V
vierailija
Vieras
Ainakin itsestä tuntuu siltä, että sitä on välillä ihan pihalla sen suhteen, että miten joissain tilanteissa pitäisi olla ja käyttäytyä, ja ennenkaikkea, että mitä pitäisi sanoa ja mitä ei.
Vaikea selittää, mutta esimerkiksi mun on todella vaikeaa joskus tietää, että kun tapaan jonkun uuden ihmisen, ja sitä pitäisi yrittää tehdä tuttavuutta, niin onnistun aina joko olemaan liian etäinen, tai sitten tulen sanoneeksi tai kysyneeksi jotain ehkä liiankin tunkeilevaa ja uteliasta.
Ja toinen esimerkki sitten työelämästä. Eli kun olen aloittelemassa uudessa työpaikassa (siis en toki heti ekoina päivinä), niin minun on todella vaikea hahmottaa, että milloin minun odotetaan olevan aktiivinen, tarttuvan töihin oma-aloitteisesti, kysyvän asioista ja miettivän, että miten saan työt tehtyä mahdollisimman nopeasti ja järkevästi, ja milloin taas on parempi totella ohjeita sokeasti, vaikka tietää pystyvänsä parempaan tekemällä toisin. Olen saanut -eri paikoissa tosin- moitteita sekä liiasta aktiivisuudesta (tietty henkilö piti sitä varpailleen astumisena), että siitä, etten ole sanonut mitään, vaikka olen huomannut jossain puutteita.
Ja tällaisia tilanteita on lukemattomia muita, missä tuntuu siltä, että en ihan oikein tiedä, miten pitäisi käyttäytyä. Ja etenkin kun tuntuu siltä, että kaikilta muilta kaikki tällainen sujuu ihan luonnostaan sen enempää miettimättä.
Vaikea selittää, mutta esimerkiksi mun on todella vaikeaa joskus tietää, että kun tapaan jonkun uuden ihmisen, ja sitä pitäisi yrittää tehdä tuttavuutta, niin onnistun aina joko olemaan liian etäinen, tai sitten tulen sanoneeksi tai kysyneeksi jotain ehkä liiankin tunkeilevaa ja uteliasta.
Ja toinen esimerkki sitten työelämästä. Eli kun olen aloittelemassa uudessa työpaikassa (siis en toki heti ekoina päivinä), niin minun on todella vaikea hahmottaa, että milloin minun odotetaan olevan aktiivinen, tarttuvan töihin oma-aloitteisesti, kysyvän asioista ja miettivän, että miten saan työt tehtyä mahdollisimman nopeasti ja järkevästi, ja milloin taas on parempi totella ohjeita sokeasti, vaikka tietää pystyvänsä parempaan tekemällä toisin. Olen saanut -eri paikoissa tosin- moitteita sekä liiasta aktiivisuudesta (tietty henkilö piti sitä varpailleen astumisena), että siitä, etten ole sanonut mitään, vaikka olen huomannut jossain puutteita.
Ja tällaisia tilanteita on lukemattomia muita, missä tuntuu siltä, että en ihan oikein tiedä, miten pitäisi käyttäytyä. Ja etenkin kun tuntuu siltä, että kaikilta muilta kaikki tällainen sujuu ihan luonnostaan sen enempää miettimättä.