V
vierailija
Vieras
Joku varmaan muistaa, kun kyseinen miespuolinen ystäväni "hävisi" kun hänelle tuli joku perhekriisi.
No tilanne on nyt tämä:
Tietyt tapahtumat ja sanomiset ovat saaneet minut todella kiinnostumaan tästä miehestä. Hän on siis tällä hetkellä hyvä ystäväni. Ongelma on, etten tiedä mitä hän todella minusta ajattelee. Olemme lähes päivittäin yhteydessä. Näimme ja hän kertoi, ettei häntä haittaa välimatkamme (on kyllä vain alle 100km) ja että se ei ole niin pitkä että olisi ongelma. Pallo on kuulemma minulla näemmekö jatkossa.
Lähtiessään hän silitti minua niskasta, olisi halunnut halata mutta jostain syystä en reagoinut siihen? Nyt kaduttaa..
Laitoin hänelle näkemisen jälkeen viestin, jossa kerroin että arvostan sitä että hän on jaksanut kiukutteluani vaikeina aikoina ja että hän on tämän meidän tuntemisen ajan ollu mulle yks mun elämän tärkeimmistä ihmisistä. Lisäksi kerroin että oon arvostanu kaikkea mitä hän on mulle sanonu, vaikka en aina ookkaan osannu reagoida oikein. Lisäksi kerroin kuinka iloinen olen siitä, että hän on olemassa. Hän vastasi tähän: "Ei meistä kukaan aina ymmärrä toista, oon myös iloinen että oot olemassa ja oot just sä <3"
Tämän jälkeen ajattelin että annan miehen olla rauhassa ja katsoa matsia
D) mutta laitoin vielä nukkumaan mennessä viestin, jossa kerroin et mun on vaikea näyttää mun tunteita ja että on mulle tärkeä. Lisäsin vielä loppuun että nähdään pian. Mies vastasi: "Samoin. Nähdään!"
Hyvä ystäväni sanoo, etten menetä mitään jos yritän lähestyä häntä. Minun mielestäni saatan menettää kyllä aika paljon: todella hyvän ystävän. Pelkään myös, että hän vain kiltteyttään sanoo minulle tiettyjä asioita.
Ollaan nähty joku 5 kertaa, olen ollut hänen luonaan yötä. Silloin minulla oli paha mieli, mies silitteli ja halaili minua. Koki kuitenkin tarpeelliseksi sanoa, että "toivottavasti sua ei haittaa, mä teen näin kaikille mun kavereille"?!?! Oon melko varma, että poltan näppini jos yritän jotain. En vaan myöskään pysty unohtamaankaan..
Joten miten mä saisin omat tunteeni alas, koska jos vaan pidän hänestä liikaa niin kidutan itseäni ystävänä. En myöskään haluaisi katkaista välejä kokonaan.
No tilanne on nyt tämä:
Tietyt tapahtumat ja sanomiset ovat saaneet minut todella kiinnostumaan tästä miehestä. Hän on siis tällä hetkellä hyvä ystäväni. Ongelma on, etten tiedä mitä hän todella minusta ajattelee. Olemme lähes päivittäin yhteydessä. Näimme ja hän kertoi, ettei häntä haittaa välimatkamme (on kyllä vain alle 100km) ja että se ei ole niin pitkä että olisi ongelma. Pallo on kuulemma minulla näemmekö jatkossa.
Lähtiessään hän silitti minua niskasta, olisi halunnut halata mutta jostain syystä en reagoinut siihen? Nyt kaduttaa..
Laitoin hänelle näkemisen jälkeen viestin, jossa kerroin että arvostan sitä että hän on jaksanut kiukutteluani vaikeina aikoina ja että hän on tämän meidän tuntemisen ajan ollu mulle yks mun elämän tärkeimmistä ihmisistä. Lisäksi kerroin että oon arvostanu kaikkea mitä hän on mulle sanonu, vaikka en aina ookkaan osannu reagoida oikein. Lisäksi kerroin kuinka iloinen olen siitä, että hän on olemassa. Hän vastasi tähän: "Ei meistä kukaan aina ymmärrä toista, oon myös iloinen että oot olemassa ja oot just sä <3"
Tämän jälkeen ajattelin että annan miehen olla rauhassa ja katsoa matsia
Hyvä ystäväni sanoo, etten menetä mitään jos yritän lähestyä häntä. Minun mielestäni saatan menettää kyllä aika paljon: todella hyvän ystävän. Pelkään myös, että hän vain kiltteyttään sanoo minulle tiettyjä asioita.
Ollaan nähty joku 5 kertaa, olen ollut hänen luonaan yötä. Silloin minulla oli paha mieli, mies silitteli ja halaili minua. Koki kuitenkin tarpeelliseksi sanoa, että "toivottavasti sua ei haittaa, mä teen näin kaikille mun kavereille"?!?! Oon melko varma, että poltan näppini jos yritän jotain. En vaan myöskään pysty unohtamaankaan..
Joten miten mä saisin omat tunteeni alas, koska jos vaan pidän hänestä liikaa niin kidutan itseäni ystävänä. En myöskään haluaisi katkaista välejä kokonaan.