Virkki
Voi että olen pahoillani puolestasi, jos pelkosi nyt toteutuu. Mutta eihän mikään ole vielä varmaa. Voimia joka tapauksessa, oli tilanne mikä hyvänsä.
Mimozenäiti,
Tervetuloa minunkin puolesta. En varmaan heti toivotellut, kun en ole istunut nyt niin paljoa koneella hormonihöyryjen ja punktion takia.
Camelianna
Tsemppiä yrityksiin. Te sentään voitte yrittää vielä tuollain suht luonnollisella tavalla. Meillä on tässä hoitojen aikana käynyt siten, että tuo normaali puuhastelu on vähän unohtunut. Nyt kivuliaan punktion jälkeen ei ole käynyt mielessäkään mikään sellainen.
Mollylle hurjasti tsemppiä ja onnea hoitoihin.
Luppana
Kuinkas siellä sujuu? Joko on tietoa tippunut? Hyvin saitte ainakin munasoluja kerättyä.
Katti
Mulla oli kipulääkityksenä (paperista, en tiedä näistä mitään):
Dormicum 1 mg/ml iv + Rapifen 0.5 mg/ml iv. Eli olisiko niin, että puudutusta ei ollut? Onko nuo suonensisäisiä? Onko teillä muilla ollut minkälaiset tropit? Mulla oli liikkuvat ja tiiviit munasarjat. (Lääkäri oli kirjoittanut myös siihen, OPU ongelmitta ja kivulias) Hoitaja joutui painamaan vatsan päältä sekin sattui ilmeisesti turvonneeseen vatsaan. Antoivat antibiootin tuon jälkeen. Googlasin tuota tiiviyttä munasarjoissa ja tuli vain vaihdevuosivastauksia. Plääh. Mitä lie sekin tarkoittaa. Mutta niin, kiinnikkeitä ei kuulemma ainakaan ollut munasarjoissa, kun ne meni niin hyvin karkuun kovakouraista lääkäriä. Jalat oli vyöllä kiinni penkissä, niin en voinut potkaista. Lääkitystä ei lisätty, vaikka olin ihan tuskissani. Kuspäinen lääkäri. Täytyy varmaan vaihtaa, jos seuraava hoito tulee. Tuo tuntui lähinnä siltä, että joku olisi viillellyt partaterällä tuolla alapäässä, viiltävää kipua. Punktion jälkeen ei sen sijaan ollut juurikaan kipua, eikä kyllä vuotoakaan. Muutama viiru tuli paperiin siellä klinikalla, pissaus onnistui normisti. Ilmavaivoja on ollut täälläkin.
Roxanne
Kuulostaa erikoiselta tuo hoito. On näitä kyllä niin erilaisia hoitoja, että ihan meinaa hengästyttää. Toivottavasti tuo tuottaa teille sen onnistuneen hoidon. Onko sulla muuten ollut ne aiemmat hoidot lyhyttä vai pitkää kaavaa vai sekä että? Ja onko teillä ollut käytössä icsi vai ivf? Jos saa udella. Alkanut nyt vaan itseäkin kiinnostaa nämä hoidot enemmän. Olen jo hieman miettinyt, että joulukuun alussa ehkä vielä voisi kokeilla toisen icsin, jos tämä ei tärppää.
zammakko
Meillä oli vähän tuollaista samanlaista silloin kun vielä normisti yritettiin. Parisuhde oli jo kriisissäkin ja melkein erosimmekin. Nyt ollut taas tasaisempaa. Ollaan oltu yhdessä jo yli 15 vuotta, ja tulin tulokseen että ei se enää vaihtamalla parane.
Omaa napaa
Mulla saatiin se kolme munasolua (ja paperista luin, että 9 follia), niistä hedelmöittyi kaksi ja yksi on vielä hengissä, mutta kuulemma ihan hyvänäköinen 12-soluinen. Eli siirtoon menossa tänään. Mulla on vähän sellainen olo, että näin tämän kuuluikin mennä. Koska aloin panikoimaan sitä kahden alkion siirtoa, enkä varmaan olisi osannut päätöstä tehdä. Meillähän lääkäri oli sitä mieltä, että kaksi siirrettäisiin jos heikompilaatuisia ja yksi jos on hyvälaatuinen.
Tuo hormonikuuri oli aika rankka minulle siinä loppupäivinä. En tiedä pitikö silloin jo juoda paljon ja sanottiinko sitä minulle. Mutta mullahan olo tuntui turvonneelta ja janokin oli, joten siksi tuli kyllä juotua. Mutta jalkoja särki vaikka vain sängyssä makasi, ja päänsärkyä oli myös. Jännä juttu, että olo koheni heti sen irrotuspiikin jälkeen ts. kun pistokset loppuivat.
Mullahan oli siis lyhyt kaava (ICSI), eli minun omaa hormonitoimintaa ei ajettu alas tämän hoidon ajaksi, mikäli olen oikein ymmärtänyt lukemani. Ja ultrien perusteella arvelen, että minulle pääsi kehittymään se johtofolli. Ja luulen, että se on tuo samainen rakkula, joka siellä nyt vielä hengissä porskuttaa. Jos näin on päässyt käymään, niin sitten uskoni tähän hoitoon parani hieman. Koska näinhän se olisi luonnollisestikin mennyt, että muut kuukahtaa pois ja yksi jää jäljelle.
Sunnuntaina aloitin lugesteronit 2*2 palleroa aamulla ja illalla. Muutoin olo on suht normaali nyt tällä hetkellä. Punktiopäivänä otin maksit kipulääkkeet 3*2 parasetamolia, mutta sen jälkeen en enää ottanut. Vähän on jotain pientä tuntemusta tuolla alhaalla, mutta ei sitä nyt kyllä ihan kivuksi voi sanoa. Vähän ehkä sellainen olo, kuin menkkojen aikaan (ei ekana vuotopäivänä vaan sen jälkeen), eli paikat hieman aristaa.
Oletteko te muut ihan 100% varmoja tästä asiasta ja siitä, että haluatte lapsen? Hölmö kysymys, myönnän. Varsinkin te, jotka ensimmäistä yritätte? Mulla oli punktiopäivän aamuna sellainen kauhuhetki aamulla, että olin ihan järkyttynyt ja peloissani. Mietin siinä kauhulla, että mihin minä olen ryhtynyt. Että jos tämä hoito onnistuukin, niin sitten me menetämme tämän ihanan rauhan, että saa vaan itsekkäästi makailla sängyssä niin pitkään, kunnes jaksaa nousta ylös. No tuo tunne on nyt taas mennyt ohi, mutta on tämä kyllä kauheata vuoristorataa. Minähän olen siis meillä halunnut lasta enemmän kuin mies. Mutta en ollut koskaan varma, että haluanko ihan todella 100% varmasti. Sen takia en aiemmin osannut tehdä päätöstä hoitoon lähtemisestä. Sitten tuli takaraja vastaan ja ajattelin vain, että kokeillaan. Että hoidon onnistuminen/epäonnistuminen ratkaisee asian. Kauheita ajatuksia. Onkohan minusta edes äidiksi.
Nyt en kyl ehdi enempää, täytyy lähteä kohta klinikalle. En ehtinyt ihan kaikkia varmaan vielä kommentoida, kun oli vähän taukoa kirjoittelussa.