Stressistä ja peloista
Mie oon ajatellut, että lapsen kehitystä suojellakseni yritän ottaa asiat mahdollisimman rennosti. Tän kanssa saan tehdä hirveesti töitä, varsinkin pelkojen suhteen, mutta periaatteessa kumpikaan noista ei ainakaan paranna tilannetta ja helpota elämää.
Aiemmin panikoin syömisistä, mutta nyt terkkarin ja gynen kanssa puhuttuani päätin suhtautua siihenkin rennommin. En syö niitä aineita, jotka selkeästi ovat vaarallisia tai niissä on korkea listerian riski, mutta kotimaisia ison meijerin juustoja syön huoletta. Meetvurstileivän syön sit heti synnytyksen jälkeen.
Ei noita kipujakaan kannata stressata. Huomasin nimittäin ite, että rentoutumalla saa jopa jalan alta vievän kivun helpottamaan melkein kokonaan. Miun piti opetella sopivia liikkeitä osteopaatin / fysioterapeutin kanssa, mutta nyt on paljon helpompaa. Eli siis huomioni on tämä: kivun iskiessä voin
A) stressaantua / pelästyä / hätääntyä, jolloin kipu pahenee tai
B) etsiä hyvältä tuntuvan asennon, liikkua siinä asennossa kevyesti tai rentoutua muuten. Yleensä tämä helpottaa kipuihin, ellei kipu liity vessa-asioihin. Silloin on mentävä first things first ja vasta sitten otettava rennosti.
Piinamiina ja Pulla 7+4