The ketju
- Viestiketjun aloittaja kepsis
- Ensimmäinen viesti
- Status
Yinksu
Ei mitään ihmeitä, ulkona kävin mut oli niin kauhee tuuli että vaihoin autoon ja ajelin pitkin poikin. Autossa on hyvä itkeä. Hetken istuin ulkona katsomassa ihmisiä mutta rupes ahdistamaan. Seuraa kysyin ei sopinu. Iltasella soitin kälylle mut eipä siitäkään apua ollut juurikaan. Kaiken kaikkiaan ei mikään iloinen päivä mut koskapa sunnuntait olisi. Arjessa on ainaki työ vaik ei sieläkään oikeen jaksa mut pakko mennä.
Viikonloput on vaikeita kun ennen ympärillä oli ihmisiä mut nyt ei.
Tuota Nainen... olehan kumminkin varovainen.Pakko keventää työkuormaa kodin osalta eli kevennän suunniteltua hionta/paklaus/maalausosastoa. Uutta tilalle Ikeasta ja nämä "aihiot" Kierrätyskeskukseen. Jotain jätän työstettäväksi ja teen ehtiessäni. Puoliso oli samaa mieltä. Tosin uusi suunnitelma edellyttää pientä huonekalujen siirtoa ja laittoa, päivän homma reippaille
Ikeassa on moniakin kelpo tuotteita ihan edukkaaseen hintaan...
... mut vastaavasti on hirvee määrä tuotteita periaatteella "missä milli riittää niin kahta ei vahingossakaan laiteta".
Käytössä toi tarkoittaa sitä, että kun heräät oikealla jalalla ja avaat/suljet kaapinoven siististi, niin se kestää.
Mut kun heräät väärällä jalalla ja riuhtaiset kaapinoven auki ja paiskaat kiinni niin kädessäsi on kahva, puolikas ovea on lattialla ja toinen puolikas roikkuu yhden saranan varassa.
En osaa kuvitella sinua "Ikea- tyypiksi" sitten mitenkään.
Mut ei sinun myöskään tartte "pelastaa" kaikkia maailman rotiskoja. Se homma ei lopu koskaan.
Tuleeko sulle jo TexWiller?Tilasin muuten äsken akuankka lehden ittelleni
Tuota minäkin harrastin, autossa vollottamista. Vaikka tuli sitä kotonakin tehtyä ja työpäivät vedettiin itku kurkussä läpi.
Sunnuntait onkin viikon ankeimpia päiviä. Senpä takia olin yleensä vapaaehtoishommissa.
AK:lle tiedoksi, että persauksen alla oleva Ikean sohva on ihanan pehmoinen. Ei valittamista ainakaan tässä mööpelissä.
Mä en tota oikein voi kuunnella.Do dih, loytyihan se mun korvamatonen
Jos kuuntelen niin toi soi mun korvissani jouluun asti.
Kenties pahiten mun korvaani tarttuu tää.
Toi ääni ja osaaminen on sitä luokkaa, että mulla tuntuu siltä kuin jääpuikkoa työnnettäis pitkin selkäpiitä:
Sam Cooke- Change is gonna come:
Hyvaa yota ja sujuvaa alkavaa uutta viikkoa
aika pieni on tavaratila 5h kuormalla mutta muunneltavuus hyvä jos on vähemmän porukkaa
Halaaruttaan...ja anna sen itkunkin tulla, se helpottaa
Sa sanoit etta sa et oikein voi tassa hetkessa viela kuunnella musiikkia...mulle taas musiikki on ollut niin tarkeassa roolissa ja merkityksessa etta se on kuulunut ihan kaikkiin tilanteisiin. Ma ammennan siita voimani ja energiani, puran pahanoloni ja tarvittaessa itkunkin...jos myos saan siita kipinan ja riemun ja ilon
Toivottavasti loydat itsellesi sen keinon ja vaylan mika kursii sut kokoon
Yinksu
Mulla on se hiljaisuus, edes töllössä ei kykene pitää ääniä lujalla jos on tekstitys niin ei tarvi ollenkaa ääntä. Mulla on aina ollu näin et jos elämäs jotain surua niin mun pitää saada olla hiljaisuudessa. Ja sitte ne tietyt kappaleet ei niitä vaan pysty kuuntelee, ehkä koskaan. Onhan mulla edelleen ekasta erostakin biisejä ja artisteja että en voi kuunnella enää. Väkisinkin tietty kuulee mutta sit yritän sulkee korvat.
...ihan uhallakin laitan ...sammuu se roihu...
Yinksu
Voi sun kanssas kattinen..hyökyaalto...mää sanoin exälle kun toi tuli suomi lovessa aikoinaan että kuuntele noi sanat...ja pidin kättä sen reidellä ja silitin. Ja sitten salaa yritin niellä kyyneliä.
..hyökyaalto...mää sanoin exälle kun toi tuli suomi lovessa aikoinaan että kuuntele noi sanat...ja pidin kättä sen reidellä ja silitin. Ja sitten salaa yritin niellä kyyneliä.- Status