The ketju

Status
Viestiketju on suljettu.
Päivää että pätkähti.

Syömingeistä puheenollen, käväisin äitikullan lihapatojen äärellä. Masu on täynnä varmasti loppuviikoksi. *röyh*
Lähtiessä vielä kassillinen sapuskaa mukaan, koska eihän mamman oma poika saa nähdä nälkää. Äidit.

Huono uutinen taas on se, että palatessa törmäsin naapurin kitarasankariin jota en (sattuneesta syystä) ole nähnyt pariin kuukauteen ja tuo onnistui houkuttelemaan yhdelle vaihtamaan kuulumisia. Parin viikon raittiusputki katkesi taas. Onneksi se nyt jäi tosiaankin vain siihen yhteen. Mutta kun mun tarttee lopettaa kokonaan.

Itteä vituttaa kun oma selkäranka on etolasta (kumia ja muovia) ja noin helposti taipuva.
Vatta killillaan on hyva pyoria eteenpain :)

Ja ela nyt liian ankaraksi heittaydy, mun mielesta toi teijen tapaaminen ja turinointi meni hyvinkin kerran vain yhteen oluseen jai :). Eli suuntahan on oikea. Nyt ei tartte tehda urakkanupin kans suurta kaannosta ryhtiliiketta kohti vaan riittaa semmonen loivempi korjausliike(y)
 
Yinksu
No et ruppee mitaan anteeks kylla pyytamaan :)! Hoponlopoa taas....taalla ite sun toinenkin purkailee olojansa, joten anna palaa - hyva jos vain jotenkin saat itellesi helpotusta asiaan.

Ite asiassa oon hiukkasen paljosti huolissani susta ja sun jaksamisesta. Oikeesti. Erotyo ottaa oman aikansa ja se pitaa tehda mutta kun pietas paasta myos eteenpainkin tavalla tai toisella. Sen takia just joku aivan uus juttu vois olla sulle hyvaksi, harrastus tai jotain - tulis uutta rytmia arkeesi :)

Ja. Kerran ystavasi nyt ovat sitten nuinkin kiireellisia, etta heilta ei aikaa likene vaikka lenkkeilyn merkeissa - asia mita en itse ymmarra, anteeksi omasta vajavaisuudestani - niin ilman muuta hopotat meijen kanssa :)

Mutta - pida huoli siella itestasi :). Lupaa :). Oikeesti.
Ja monella on asiat pahemmin ja sitte mä oon tällänen:oops:
Kun ei mua jaksa kiinnostaa mikään, töissä hyvä kun jaksan käydä ja sielläkin vaan katon kelloa et koska pääsee pois vaikka sit kun pääsee pois niin en haluis ees tulla tänne nukkumaluukkuun niinkuin eräs täällä on lanseerannu tän nimen.
Tän kesän piti vaan olla kaikkea muuta kuin tätä...yhteinen koti ja kaikkee, nyt ei jaksa edes kesästä nauttia kun se on ihan sama. Kun kukaan ei tajua että ei tää ollu kuka tahansa tää oli se jonka kanssa oli jo suunniteltu kaikkea yhteistä.
Enkä mäkään tajua aina noita kavereita mutta enhän mä voi olettaa että ne on mua varten 24/7 kun niillä on omat perheet ja menot.Kun oot ainoa perheetön/ miehetön niin kyllä sut aika pian unohdetaan.
 
vierailija
Niksipirkka.(y)

Oululainen Riitta Marttila vannoo hyttysten karkotuksessa tuulettimen ja sukkahousujen nimeen. Ensimmäisen kerran Marttila kokeili lehdestä aikanaan lukemaansa niksiä ystävien mökillä Iissä kolme vuotta sitten. Nyt jalallinen tuuletin sukkahousujen kera on aina valmiina toimintaan kotipihalla.






Ruma, mutta tehokas. Tuulettimen ilmavirta vetää hyttyset kojeen läpi sukkahousuihin, josta inisijät voi nitistää kesäiltoja häiritsemästä. Hyttysansa keräsi jo ensimmäisellä kokeilukerralla kelpo saaliin.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016052921645313_uu.shtml
 
Ja monella on asiat pahemmin ja sitte mä oon tällänen:oops:
Kun ei mua jaksa kiinnostaa mikään, töissä hyvä kun jaksan käydä ja sielläkin vaan katon kelloa et koska pääsee pois vaikka sit kun pääsee pois niin en haluis ees tulla tänne nukkumaluukkuun niinkuin eräs täällä on lanseerannu tän nimen.
Tän kesän piti vaan olla kaikkea muuta kuin tätä...yhteinen koti ja kaikkee, nyt ei jaksa edes kesästä nauttia kun se on ihan sama. Kun kukaan ei tajua että ei tää ollu kuka tahansa tää oli se jonka kanssa oli jo suunniteltu kaikkea yhteistä.
Enkä mäkään tajua aina noita kavereita mutta enhän mä voi olettaa että ne on mua varten 24/7 kun niillä on omat perheet ja menot.Kun oot ainoa perheetön/ miehetön niin kyllä sut aika pian unohdetaan.
*halaaruttaan*


Just siksi sun pitas saada tohon eloosi jotain arkea rikkovaa puuhaa eli vaikka uutta harrastusta tai otat saannon mukaiseksi sen, etta hilpaset toitten jalkeen lenkille...samalla saat itelles siita reippailusta hyvaa oloa ja jaksamista - ma tiian mista puhun nyt :) - seka myos lykkaamista sinne kampillasi olemiseen. Sun vain pitaa nyt sen verran keskittya ittees, etta haet sita tekemista, sita asiaa mika tekee sinut jos nyt ei onnelliseksi niin edes hintsun verran vahemman onnettomammaksi kuin nyt olosi on.

Ja joo. Eihan kenenkaan tartte olla ketaan varten 24/7 mutta. Joo, en kun ei, ei ma en ymmarra sun kavereitas. Anteeksi vaan. Se, etta ois vaikka perheellinen tai miehellinen, ei voi laittaa elamaa niin vaikeeseen pakettiin, etta ei voi edes vaikka kerta viikkoon - jos vallankin asuu samoilla hoodeilla niin sanoakseni - lenkkeilyn ja jutustelun merkeissa. Mutta niin me ihmiset ollaan erilaisia :)...

Ja viela. Olipa elamantilanne mika tahansa, niin. Tosi ystava, ystava!, ei unohda toista ystavaa :)
 
Mite te yksineläjät saatte aikanne kulumaan? Mä en vaan keksi mitään... Tympäsee tehdä kaikki yksin.Arkena nyt menee päivät töissä ja illat raatona mut viikonloput on niin tylsiä ja yksinäisiä.
Kaikkeen tottuu. Aikansa voi murehtia ja märehtiä mut loppuikäänsä ei voi elää hiihtäen menneen talven lumilla.

Mulle ero oli katastrofi. Neljännesvuosisata kimpassa, neljä lasta ja oli just se perinteinen omakotitalo, kesämökki järven rannalla, kartanovolvo ja koira ja kaikki kliseet ja kulissit kunnossa. Ja vaikka olen kuinka erakkoluonne niin mä tykkään siitä, että ympärilläni on elämää ja tohinaa vaikka en itte aina jaksa tai viitti osallistua. Tykkään siitä, että on työkalut millä tehdä, paikka missä tehdä ja asioita mitä tehdä ja tykkään hirveesti jos voin tuntea olevani tarpeellinen.

Mulle "komennus" nukkumaluukkuun oli rangaistuksena pahempi kuin vankilatuomio.

Eron jälkeen mä näin tasan kolme vaihtoehtoa.
Luoti, köysi tai viina. Valitsin viinan.

Ja nyt yritän siitä eroon ja se on ero jonka tahdon. Mulla on oletettavasti muutama vuosikymmen elinpäiviä jäljellä ja se olen minä joka päätän käytänkö ne elämiseen vai itkien tuoppiin mennyttä.

Sinä olet nuori, nätti ja kiva neito. Ei sinua yhdet sydänsurut saa lannistaa. Et vain ole vielä törmännyt siihen oikeaan mr. tinkuun joka sanoo, että sinä olet minun viimeiseen sydämenlyöntiin asti ja sen jälkeen vie sinut Kultajousen kautta keinutuolikauppaan.

Sinun todennäköisytesi törmätä siihen oikeaan mr. tinkuun on noin 100%. Meikäläisen todennäköisyys törmätä Peppiin on jokseenkin olematon. Joten en elättele toiveita mutta en ole myöskään luopunut niistä. Joten äläpä luovu sinäkään.

Pitää vaan elää ja yrittää olla tekemättä asioita joista oma äiti ei tykkäisi.

Sysipaska polkupyörävertaus on semmoinen, et pikkumuksut tarttee fillariinsa apupyörät pysyäkseen pystyssä. Aikuinen ei kaipaa apupyöriä, mut toinen polkija tandemiin vois olla jees.
 
  • Tykkää
Reactions: FreezeCat
Yinksu
Kivastihan te kirjotatte mutta kyllä mä sisimmässä tiedän miten täs käy. Se vaan...kun tämä tuntu sydämessä enemmältä kun kukaan muu.
Jep, yritän olla taas...
 
Status
Viestiketju on suljettu.

Yhteistyössä