja. Toisaalta on ehkä syytä miettiä, mättääkö jokin yli 3-vuotiaiden hoidonaloituksessa. Jäävätkö he isojen ryhmässä syrjään, eivätkö saa riittävästi tukea ryhmäytymiseen jne. Ehkä pienempien sopeuttamiseen panostetaan enemmän jo parempien henkilöstöresurssienkin ansiosta ja isompana hoidon aloittavat jäävät helpommin vaille riittävää tukea. Jos näin, pitäisi panostaa enemmän yli 3-vuotiaina päivähoidossa aloittavien tukemiseen hoidon aloitusvaiheessa.

 

[.....]

Lopputulosta en pidä yllättävänä, mutta olisin olettanut sen olevan kytköksissä siihen, että korkeasti koulutettujen ja työelämässä menestyvien lapset aloittaa päivähoidon aiemmin. Ja he taas tietysti muutenkin antaa lapsilleen paremmat lähtökohdat, niin geneettisesti kuin kasvuympäristön osalta. Että jos tosiaan näiden asioiden vaikutus on täysin poissuljettu (tosin miten mahtaa olla mahdollista, eihän juuri kukaan työelämässä menestynyt hoida lapsia kotona vuosikausia putkeen), niin sitten tämä on merkittävää uutta tietoa.

Seuraavaksi pitäisi selvittää, mitkä tekijät päivähoidossa selittää lapsille koituvat hyödyt ja tämän kautta arvioida, onko esim. nykyinen rajoitettu subjektiivinen oikeus 20 tunnin viikottaiseen varhaiskasvatukseen riittävä ja/tai voidaanko kevyemmilläkin varhaiskasvatuksen muodoilla korvata päivähoidon etuja. Toisaalta on ehkä syytä miettiä, mättääkö jokin yli 3-vuotiaiden hoidonaloituksessa. Jäävätkö he isojen ryhmässä syrjään, eivätkö saa riittävästi tukea ryhmäytymiseen jne. Ehkä pienempien sopeuttamiseen panostetaan enemmän jo parempien henkilöstöresurssienkin ansiosta ja isompana hoidon aloittavat jäävät helpommin vaille riittävää tukea. Jos näin, pitäisi panostaa enemmän yli 3-vuotiaina päivähoidossa aloittavien tukemiseen hoidon aloitusvaiheessa.

Mietin samaa, että painottuuko tässä nyt hyvätuloisten ja koulutettujen osuus, jotka muutenkin useammin jatkavat korkeamman asteen opintoihin ja keskimäärin panostavat kouluun enemmän. Ja toisaalta pienituloiset tekevät enemmän lapsia ja näin ollen lapset ovat kotihoidossa pidempään, mikä näkyy sitten tuloksissa.

 

[Kohta kolmen äiti]

Mä kyllä ajattelin laittaa lapset päivähoitoon sitten kun sille on oikeasti tarvetta (töihin paluu), nyt esikoinen 3v ja vielä kotona koska kotona on myös nuorempi sisarus ja toinen kohta tulossa. Eli näillä näkymin aloittaa sitten ehkä 5 vuotiaana vasta tai menee suoraa eskariin, riippuu vähän kauanko nuorin on sitten kotihoidossa. Kyllä niitä sosiaalisia kontakteja saa muualtakin kuin päiväkodista. Esim avoimet päiväkodit, perhe kahvilat, leikki puistot yms. Omallakin pihalla asuu paljon suht saman ikäisiä lapsia

 

[vierailija]

Korrelaatio ehkä, kausaliteetti ei. Ja tuokin korrelaatio toimii vain tuolla ikäryhmällä.

70-luvulla äitiysloma kesti 3 kk, joten jos tuo pitäisi paikkansa, nelikymppiset suomalaiset olisivat ilmeisesti kaikki maistereita tai tohtoreita, kun joutuivat hoitoon niin pieninä.

Todennäköisesti tutkitun ikäluokan hyvin menestyvät vanhemmat menivät töihin aikaisemmin (ehkä pitääkseen työpaikkansa laman aikana), ja heikosti menestyvät jäivät kotiin pitkäksi aikaa, koska tuet olivat paremmat kuin työnteosta saatava määrä, kun hoitokulut on vähennetty.

 

[vierailija]

Tuossa tutkimuksessahan nimenomaan todettiin, että perhetausta on otettu huomioon:

>>Erolan mukaan tutkitut lapset hyötyivät päivähoidosta perhetaustasta riippumatta, mikä >>on kansainvälisesti poikkeuksellista.

>>– Monissa maissa on tultu sellaiseen tulokseen, että päivähoidosta hyötyvät vahvimmin >>matalien tuloryhmien tai matalasti koulutettujen perheiden lapset. Suomen järjestelmä >>on kuitenkin aika eriytymätön eli samoissa päiväkodeissa on kaikenlaisia lapsia. Se voi >>selittää tulostamme, Erola sanoo.

 

[Pin]

Ajattelen vaan, että hyvä kun tulee lisää tuonkin puolen (hyvin perusteltuja) plussia kun on taas vuosia tuostakin mammat tapelleet ja julkisuudessa on ollut enemmän toisen joukkueen "asiantuntijan" laukomisia. Jos nyt ne turvat pysyisi tukossa syyllistämisjoukkueilla ja tajuttaisiin, että molemmissa nyt vaan on omat hyötynsä ja varmasti haittansakin. Kumman sitten valitsitkin, ei lapsi sillä pilalle mene eikä myöskään kasva mitään huippuyksilöä automaattisesti toisella valinnalla.

 

[vierailija]

Minut on laitettu kolmekuisena hoitoon, ja ylioppilaaksi asti opiskelin, sitten riitti.

Haluaisin tietää, mikä taho tuon tutkimuksen rahoitti, ja tilastollinen merkitsevyys olisi myös kiva tietää. Jos korrelaatio on merkittävyyden rajalla, voi todeta, että taas on revitty otsikot tyhjästä.

 

[vierailija]

Koska arvon toimittajat eivät viitsineet laittaa kunnon lähdetietoja, ja tutkimustulokset jotenkin vähän liian näppärästi satoivat tiettyjen perhepoliittisten linjausten laariin, kurkkasin vähän mitä siellä tiivistelmässä sanottiin.

Tutkimuksen tuloksissa nähdään selvästi äidin koulutuksen vaikutus lapsen päivähoidon aloittamiseen. Korkeakoulutetuista äideistä (muistetaan, että tutkimusjakson aikana ammattikorkeakoulujärjestelmää vasta kehitettiin, joten useimmat korkeakoulutetuiksi luetut äidit ovat saaneet yliopistokoulutuksen) 22.39 prosenttia pisti lapsen päivähoitoon noin vuoden ikäisenä, kun taas keskiasteen koulutuksen saaneilla sama luku oli 16,96 prosenttia ja pelkän peruskoulun käyneillä luku oli 12,75. Kaksivuotiaiden kohdalla luvut olivat 23,32 / 16,65 ja 10,61. Varsinainen iso tilastollinen ero kuitenkin tulee siinä vaiheessa, kun katsotaan niitä lapsia jotka aloittivat päivähoidon yli kolmevuotiaana tai eivät koskaan (nykymuotoista eskaria ei tuolloin ollut olemassa.) Siinä ryhmässä pelkän peruskoulun käyneet äidit edustavat suurta enemmistöä (60,61) kun taas korkeammin koulutetuillakin luku on yllättävän suuri, 35,32.

Lapsen varhaisempaa hoidonaloitusta siis korreloi vanhempien korkea koulutus, myöhäistä hoidonaloitusta taas vanhempien työttömyys tai pienet tulot (jolloin lapsi on järkevää pitää kotihoidossa, varsinkin kun päivähoito ei samalla tavalla joustanut kuin tänä päivänä. Kaikille ei ollut mahdollista edes saada lapselle päivähoitopaikkaa jos oli itse työttömänä, ja pahimmillaan päiväkoti vaihtui joka työpätkän välissä.)

Oliko tämä tutkimustulos siis jollekulle yllätys? Minun maalaisjärjelläni korkeasti koulutettujen äitien lapsista tulee korkeasti koulutettuja, se on heille sekä paremmin mahdollista, vanhempien arvomaailma tukee sitä, ja pohjimmiltaan ihmisten käytöstä muokkaa voimakkaasti mallioppiminen omassa sosioekonomisessa ympäristössä.
Tutkimus on voimakkaasti arvolatautunut, se haittaa minua.

 

[vierailija]

Koska arvon toimittajat eivät viitsineet laittaa kunnon lähdetietoja, ja tutkimustulokset jotenkin vähän liian näppärästi satoivat tiettyjen perhepoliittisten linjausten laariin, kurkkasin vähän mitä siellä tiivistelmässä sanottiin.

Tutkimuksen tuloksissa nähdään selvästi äidin koulutuksen vaikutus lapsen päivähoidon aloittamiseen. Korkeakoulutetuista äideistä (muistetaan, että tutkimusjakson aikana ammattikorkeakoulujärjestelmää vasta kehitettiin, joten useimmat korkeakoulutetuiksi luetut äidit ovat saaneet yliopistokoulutuksen) 22.39 prosenttia pisti lapsen päivähoitoon noin vuoden ikäisenä, kun taas keskiasteen koulutuksen saaneilla sama luku oli 16,96 prosenttia ja pelkän peruskoulun käyneillä luku oli 12,75. Kaksivuotiaiden kohdalla luvut olivat 23,32 / 16,65 ja 10,61. Varsinainen iso tilastollinen ero kuitenkin tulee siinä vaiheessa, kun katsotaan niitä lapsia jotka aloittivat päivähoidon yli kolmevuotiaana tai eivät koskaan (nykymuotoista eskaria ei tuolloin ollut olemassa.) Siinä ryhmässä pelkän peruskoulun käyneet äidit edustavat suurta enemmistöä (60,61) kun taas korkeammin koulutetuillakin luku on yllättävän suuri, 35,32.

Lapsen varhaisempaa hoidonaloitusta siis korreloi vanhempien korkea koulutus, myöhäistä hoidonaloitusta taas vanhempien työttömyys tai pienet tulot (jolloin lapsi on järkevää pitää kotihoidossa, varsinkin kun päivähoito ei samalla tavalla joustanut kuin tänä päivänä. Kaikille ei ollut mahdollista edes saada lapselle päivähoitopaikkaa jos oli itse työttömänä, ja pahimmillaan päiväkoti vaihtui joka työpätkän välissä.)

Oliko tämä tutkimustulos siis jollekulle yllätys? Minun maalaisjärjelläni korkeasti koulutettujen äitien lapsista tulee korkeasti koulutettuja, se on heille sekä paremmin mahdollista, vanhempien arvomaailma tukee sitä, ja pohjimmiltaan ihmisten käytöstä muokkaa voimakkaasti mallioppiminen omassa sosioekonomisessa ympäristössä.
Tutkimus on voimakkaasti arvolatautunut, se haittaa minua.

Kiitos, juuri näin!

 

[vierailija]

Saanko kysyä tyhmiä? Yhteiskunnan tavoite ei milloinkaan ole ollut, että KAIKKI hankkisivat korkeakoulututkinnon. Sitä ei tarvitse työelämä eikä sellaista järjestelmää ole koskaan luotu eikä luoda, että jokainen ikäluokasta olisi korkeakoulutettu.
Miksi siis juuri korkeakoulututkinnon suorittamisen katsotaan korreloivan hyvän ja onnistuneen elämän kanssa? Miksi se oli tässä se pointti? Olisihan muitakin asioita, joita tarkastella; psyykkinen ja fyysinen terveys, tyytyväisyys omaan elämään ja työtilanne. Jokainen korkeakoulun käynyt tietää, ettei mikään tutkintopaperi, automaattisesti, itsessään, muuta elämää sen kummemmaksi. Se antaa mahdollisuuksia, mutta pelkästään tutkinnolla itsessään ei tule autuaaksi.

 

[Echo]

Olisiko tuossa semmoisia tekijöitä kuten se, että korkeasti koulutetut vanhemmat todennäköisesti haluavat satsata lasten koulunkäyntiin, ovat siinä tiukempia ja lapset tottuvat vamhempiensa myötä ajatukseen että voi hommata vaikka akateemisen ammatin?

 

[vierailija]

Kelan sivuilla sanotaan tutkimustuloksista selkeästi; "Päivähoidon positiiviset vaikutukset näyttävät selittyvän etenkin näiden lasten äitien työsskäymisen positiivisilla vaikutuksilla".
Eivät siis sillä, että lapsi on laitettu varhain päivähoitoon, vaan perheen kokonaistilanteella.

 

[vierailija]

Kelan sivuilla sanotaan tutkimustuloksista selkeästi; "Päivähoidon positiiviset vaikutukset näyttävät selittyvän etenkin näiden lasten äitien työsskäymisen positiivisilla vaikutuksilla".
Eivät siis sillä, että lapsi on laitettu varhain päivähoitoon, vaan perheen kokonaistilanteella.

Kuinka tyhmä tarvitsee olla, jos ei tajua, että perheen kokonaistilanne on aina parempi, jos äiti on onnistunut saamaan töitä kuin jos äiti on pitkäaikaistyötön? Eli nollatutkimus tämäkin.

 

[vierailija]

http://www.hs.fi/kotimaa/a1479276744213

Sijaiskielto, ei aamupalaa, lapsi eroon kavereista – HS:n lukijat kertovat kokemuksiaan päivähoidon leikkauksista

Nuo seikat ovat vain jäävuoren huippu niistä ongelmista, joita päivähoidossa on. Ja eikun hoitoon vaan kaikki yksivuotiaina itkemään verta vieraiden ihmisten pariin. Räkää puskemaan ja korvatulehduksia toisensa perään potemaan..

Hoitajat puolikuoliaita, juoksevat ryhmistä toiseen sijaistamassa. Erityislapset ilman avustajia jne. Olkaa hyvä, ruusuinen tulevaisuus odottaa pienokaistanne!

 

[vierailija]

http://www.hs.fi/kotimaa/a1479276744213

Sijaiskielto, ei aamupalaa, lapsi eroon kavereista – HS:n lukijat kertovat kokemuksiaan päivähoidon leikkauksista

Nuo seikat ovat vain jäävuoren huippu niistä ongelmista, joita päivähoidossa on. Ja eikun hoitoon vaan kaikki yksivuotiaina itkemään verta vieraiden ihmisten pariin. Räkää puskemaan ja korvatulehduksia toisensa perään potemaan..

Hoitajat puolikuoliaita, juoksevat ryhmistä toiseen sijaistamassa. Erityislapset ilman avustajia jne. Olkaa hyvä, ruusuinen tulevaisuus odottaa pienokaistanne!

Tottakai kaikki lapset pitää nyt heti saada tuon laitoksen ihmeitä tekevän voiman ulottuville. Sanoihan nyt nollatutkimuskin, että menestyneet naiset vievät lapsensa laitokseen nuorena, joten muidenkin pitää laittaa lapset laitokseen, ja kuvitella että lasten laittaminen laitokseen tekee pitkäaikaistyöttömistä parempia roolimalleja lapsilleen.

 

[.....]

Tuossa tutkimuksessahan nimenomaan todettiin, että perhetausta on otettu huomioon:

>>Erolan mukaan tutkitut lapset hyötyivät päivähoidosta perhetaustasta riippumatta, mikä >>on kansainvälisesti poikkeuksellista.

>>– Monissa maissa on tultu sellaiseen tulokseen, että päivähoidosta hyötyvät vahvimmin >>matalien tuloryhmien tai matalasti koulutettujen perheiden lapset. Suomen järjestelmä >>on kuitenkin aika eriytymätön eli samoissa päiväkodeissa on kaikenlaisia lapsia. Se voi >>selittää tulostamme, Erola sanoo.

Ei kuitenkaan selittänyt, että miten, jotta voisi arvioida, onko oikeasti huomioitu.

Mutta onhan selvää, että iso tekijä tuloksissa on se, että korkeastikoulutetut laittavat lapset aikaisemmin hoitoon ja toisaalta heidän lapsensa useammin jatkavat kirkeamman asteen koulutukseen, ihan riippumatta hoitopaikasta.

Samoin on selvää, että monet heikosti toimeentulevat hyötyvät eniten päivähoidosta, eli heidän kohdallaan tuo päivähoidon hyvää tekevä vaikutus suhteessa koulutukseen toimii.

 

[.....]

Sinänsä hyvä ajoitus tutkimuksella, nyt kun päivähoito-oikeutta on rajattu. Juuri ne heikosti toimeentulevat, jotka hyötyisivät eniten päivähoidosta, joutuvat ottamaan lapsensa kotihoitoon.

Ja ilmeisesti tästä uudesta rajoitukseesta saadut rahallisetkin hyödyt ovat jääneet minimitasolle, ja reilusti miinukselle, kun seurannaisvaikutukset huomioidaan.

 

[.....]

Saanko kysyä tyhmiä? Yhteiskunnan tavoite ei milloinkaan ole ollut, että KAIKKI hankkisivat korkeakoulututkinnon. Sitä ei tarvitse työelämä eikä sellaista järjestelmää ole koskaan luotu eikä luoda, että jokainen ikäluokasta olisi korkeakoulutettu.
Miksi siis juuri korkeakoulututkinnon suorittamisen katsotaan korreloivan hyvän ja onnistuneen elämän kanssa? Miksi se oli tässä se pointti? Olisihan muitakin asioita, joita tarkastella; psyykkinen ja fyysinen terveys, tyytyväisyys omaan elämään ja työtilanne. Jokainen korkeakoulun käynyt tietää, ettei mikään tutkintopaperi, automaattisesti, itsessään, muuta elämää sen kummemmaksi. Se antaa mahdollisuuksia, mutta pelkästään tutkinnolla itsessään ei tule autuaaksi.

Ehkä tuossa tarkasteltiin koulutusta kokonaisvaltaisesti. Kyllähän esim nuiret, jotka eivät peruskoulun jälkeen jatka mihinkään opiskelupaikkaan, ovat huomattavasti siuremmassa syrjäytymisvaarassa kuin pidmmälle kouluttautuvat.

 

[vierailija]

Koska arvon toimittajat eivät viitsineet laittaa kunnon lähdetietoja, ja tutkimustulokset jotenkin vähän liian näppärästi satoivat tiettyjen perhepoliittisten linjausten laariin, kurkkasin vähän mitä siellä tiivistelmässä sanottiin.

Tutkimuksen tuloksissa nähdään selvästi äidin koulutuksen vaikutus lapsen päivähoidon aloittamiseen. Korkeakoulutetuista äideistä (muistetaan, että tutkimusjakson aikana ammattikorkeakoulujärjestelmää vasta kehitettiin, joten useimmat korkeakoulutetuiksi luetut äidit ovat saaneet yliopistokoulutuksen) 22.39 prosenttia pisti lapsen päivähoitoon noin vuoden ikäisenä, kun taas keskiasteen koulutuksen saaneilla sama luku oli 16,96 prosenttia ja pelkän peruskoulun käyneillä luku oli 12,75. Kaksivuotiaiden kohdalla luvut olivat 23,32 / 16,65 ja 10,61. Varsinainen iso tilastollinen ero kuitenkin tulee siinä vaiheessa, kun katsotaan niitä lapsia jotka aloittivat päivähoidon yli kolmevuotiaana tai eivät koskaan (nykymuotoista eskaria ei tuolloin ollut olemassa.) Siinä ryhmässä pelkän peruskoulun käyneet äidit edustavat suurta enemmistöä (60,61) kun taas korkeammin koulutetuillakin luku on yllättävän suuri, 35,32.

Lapsen varhaisempaa hoidonaloitusta siis korreloi vanhempien korkea koulutus, myöhäistä hoidonaloitusta taas vanhempien työttömyys tai pienet tulot (jolloin lapsi on järkevää pitää kotihoidossa, varsinkin kun päivähoito ei samalla tavalla joustanut kuin tänä päivänä. Kaikille ei ollut mahdollista edes saada lapselle päivähoitopaikkaa jos oli itse työttömänä, ja pahimmillaan päiväkoti vaihtui joka työpätkän välissä.)

Oliko tämä tutkimustulos siis jollekulle yllätys? Minun maalaisjärjelläni korkeasti koulutettujen äitien lapsista tulee korkeasti koulutettuja, se on heille sekä paremmin mahdollista, vanhempien arvomaailma tukee sitä, ja pohjimmiltaan ihmisten käytöstä muokkaa voimakkaasti mallioppiminen omassa sosioekonomisessa ympäristössä.
Tutkimus on voimakkaasti arvolatautunut, se haittaa minua.

Tutkimustuloksen tieteellisen arvon ja luotettavuuden tutkimustavan suhteen huomioiden tämän käyttö julkisuudessa on siis puhdasta propagandaa.

 

[vierailija]

On kait ihan sama miten tuota tutkittaisiin, millä otannalla ja miten olosuhteet huomioonottaen, niin ei tule mammat ikinä tuollaista tutkimusta hyväksymään. Mites se persujen nainen tämän sanoikaan " ei sen ole väliä onko se totta, niin ihmiset sen kokevat"

 

[vierailija]

Lähes kaikilla äideillä on kokemusta siitä, että itse hoitaa lapsiaan, sekä siitä, että lapsi on päivähoidossa. On kumallista, miksi kymmenien tuhansien vanhempien mielipiteet ohitetaan, vaikka kotihoidontuki on yhteiskunnan käytetyimpiä tukimuotoja perheen sosioekonomisesta taustasta riippumatta. Jos vanhemman mielestä pienen lapsen paras paikka on kotona, se on virallisesti väärä mielipide. Eihän se nyt oma äiti tai isä voi osata omaa lastaan hoitaa.

Sen sijaan tällaisia nollatutkimuksia otsikoidaan sanoilla "mullistava tutkimus kertoo milloin lapsi päivähoitoon". Ei se ole aivan älyllisesti rehellistä. Tuppaahan se aivopesu ärsyttämään. Varsinkin, kun tän tutkimuksen taustoja penkoo, niin sieltä tosiaanhan löytyi yhtenä tärkeänä motiivina löytää keinoja integroida siirtolaislapset yhteiskuntaan päivähoidon avulla. Ei siinä kantaväestön lapsista niin kannettu huolta.

 

[.....]

On kait ihan sama miten tuota tutkittaisiin, millä otannalla ja miten olosuhteet huomioonottaen, niin ei tule mammat ikinä tuollaista tutkimusta hyväksymään. Mites se persujen nainen tämän sanoikaan " ei sen ole väliä onko se totta, niin ihmiset sen kokevat"

No ei se nyt ihan noin mene. Itse uskon ja koen, että päivähoito olisi monessakin perheessä parempi vaihtoehto kuin kotihoito, mutta silti ko. tutkimus vaikuttaa mielestäni varsin puutteelliselta.