On sitten tosi hiljasta,miten tähän taas ikinä tottuu että ei oo hälinää ympärillä,ei kokoajan jotain pientä tai isoa tekemistä.Nyt ehtii taas telkkariiki tuijottaa enempi kuin tarpeeksi ja ennen telkkaria ei välttämättä edes avattu joka päivä ja kesällä tuskin olis ollenkaan avattu. Kukaan ei kysele kesken työpäivän että mitä kuuluu ja kerro miten itellä menee,ei ole ruokailu kaveria eikä ruuanteko kaveria,ei lämmintä syliä joka pötköttää vieressä ja hipsuttelee. Nyt on vaan tyhjyys.Surullinen olo.