V
vierailija
Vieras
Olen aina ollut itsevarma, mutta olen viimevuosina tajunnut että olen jäänyt ihmis maailmassa ala kastiin. Olen itse hyvistä taustoista. Äitini opettaja, koti-tila ym. Itse olen ensimmäinen joka ei käynyt korkeakouluja, vaan pelkän ammattikoulun. Olen todella pieni tuloinen, mieheni tekee töitä aina kun on, mutta on noin puolet ajastaan työtön ja lapsikin tuli kun olin juuri 20 ja mieheni hiukan yli. Asumme kerrostalossa lähiössä eikä tulot riitä asuntolainaan. Jokapäiväiseen elämiseen rahat juuri riittävät. Meillä on tatuointeja, ei toki otsassa mutta minulla on 2 näkyvää pientä tatuointia, miehellä molemmissa olkavarsissa. Nyt yhtäkkiä havahduin kuuluvani ihmisiin, jotka ei "Päässyt elämässään minnekkään". Monissa ketjuissa ja monilla palstoilla haukutaan valtavasti "Amsikan käyneitä tatuoituja naisia'. Ympärilläni muut fiksut ihmiset edistyvät, he käyvät yliopistot, ostavat talot, ottavat autolainat, käyvät ulkomailla. Eivät koskaan ottaneet tatuointia ja tai alkaneet polttaa. Huomaan että tänne kaupungin vuokra asuntoihin jääneet ihmiset ei suurin osa käy ihan vahvoilla. Itse toki elän, kuin kuka vain. Teen lapseni ruuat itse, luen paljon, urheilemme koko perheellä, askartetlemme, ja elämme kuten kuka tahansa muukin. Suosimme kotimaista, olen wwf kuukausilahjoittaja, säästän lapsen opintoja varten. Voiko kuitenkin olla että lapseni lapsuus jää muita huonommaksi, koska tämä on lähiössä eikä äiti kuulu menestyvien piirin. Koulutustaso perittyy ja tulotaso periytyy ja lapsen isä ei ole koskaan panostanut kouluihin ja töitä on huonosti. Käykö näin että lapsenikaan ei välttämättä pärjää elämässä yhtä hyvin kuin ne joilla on "paremmat" lähtökohdat? Kun luen tätä, tämä tuntuu hölmölle. Silti nämä ajatukset palaavat päivästä toiseen.