"Reformoidun kirkon perustaja, uskonpuhdistaja Calvin oli Lutherin linjoilla ja kehitti predestinaatio-opin johdonmukaiseen lopputulokseen. Hänen mukaansa Jumala teki "kauhistuttavan säädöksen" jo ennen maailman luomista. Hän päätti, kenet hän pelastaa ja kenet hylkää. Calvinin ajattelussa voidaan siis puhua selvästä kaksinkertaisesta predestinaatiosta, predestinaatiosta pelastukseen ja kadotukseen.
Calvin piti tätä Jumalan säädöstä kauhistuttavana, koska Jumala loi jotkut ihmiset tietäen, ettei hän tule pelastamaan heitä. Tälle Calvin löysi selvät raamatulliset perusteet. Paavalin mukaan "Jumala armahtaa kenet tahtoo ja paaduttaa kenet tahtoo". Jumala on kuin savenvalaja, jolla on oikeus luoda astioita mihin tahansa käyttöön, vaikka hylättäväksi. Tätä Jumalan oikeutta ihminen ei voi kritisoida (Room 9:18-23).
Reformoitu teologia omaksui Calvinin näkemykset. Se korostaa Jumalan kunniaa ja yksinvaltiutta kaikissa asioissa, myös Jeesuksen ristinkuolemassa. Sovituksessa Jumalan suvereniteetti näkyy siinä, että Jeesus ei kuollut turhaan kenenkään puolesta. Hän sovitti kuolemallaan vain ne, jotka Jumala on päättänyt pelastaa. Luterilaisuus katsoo, että Jumala oli "avokätisempi" ristillä. Kristus kuoli niidenkin puolesta, jotka eivät tule pelastumaan. Armoa riittäää tuhlattavaksikin.
Arkijärki luonnostaan vastustaa predestinaatio-oppia, koska se näyttää merkitsevän sitä, että ihmiset ovat tahdottomia Jumalan narunukkeja. Luterilaisuus katsoo, että tämä on tosiasia, mutta ei valitettava vaan onnellinen tosiasia. Jos nimittäin ihminen saisi olla oman tahtonsa varassa pelastuksen asiassa, kukaan tuskin pelastuisi.
Reformoitu teologia ratkaisee ihmisen tahdottomuuden ongelman toisella tavalla. Jumala on kaikkivaltiudessaan luonut meidät sellaisiksi, että jotkut osaavat ja ymmärtävät ottaa Kristuksen vastaan vapaasta tahdostaan. Jumalan armovalinta ja ihmisen vapaa tahto eivät siis ole ristiriidassa keskenään. Toiset Jumala puolestaan on luonut sellaisiksi, ettei heillä ole tahtoa uskoa. Joka tahtoo uskoa, ei voi kiittää itseään vaan luojaansa tahtonsa suuntautuneisuudesta.
Molemmat perinteet korostavat sitä, että ihmisen on pohdittava ennaltamääräämistä varovaisesti. Ei kannata kysyä, onko minut määrätty pelastukseen. Sen sijaan on rohkeasti uskottava Kristukseen ja haettava turvaa ennaltamääräämisestä. Silloin kuin minun uskoni on heikko ja miltei olematon, saan luottaa siihen, että pelastukseni ei ole minun varassa vaan hyvän Jumalan. Paavalin mukaan "ratkaisevaa ei ole se, mitä ihminen tahtoo tai ehtii, vaan se että Jumala armahtaa" (Room 9:16)."
https://www.karikuula.com/96