vierailija
Lähti edellinen postaus matkaan ennen kuin hoksasin pöhkön "mutta"-sanan siellä. No, ne Jumalan sanat ei tosiaan koskeneet pelkästään ihmistä, vaan koko luomakuntaa. Ihminen ei ole "luomakunnan" tärkein olento, vaikka sitä haluaa koko ajan uskotella itselleen. Lintujen höyhenten suojissa (peitot: untuvat, höyhenet) on aina pärjätty ja silkin turvin selvitty - tosin ei sitä kaikille ole riittänyt tarpeeksi. Meilläpäin on aivinpellavista osattu tehdä alusvatteet, kun ei silkistä ole tiedetty mitään ja sen hankkiminen on ollut helpompaa. No, lampaannahka karva sisäänpäin on voinut olla monelle helpompi valinta jos on raaskinut luopua siitä elävästä eläimestä,. joka on muuttanut ruohon lämmöksi ja ruoaksi. Ihminen on asunut pohjoisessa eläinten kanssa kylmimmät ajat. Niiden alla oleva esimerkiksi talven yli lämmittävä pahna on ollut korvaamaton apu - sehän lämmittää valtavan hyvin, olen nähnyt vierestä. Siellä on ollut muutama muniva lintukin parhaassa tapauksessa![Hymy :) :)]()
Katsos:
"Kun mustikkaa on metsissä niin suunnattomasti, ymmärtää miksi näillä seuduilla on enemmän erilaisia metsäkanalintuja, metsoja, teeriä, pyitä ja riekkoja, kuin ehkä missään muualla. Näistä marjoista ne saavat riittävästi ravintoa syksyn mittaan ja myös koko talven ajan, vaikka marjat silloin ovatkin kuivuneet. Ja elleivät lappalaiset voisi syksyllä pyydystää niin paljon näitä lintuja, useimmat näkisivät nälkää, koska tuohon aikaan ei juuri ole muuta ruokaa saatavissa. Linnut nimittäin laskeutuvat silloin alas puista, kulkevat maassa ja syövät kypsiä marjoja, ja liikkuessaan pitkin muurahaispolkuja ne takertuvat poluille asetettuihin ansoihin (flackar). Tällä tavoin niitä pyydystetään sellaiset määrät että niistä saadaan päivittäinen ravinto, ja lintuja vielä kuivataankin, kun sisälmykset on ensin niistä poistettu; uudisasukkaat kuivaavat niitä uunissa. Kuivatulla linnunlihalla he sitten koko talven ja seuraavan kevään ajan rauhoittavat kurnivat vatsansa. Kuivatut linnunrinnat eivät maistu ainoastaan lappalaisille vaan ovat herkkua niillekin, jotka ovat pienestä pitäen tottuneet hyviin ruokiin, vaikka niitä ei mausteta millään lailla.Tunnustan näiden linnunrintojen olleen parasta ruokaa, mitä sain syödäkseni Lapin erämaissa ja tuntureilla, varsinkin kun jouduin olemaan niin kauan ilman kaivattua leipää.
Sekä Länsipohjan että Pohjanmaan asukkaat varaavat kuivattua linnunlihaa riittävästi perheensä ravinnoksi, ja lisäksi he pystyvät vuosittain lähettämään sitä uskomattomat määrät Tukholmaan myytäväksi." -siv.47-48 1737 kirjoitetusta kirjasta Lapin kasveja, Carl von Linné.-
Katsos:
"Kun mustikkaa on metsissä niin suunnattomasti, ymmärtää miksi näillä seuduilla on enemmän erilaisia metsäkanalintuja, metsoja, teeriä, pyitä ja riekkoja, kuin ehkä missään muualla. Näistä marjoista ne saavat riittävästi ravintoa syksyn mittaan ja myös koko talven ajan, vaikka marjat silloin ovatkin kuivuneet. Ja elleivät lappalaiset voisi syksyllä pyydystää niin paljon näitä lintuja, useimmat näkisivät nälkää, koska tuohon aikaan ei juuri ole muuta ruokaa saatavissa. Linnut nimittäin laskeutuvat silloin alas puista, kulkevat maassa ja syövät kypsiä marjoja, ja liikkuessaan pitkin muurahaispolkuja ne takertuvat poluille asetettuihin ansoihin (flackar). Tällä tavoin niitä pyydystetään sellaiset määrät että niistä saadaan päivittäinen ravinto, ja lintuja vielä kuivataankin, kun sisälmykset on ensin niistä poistettu; uudisasukkaat kuivaavat niitä uunissa. Kuivatulla linnunlihalla he sitten koko talven ja seuraavan kevään ajan rauhoittavat kurnivat vatsansa. Kuivatut linnunrinnat eivät maistu ainoastaan lappalaisille vaan ovat herkkua niillekin, jotka ovat pienestä pitäen tottuneet hyviin ruokiin, vaikka niitä ei mausteta millään lailla.Tunnustan näiden linnunrintojen olleen parasta ruokaa, mitä sain syödäkseni Lapin erämaissa ja tuntureilla, varsinkin kun jouduin olemaan niin kauan ilman kaivattua leipää.
Sekä Länsipohjan että Pohjanmaan asukkaat varaavat kuivattua linnunlihaa riittävästi perheensä ravinnoksi, ja lisäksi he pystyvät vuosittain lähettämään sitä uskomattomat määrät Tukholmaan myytäväksi." -siv.47-48 1737 kirjoitetusta kirjasta Lapin kasveja, Carl von Linné.-