V
vierailija
Vieras
http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/88917-helsinkilaisopettajan-haluttiin-pitavan-huntua
Helsinkiläisopettajan haluttiin pitävän huntua
Helsinkiläiskouluissa on siirrytty viime syksystä alkaen siihen, että samat opettajat eivät opeta islamia ja maahanmuuttajien omaa äidinkieltä. Se on helpottanut opettaja Tuija Rinteen tilannetta.
Päivi Tuovinen
– Toivon, että tarinani kautta syntyisi keskustelua maahanmuuttajataustaisten lasten asemasta suomalaisissa kouluissa ja yhteiskunnassa, sanoo arabian kielen opettaja Tuija Rinne.
Rinne opettaa Helsingin kouluissa. Aiemmin hän opetti myös islamin uskontoa.
Osa lasten vanhemmista on vaatinut Rinnettä käyttämään työaikanaan huntua, kuten naisilla voi olla tapana muslimikulttuurissa.
– Kyseessä on pieni, mutta äänekäs joukko vanhempia. He eivät ole aina kertoneet mielipiteitään suoraan, vaan olen saattanut kuulla ne kiertotien kautta.
– Kun olen päässyt suoraan kanssakäymiseen näiden vanhempien kanssa, yhteisymmärrys on usein syntynyt. Jotkut ovat jopa pyytäneet minulta kahden kesken anteeksi.
Äärimmillään jotkut vanhemmat ovat kieltäneet lapsiaan osallistumasta Rinteen tunneille.
Rinne sanoo, että asiasyillä häntä ei ole syytetty mistään. Muslimivanhempien käytöksen taustalla on Rinteen mukaan se, etteivät he usko hänen, suomalaisen, olevan pätevä toimimaan islamin opettajana. Heille hunnun käyttö olisi osoitus kelpoisuudesta.
– Heille on todistettu monta kertaa, että minulla on tutkinto Helsingin yliopistosta ja olen pätevä toimimaan opettajana.
Useimmat Helsingin ja pääkaupunkiseudun islamin ja arabian kielen opettajat ovat maahanmuuttajataustaisia.
Rinne toteaa kokeneensa vanhempien painostuksen erittäin raskaana.
– Onneksi minulla on ollut työnantajani täysi tuki.
Rinne ei halua tuoda mitenkään erityisesti esiin, että on uskonnoltaan muslimi, sillä se on hänestä henkilökohtainen asia.
– Suomen laki säätää yksiselitteisesti, ettei uskonnonopettajalla tarvitse olla opettamansa uskontokunnan jäsenyyttä. Sitä paitsi maailmassa on miljoonia musliminaisia, jotka eivät käytä huntua.
Osa oppilaiden vanhemmista on ollut käärmeissään siitäkin, että vapaa-ajallaan Rinne opettaa itämaista tanssia, eli vatsatanssia.
Rinteen mukaan painostuksen taustalla on osin se, että joillain oppilaalla on ollut vaikeuksia pärjätä opetustilanteissa. Jos lapsi on saanut kokeesta heikon arvosanan, opettajan on tulkittu opettavan huonosti.
– Tätä tosin koululaiset joskus tekevät, kulttuuritaustasta riippumatta.
Nyt tilanne Rinteen ympärillä on rauhoittunut, sillä hän voi keskittyä vain arabian kielen opettamiseen.
Viime syksystä alkaen samat opettajat eivät opeta Helsingissä enää islamia ja maahanmuuttajien omaa äidinkieltä. Esimerkiksi Vantaalla tällainen eriytetty käytäntö on ollut jo aiemmin.
Rinne uskoo, että hänen kokemansa vaikeudet ovat osa monikulttuurisuuden haastetta, jonka suomalaiset koulut ja yhteiskunta joutuvat kohtaamaan.
– Toimiiko monikulttuurisuus meillä oikein? Onko maahanmuuttajalapsilla tunne, että he saavat olla täällä juuri sellaisia kuin ovat?
– Usein kyse on väärinkäsityksistä puolin ja toisin. Ei haluta tai uskalleta oppia vieraan kulttuurin tapoja, mikä saattaa johtaa konflikteihin.
–Esimerkiksi kouluissa, joissa on paljon muslimilapsia, voitaisiin huomioida myös muslimien juhlapäiviä. Joissakin kouluissa näin tehdäänkin, Rinne toteaa.
Rinne on huolissaan siitäkin, että monen maahanmuuttajataustaisen lapsen suomen kielen taito on heikko, vaikka hän olisi syntynyt Suomessa.
– Huonommaksi on tosin muuttunut suomalaislastenkin suomi. Ei sitä voi oppia vain videopeleistä.
”Uskonnollista pukeutumista ei voida edellyttää”
Helsingin yliopiston arabian kielen ja islamin tutkimuksen professori Jaakko Hämeen-Anttila sanoo, että huntukiistassa on kyse erilaisista uskonnon tulkinnoista.
– Väljemmin islamin sääntöjä tulkitsevan opettajan ratkaisut eivät miellytä tiukemmin näitä sääntöjä tulkitsevia vanhempia.
– On syytä muistaa, että Suomen koululaitos ei ole tunnustuksellinen eikä uskonnollista pukeutumista voi edellyttää minkään uskonnon opettajalta.
Hämeen-Anttilan mukaan parasta olisi saada lasten vanhemmat ymmärtämään, että tärkeää on opettajan seuraama opetussuunnitelma ja se, mitä hän tunneilla puhuu, eikä hänen pukeutumisensa.
– Mutta ei pieni joustaminenkaan ole poissuljettua, jos se helpottaa tilanteen ratkeamista.
Helsinkiläisopettajan haluttiin pitävän huntua
Helsinkiläiskouluissa on siirrytty viime syksystä alkaen siihen, että samat opettajat eivät opeta islamia ja maahanmuuttajien omaa äidinkieltä. Se on helpottanut opettaja Tuija Rinteen tilannetta.
Päivi Tuovinen
– Toivon, että tarinani kautta syntyisi keskustelua maahanmuuttajataustaisten lasten asemasta suomalaisissa kouluissa ja yhteiskunnassa, sanoo arabian kielen opettaja Tuija Rinne.
Rinne opettaa Helsingin kouluissa. Aiemmin hän opetti myös islamin uskontoa.
Osa lasten vanhemmista on vaatinut Rinnettä käyttämään työaikanaan huntua, kuten naisilla voi olla tapana muslimikulttuurissa.
– Kyseessä on pieni, mutta äänekäs joukko vanhempia. He eivät ole aina kertoneet mielipiteitään suoraan, vaan olen saattanut kuulla ne kiertotien kautta.
– Kun olen päässyt suoraan kanssakäymiseen näiden vanhempien kanssa, yhteisymmärrys on usein syntynyt. Jotkut ovat jopa pyytäneet minulta kahden kesken anteeksi.
Äärimmillään jotkut vanhemmat ovat kieltäneet lapsiaan osallistumasta Rinteen tunneille.
Rinne sanoo, että asiasyillä häntä ei ole syytetty mistään. Muslimivanhempien käytöksen taustalla on Rinteen mukaan se, etteivät he usko hänen, suomalaisen, olevan pätevä toimimaan islamin opettajana. Heille hunnun käyttö olisi osoitus kelpoisuudesta.
– Heille on todistettu monta kertaa, että minulla on tutkinto Helsingin yliopistosta ja olen pätevä toimimaan opettajana.
Useimmat Helsingin ja pääkaupunkiseudun islamin ja arabian kielen opettajat ovat maahanmuuttajataustaisia.
Rinne toteaa kokeneensa vanhempien painostuksen erittäin raskaana.
– Onneksi minulla on ollut työnantajani täysi tuki.
Rinne ei halua tuoda mitenkään erityisesti esiin, että on uskonnoltaan muslimi, sillä se on hänestä henkilökohtainen asia.
– Suomen laki säätää yksiselitteisesti, ettei uskonnonopettajalla tarvitse olla opettamansa uskontokunnan jäsenyyttä. Sitä paitsi maailmassa on miljoonia musliminaisia, jotka eivät käytä huntua.
Osa oppilaiden vanhemmista on ollut käärmeissään siitäkin, että vapaa-ajallaan Rinne opettaa itämaista tanssia, eli vatsatanssia.
Rinteen mukaan painostuksen taustalla on osin se, että joillain oppilaalla on ollut vaikeuksia pärjätä opetustilanteissa. Jos lapsi on saanut kokeesta heikon arvosanan, opettajan on tulkittu opettavan huonosti.
– Tätä tosin koululaiset joskus tekevät, kulttuuritaustasta riippumatta.
Nyt tilanne Rinteen ympärillä on rauhoittunut, sillä hän voi keskittyä vain arabian kielen opettamiseen.
Viime syksystä alkaen samat opettajat eivät opeta Helsingissä enää islamia ja maahanmuuttajien omaa äidinkieltä. Esimerkiksi Vantaalla tällainen eriytetty käytäntö on ollut jo aiemmin.
Rinne uskoo, että hänen kokemansa vaikeudet ovat osa monikulttuurisuuden haastetta, jonka suomalaiset koulut ja yhteiskunta joutuvat kohtaamaan.
– Toimiiko monikulttuurisuus meillä oikein? Onko maahanmuuttajalapsilla tunne, että he saavat olla täällä juuri sellaisia kuin ovat?
– Usein kyse on väärinkäsityksistä puolin ja toisin. Ei haluta tai uskalleta oppia vieraan kulttuurin tapoja, mikä saattaa johtaa konflikteihin.
–Esimerkiksi kouluissa, joissa on paljon muslimilapsia, voitaisiin huomioida myös muslimien juhlapäiviä. Joissakin kouluissa näin tehdäänkin, Rinne toteaa.
Rinne on huolissaan siitäkin, että monen maahanmuuttajataustaisen lapsen suomen kielen taito on heikko, vaikka hän olisi syntynyt Suomessa.
– Huonommaksi on tosin muuttunut suomalaislastenkin suomi. Ei sitä voi oppia vain videopeleistä.
”Uskonnollista pukeutumista ei voida edellyttää”
Helsingin yliopiston arabian kielen ja islamin tutkimuksen professori Jaakko Hämeen-Anttila sanoo, että huntukiistassa on kyse erilaisista uskonnon tulkinnoista.
– Väljemmin islamin sääntöjä tulkitsevan opettajan ratkaisut eivät miellytä tiukemmin näitä sääntöjä tulkitsevia vanhempia.
– On syytä muistaa, että Suomen koululaitos ei ole tunnustuksellinen eikä uskonnollista pukeutumista voi edellyttää minkään uskonnon opettajalta.
Hämeen-Anttilan mukaan parasta olisi saada lasten vanhemmat ymmärtämään, että tärkeää on opettajan seuraama opetussuunnitelma ja se, mitä hän tunneilla puhuu, eikä hänen pukeutumisensa.
– Mutta ei pieni joustaminenkaan ole poissuljettua, jos se helpottaa tilanteen ratkeamista.
