Päivää,ihana ilma
Töissä oltu ja kiva oli kuulla,että mä oon aarre.
Kiitos lämmittää aina etenkin milloin itse tietää, että sen on ansainnut.
Tosta muuten tunnistaa hyvän pomon. Kiittää surutta milloin on aihetta, potkii perseelle milloin on tarvetta mut ei piittaa rahtuakaan jos tulit tontille puoli minuuttia myöhässä.
Viimeisin selviää helposti kellokortista, mut noi kaksi muuta ensin mainittua eivät huonolle pomolle aukene koskaan.
En voi tilannettasi tietää enkä missään tapauksessa unelmiasi murskata, mutta ymmärtääkseni olet "työkokeilun" tapaisessa? Niissä on jo pitkään ollut tapan se, että vaikka olisi kuinka aarre, niin määräajan päätyttyä tulee uusi aarteeksi kokeiltava.
Mä itken verta sanoessani näin, mut nykymaailmasa sillä kiitoksella on vaan koitettava pärjätä.
Toista oli 80- luvun puolivälissä.
Saanko kertoa tositarinan sen maailmanajan työelämästä ja kiitoksista? Ei se mitään, kerron sen silti.
Mä olin musatukun varastolla "untuvikko", mut kesä- ja sairaslomien surkeana yhteensattumuksena kävi sillai, et paitti "oman" varastoni osalta jouduin hoitamaan koko hemmetin "lähettämöä" yksin. Paitti sihteerikkö, joka hänkin oli pakosta käsketty tuuraamaan muualta. (Ja ei, termiä "sihteerikkö" en missään tapauksessa käytä halventavasti, sukupuolisidonnaisesti tai väheksyttävästi. Eipä siinä meikäläisen roudaustaidot just auta jos rahtikirjat ei ole kunnossa)
Mut siin kävi niin, et vissiin kuus viikkoa pyöritettin koko hommaa kahdestaan. Mä ny olin varaston henkilökuntaa, mut ... ööh "Mirjami" oli sinne tuuraajaksi laskutuksesta käsketty.
Sit siihen kiitokseen.
Me oltiin "Mirjamin" kanssa jo vissiin viidettä viikkoa kaksistaan paikalla. (Onneksi sesongin ulkopuolella) Niin logistiikkajohtaja tuli paikalle tullakseen kehumaan, et kuinka helvetin hyvin varasto on viime ajat pyörinyt, mut hän tulee takaisin lounastunnin jälkeen kun kaikki kehuttavat on paikalla.
Mä (olin jo silloin yhtä suorasukainen kuin nyt ja silloin mulla oli suorasukaisuuteen varaa) sanoin, että tässä koko kerroksesa ei ole kuukauteen ole ollut ketään muita kuin Mirjami ja minä, joten kaikki kehuttavat ovat paikalla.
Ja sit sanoin, että kehut lämmittävät sydäntä mutta tuntuisivat realistisemmilta jos ne tuntuisivat lompakossakin.
Logistiikkajohtaja sanoi jotain... ööh? ja poistui paikalta.
Mirjami tuli mulle sanomaan, että et sä voi logistiikkajohtajalle noin sanoa ja nyt me saadaan molemmat potkut ja se on sun syytäsi kaikki.
Mut ei me saatu potkuja. Mirjamin tilipussista en voi tietää, mutta mun tilipussini oli paisunut useammalla satasella - kuukaudelta takautuvasti. Mirjami taas antoi mulle kiitokseksi suukon. Se on vieläkin paras muistamani kiitos mitä härskistä käytöksestä voi palkaksi saada.