Haluatko kysyä vl-äidiltä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Voi sua ap.
Hävisikö sun aivot häpyhuuliin? Fiksut naiset alistuu miesten tahtoon. Mieti miten aiemmat sukupolvet on kärsineet.
Jumala antoi ihmisille järjen (tai evoluutio) miten vain haluaa uskoa. Herää tähän päivään. Sinä itse päätät kehostasi ja puolisosi kanssa voitte suunnitella perheenne koon.
En ole Aloittaja, en edes toinen VL. Minua kuitenkin ärsyttää suunnattomasti tuo kaltaistesi tapa halveksia ja aliarvioida ihmisiä, joiden elämäntapaa ette ymmärrä.

Tiedän että vanhoillislestadiolaisessa yhteisössä on myös vanhempia, jotka eivät halua montaa lasta. Miksi on niin vaikeaa käsittää tai edes nähdä sitä toista puolta. Osa perheistä haluaa aidosti paljon lapsia, ihan omasta halustaan.

Miksi ei voi kunnioittaa niitä ihmisiä, jotka haluavat elää eri tavalla kuin valtavirta?
 
Kuinka pitkään olet täysimettänyt lapsiasi?
Teetkö vauvan soseet itse ja minkä ikäisenä olet aloittanut soseet.

Anteeksi kovasti, että vastailen vasta nyt. Kiirettä riittää välillä vähän liiankin kanssa, joten ehdin jo unohtaa koko ketjun.

Olen täysimettänyt lapsiani noin 6kk, jolloin olen aloittanut soseet. Imetyksellä on jatkettu lapsikohtaisesti. Olen tehnyt soseita sekä itse että ostanut kaupasta, mutta jostain syystä kaupan soseet ovat tuntuneet uppoavan lapsiin paremmin kuin minun tekemät :) Tulevaa vauvaa on myös tarkoitus imettää.
 
Odottelen vastausta/kommenttia noihin mun kirjoittamiin... esim se viesti liikkeiden eroista.

Ovatko olettamukseni sinun liikkeestäsi oikeita yms.

Liikkeiden eroista kysytään nii usein. Saisi kerrankin kunnolliset vastaukset :)

T. Se el

Hei, ja anteeksi sinullekin: Tämä elämä koneen ulkopuolella meinaa vähän haitata muita harrastuksia. Mutta täälläpä ollaan taas :) Kurkistan nopeasti nuo muiden kirjoittamat kysymykset (jos niitä on) ja palaan sitten tähän sinun viestiin ihan ajatuksen kanssa :)
 
Mitä tapahtuu, jos vl nuori nainen tulee raskaaksi ennen naimisiinmenoaan?

Tiedänkin muutamia henkilöitä, joiden kohdalla näin on tapahtunut. Pari näistä tapauksista sattui, kun asuin itse vielä lapsuudenperheeni kanssa ja vasta seurustelin. Muistan, että juttu kuohutti sekä henkilöiden lähimpiä että myös meitä vähän vähemmän läheisempiä ihmisiä. Käytännössähän esiaviollista seksiä ei hyväksytä, se on tässä liikkeessä synti. Muistan itse ihmetelleeni asioiden saamaa käännettä, koska tunsin kohun molemmat osapuolet ja tiesin heidän perhetaustansa. Yleensäkin ihmetytti, että näin käy kun molemmat ovat ainakin omissa silmissäni olleet aktiivisia, vahvoja uskovaisia. Vaikka ihmisen biologia olikin jo tuossa vaiheessa tiedossa, ei jotenkin ollut käynyt edes mielessä että noinkin voisi käydä.

Itse asuin kotona koko seurustelumme ajan, kihlauksestakin osan. Lähempänä avioliittoa muutin appivanhempieni luokse, jolloin olin näin lähempänä tulevaa puolisoani. Hänellä oli meille pieni koti hankittuna ja sinne muutin häiden jälkeen :)

Ainakin lapsuudenaikaisessa kotisiionissa tämä oli ihan tavallinen menettelytapa ja niin tuntuu olevan täälläkin, vähän erilaisin variaatioin.
 
Voi sua ap.
Hävisikö sun aivot häpyhuuliin? Fiksut naiset alistuu miesten tahtoon. Mieti miten aiemmat sukupolvet on kärsineet.
Jumala antoi ihmisille järjen (tai evoluutio) miten vain haluaa uskoa. Herää tähän päivään. Sinä itse päätät kehostasi ja puolisosi kanssa voitte suunnitella perheenne koon.

Onpas kummallinen kommentti, ehkä voisit vähän tarkemmin valaista, mistä nämä sun ajatuksesi kumpuavat? Lehdistä?

On ihan tosi asia, että on vl-naisia, jotka eivät jaksa ison perheensä kanssa. Eivät jaksa toistuvia raskauksia ja synnytyksiä, eivät isoa katrasta. Ensin pettää kroppa ja sitten mieli. Se on tätä päivää, se on jonkun elämää ja sellaisenaan varmasti hirveän raskasta. En halua vähätellä kenenkään kokemuksia tässä asiassa.

Mutta haluaisin sinun ja muidenkin tällaisia miettivien ymmärtävän, että tuo ei kuitenkaan ole kaikkien vanhoillislestadiolaisten naisten arkipäivää eikä välttämättä kuulu edes satunnaisuuksiin. (Totta kai jokainen on varmasti joskus väsynyt, epäkiitollinen, turhautunut, kipeä...) Mutta meitä vl-naisia, kuten muitakin, on niin moneen junaan.

On naisia, jotka haaveilevat isosta perheestä ja saavatkin vaikkapa kolme lasta. Jaksamista ja rakkautta riittäisi enemmällekin, ja se käy kipeää.

On naisia, jotka haaveilevat pienestä perheestä ja saavatkin kuusitoista lasta. Vaikka rakkautta riittäisi, jaksamista ei välttämättä riitä - ja sekin käy kipeää.

On naisia, jotka haaveilevat perheestä. He saavat muutaman lapsen. Tai he saavat kuusi lasta. Tai kolmetoista. Ja he ovat tyytyväisiä. He nauttivat suurimmaksi osaksi elämästään (eihän kenenkään elämä ole aina pelkkää päivänpaistetta) ja ovat onnellisia siitä isosta perheestä, jonka ovat saaneet.

Minä kuulun tähän jälkimmäiseen porukkaan. En tunne olevani alistettu, enkä ajattele asemaani huonoksi. Olen itse isosta perheestä ja iso perhe on ollut myös minun haaveeni ihan aina. Olen nähnyt itseni ison perheen äitinä aina siitä asti, kun olen lapsia uskaltanut ajatella :) Olisin ollut onnellinen ja kiitollinen, vaikka olisin saanut "vain" kolmekin lasta - tämä lainausmerkeissä, koska ei-vl-perheessähän tuo määrä taitaa olla aika vakio ja joidenkin mielestä jopa isohko. Mutta olen saanut enemmän lapsia ja lisää on ainakin tällä hetkellä tulossa. Eihän tämä helppoa aina ole; ei voi väittää etteikö lapsissa olisi työtä ja etteikö joskus menisi hermot, mutta eikö se niin ole meillä kaikilla. Pääsääntöisesti nautin osastani isomman perheen äitinä ja koen, että näin on hyvä. Tosin tästä on myös kiittäminen minun puolisoani; hän tekee osansa, että elämä tuntuu hyvältä, helpoltakin. Hänen kanssaan on myös helppo jaksaa uskoa, jos joku ymmärtää ilmaisun.

Me vanhoillislestadiolaiset haluamme yleensä ottaa vastaan kaikki lapset, joita meille annetaan. Ajattelen itse myös, että niin voimat, rakkaus kuin kaikki muukin riittää kun jaksaa uskoa. Pyytävälle annetaan, kolkuttavalle avataan :)

On myös sellainen sanonta kuin "Usko ei ole järjen asia". Se ei tarkoita sitä, etteikö vanhoillislestadiolainen voisi käyttää järkeään ja olla järkevä, fiksu, ajatteleva ihminen. Muut minun tuntemat vl-naiset ainakin ovat mitä järkevimpiä, tasapainoisimpia ihmisiä. Mutta uskominen on nimenomaan uskomista; tieteelliset teoriat ovat sitten asia erikseen ja niidenkin tutkimiseen löytyy oma porukkansa.

Tämä kasvava perhe on minun sekä puolisoni yhteinen toivomus. Se, mitä saadaan, tulee ylhäältä. Näin uskon.
 
Oletteko muuttamassa Espanjaan? Eikö vl-liikkeessä monet ole muuttaneet sinne?

Ei, emme ole :) Meillä on koti täällä, mieheni työt ovat täällä ja perheemme paikka on toivottavasti tulevaisuudessakin ihan täällä Suomessa. Haaveissa tai ajatuksissa ei ole muutto toiseen maahan, myöhemminkään.

Kyllähän vanhoillislestadiolaisia on muuttanut myös Espanjaan; osa ihan pysyvästi ja osa sitten tekee lähetystyötä erilaisin keinoin. Itsestäni tuntuu, ettei heitä sinne lähteneitä niin kovin paljoa ole :) Määrää en kylläkään tiedä.
 
Olen esikoislestadiolainen.

Minultakin usein kysytään noista eroista. Ne on käsittääkseni melko pieniä.

Jos olen ymmärtänyt oikein vanhoillislestadiolaisten näkemyksiä, niin esikoisuus on enemmän ihmisen sisältä ohjautuvaa ja vanhoillisuus on seurakunnan ohjaamaa.

Esim. tuolla mainitsit, että on olemassa SRKn hyväksymiä ohjelmia, joita voi katsoa. Minä taas mietin sen omantuntoni kautta. Onko tuosta asiasta haittaa minun uskolleni vai ei.

Kulttuurisesti liikkeemme ovat varmaan melko lähellä toisiaan. Molemmissa on isoja perheitä, meillä tosin myös pieniä, koska kaikki eivät ajattele samalla tavoin ehkäisystä. Emme meikkaa yms, emme käytä muita koruja kuin vihkisormuksia.

Perustelut kaikille meidän liikkeessä annettaville opetuksille tulevat Raamatusta. Olen ymmärtänyt, että osa vanhoillisuuden opetuksista perustellaan esim. vanhoilla tavoilla tms,

Esim. raamattu opettaa että koreus on synti. Meille opetetaan samoin. Olen käsittänyt että vanhoillisuudessa syntiä ovat esim. korvareiät, hiusten värjääminen yms. ei se niiden alla vaikuttava 'henki'
Meidän liikkeessämme miehet eivät esim. käytä kravattia samasta syystä. Muistan kun joku opetti, että ei synti siinä kravatissa ole, vaan ihmisen mieleen voi hiipiä koreuden synti, joka sitten voi aiheuttaa esim. juuri kravatin käyttöä. Tosin jos työtehtävät niin vaativat, niin kravattia käytetään ihan yleisesti. Mutta tässäkin siis ihmisen täytyy tutkia omaa sydäntään.

Käsittääkseni VLiä on neuvottu jättämään Raamatun tutkiminen puhujille, esikoisia taas neuvotaan lukemaan Jumalan Sanaa niin paljon kuin pystyy. Paras voima uskomiseen tulee Jumalan Sanasta.

Mutta kaikissa näissä siis oamtunto määrää ihmistä, ei ulkoa päin tuleva kontrolli.

Tässä jotain omia näkemyksiäni aiheesta.


No niin, nyt tähän sinun viestiin :) Taisi olla toinenkin viesti, mutta vastaan nyt ensin tähän että saan jostakin kiinni.

Minulle on opetettu, että vanhoillislestadiolaisuuteen liittyvät opilliset asiat tulevat Raamatusta. Mutta toisaalta vanhoillislestadiolaisuuteen liittyy tiettyjä vanhoja tapoja, jotka tulevat esille jokapäiväisessä kanssakäymisessä. En kyllä oikein osaa sanoa, liittyykö siihen enemmän opillisuus vaiko tottumus tiettyihin asioihin. Tarkoitan ihan esimerkiksi tervehtimis/hyvästelytapoja tai tilanteita, joissa mennään esim. kotiseuroihin. Jumalan terveellä tervehditään kätellen, ja jos väkeä on enemmän, käydään kaikki kättelemässä. Lähtiäisiksi toivotetaan Jumalan rauhaan. Käsittääkseni joskus ennen wanhaan on ollut tapana tervehtiä Jumalan terveellä ihan yleisestikin, samoin kuin seuroissa käyminen on ollut yleistä riippumatta siitä, onko vl vaiko ei; nykyään ainakin oman kotisiionin seuroihin tulee väkeä ns. ulkopuolelta todella harvoin. Myös sovintosaarnassa annetaan synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä (joskus myös kalliissa sovintoveressä). Onko teillä esikoislestadiolaisuudessa vastaavaa?

Vielä tuosta televisiosta; minäkin ajattelen asian omantuntoni kautta. Mutta tarkoitin SRK:n hyväksymät satunnaiset ohjelmat mainitsemalla sitä, että joskus näitäkin tapauksia siis on eikä se television katselu välttämättä itsessään ole se suurin asia. Minä olen ratkaissut asian omalla kohdallani niin, etten ohjelmia tietokoneenkaan puolelta pahemmin katsele. Lapsille tosiaan niitä lastenohjelmia näytän. Koen, että nykyajan ohjelmissa on niin paljon kaikkea sellaista mikä ei tukisi uskoani.. Ja toisaalta jotenkin mietityttää, että tulisiko ohjelmien katselusta eräänlainen epäjumala. Että mikään ei sitten riittäisi ja pitäisi katsoa ja katsoa lisää vain... Mieluummin siis kuuntelen radiosta tai luen lehdistä. Aikanaanhan televisio on vl-liikkeessä saarnattu synniksi ja vaikka nykyajan pahana on nimenomaan ne ohjelmat, ei monessakaan kodissa tv:tä juuri tästä syystä ole. Vaikka itseäni kyllä huolettaa tämä nettikin. Täällähän sitä vasta kaikkea onkin.

Musiikista voisin mainita, että joululaulut, siionin laulut ja virret sekä virsikirjan sisältö on meillä ok - samoin lastenlaulut. Totta kai maailmallista musiikkia kuulee väkisinkin aina jossain, ja tiedän että osa sitä esim. työpisteissään taustaäänenä saattaa pitääkin. Minun omatuntoni taas näyttää sen suhteen punaista valoa; koen, että on parempi pysytellä mahdollisimman etäällä siitä.

Meillä näkyy nykyään vihkisormusten lisäksi myös satunnaisesti kaulakoruja. Mutta korvakoruja ei käytetä eikä hiuksia värjätä. Kiharoita voi kyllä olla ja erilaisia kampauksia voi kyllä tehdä. Meikkaaminen ei ole sopivaa, mutta toisaalta tunnen itse ihmisiä jotka peittävät tummia silmänalusiaan voiteella tms. Tässä tuntuu kulkevan eräänlainen veteen piirretty viiva; osa tämän hyväksyy ja osa ei. Mutta eihän tästä kukaan tietenkään ääneen puhu.

Kyllä meilläkin näissä asioissa on taustalla koreuden henki. Samalla ajatellaan, että uskova on näistä asioista vapaa; että hänen ei tarvitse eikä hän haluakaan tehdä näitä asioita; käyttää korviksia, meikata tai värjätä hiuksiaan. Ajatus on, että koreus on turhuutta ja että ihminen on kauneimmillaan sellaisena kuin on. Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen eikä ihmisen tulisi itseään näillä tavoin muokata. Sen sijaan itsestään tulisi pitää mahdollisimman hyvää huolta.

On tosiaan tapana, että varsinaista Raamatun syvällisempää tutkiskelua ja tulkintaa odotetaan enemmän puhujaveljiltä tai pappismiehiltä, mutta kyllähän Raamattu on uskonelämän kulmakivi kun ajatellaan luettavassa muodossa olevaa tietoa. Toisaalta tuntuu, että aika vähän Raamattua kuitenkin luetaan. Itse luen silloin tällöin, nyt ei kylläkään ajanpuutteessa ole sitä kaivattua rauhaakaan tälle ollut.
 
Esikoisuudessa neuvotaan ottamaan vastaan kaikki lapset, jotka Jumala antaa. Mutta kuten sanoin, kyse on omantunnon asiasta.
Meillä näitäkin asioita voi pohtia ääneen luotettavasta seurassa ja joskus on parempi ehkäistä, vaikka siihen ei selvää lääketieteellistä syytä olisikaan. Jo olevat lapset täytyy jaksaa hoitaa ja jokaisella lapsella on oikeus syntyä toivottuna. Joskus ei jaksa toivoa, vaikka haluisi, silloin voi olla parempi ehkäistä. Jumala katsoo ihmisen mieleen ja näkee mistä syistä ihminen haluaa ehkäistä. Yleensä rippi-isä tietää tällaiset ratkaisut.

Eli esikoisuudessa ajatellaan kuitenkin uskon säilyvän eikä ajatella, että ihminen kieltää uskonsa teollaan/ennen tekoaan? Nuo ehkäisykysymykset ovat tosiaan vaikeita. Minäkin ajattelen kyllä, että suuri synti on sekin, ellei jaksa hoitaa niitä olemassa olevia lapsiaan... ja toisaalta vanhoillisuudessa saarnataan epäkiitollisuuskin synniksi. Eli pitäisi jaksaa iloita siitä mitä on ja ottaa kiitollisin mielin vastaan kaikki. Itse en kyllä voisi kuvitella, että joku salaa ehkäisevä vl puhuisi asiasta henkilökohtaisesti esim. puhujaveljen kanssa tai kenenkään muunkaan vanhoillislestadiolaisen. Mikä on tavallaan vähän surullistakin, kun ajattelee.
 
No niin, nyt tähän sinun viestiin :) Taisi olla toinenkin viesti, mutta vastaan nyt ensin tähän että saan jostakin kiinni.

Minulle on opetettu, että vanhoillislestadiolaisuuteen liittyvät opilliset asiat tulevat Raamatusta. Mutta toisaalta vanhoillislestadiolaisuuteen liittyy tiettyjä vanhoja tapoja, jotka tulevat esille jokapäiväisessä kanssakäymisessä. En kyllä oikein osaa sanoa, liittyykö siihen enemmän opillisuus vaiko tottumus tiettyihin asioihin. Tarkoitan ihan esimerkiksi tervehtimis/hyvästelytapoja tai tilanteita, joissa mennään esim. kotiseuroihin. Jumalan terveellä tervehditään kätellen, ja jos väkeä on enemmän, käydään kaikki kättelemässä. Lähtiäisiksi toivotetaan Jumalan rauhaan. Käsittääkseni joskus ennen wanhaan on ollut tapana tervehtiä Jumalan terveellä ihan yleisestikin, samoin kuin seuroissa käyminen on ollut yleistä riippumatta siitä, onko vl vaiko ei; nykyään ainakin oman kotisiionin seuroihin tulee väkeä ns. ulkopuolelta todella harvoin. Myös sovintosaarnassa annetaan synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä (joskus myös kalliissa sovintoveressä). Onko teillä esikoislestadiolaisuudessa vastaavaa?

Vielä tuosta televisiosta; minäkin ajattelen asian omantuntoni kautta. Mutta tarkoitin SRK:n hyväksymät satunnaiset ohjelmat mainitsemalla sitä, että joskus näitäkin tapauksia siis on eikä se television katselu välttämättä itsessään ole se suurin asia. Minä olen ratkaissut asian omalla kohdallani niin, etten ohjelmia tietokoneenkaan puolelta pahemmin katsele. Lapsille tosiaan niitä lastenohjelmia näytän. Koen, että nykyajan ohjelmissa on niin paljon kaikkea sellaista mikä ei tukisi uskoani.. Ja toisaalta jotenkin mietityttää, että tulisiko ohjelmien katselusta eräänlainen epäjumala. Että mikään ei sitten riittäisi ja pitäisi katsoa ja katsoa lisää vain... Mieluummin siis kuuntelen radiosta tai luen lehdistä. Aikanaanhan televisio on vl-liikkeessä saarnattu synniksi ja vaikka nykyajan pahana on nimenomaan ne ohjelmat, ei monessakaan kodissa tv:tä juuri tästä syystä ole. Vaikka itseäni kyllä huolettaa tämä nettikin. Täällähän sitä vasta kaikkea onkin.

Musiikista voisin mainita, että joululaulut, siionin laulut ja virret sekä virsikirjan sisältö on meillä ok - samoin lastenlaulut. Totta kai maailmallista musiikkia kuulee väkisinkin aina jossain, ja tiedän että osa sitä esim. työpisteissään taustaäänenä saattaa pitääkin. Minun omatuntoni taas näyttää sen suhteen punaista valoa; koen, että on parempi pysytellä mahdollisimman etäällä siitä.

Meillä näkyy nykyään vihkisormusten lisäksi myös satunnaisesti kaulakoruja. Mutta korvakoruja ei käytetä eikä hiuksia värjätä. Kiharoita voi kyllä olla ja erilaisia kampauksia voi kyllä tehdä. Meikkaaminen ei ole sopivaa, mutta toisaalta tunnen itse ihmisiä jotka peittävät tummia silmänalusiaan voiteella tms. Tässä tuntuu kulkevan eräänlainen veteen piirretty viiva; osa tämän hyväksyy ja osa ei. Mutta eihän tästä kukaan tietenkään ääneen puhu.

Kyllä meilläkin näissä asioissa on taustalla koreuden henki. Samalla ajatellaan, että uskova on näistä asioista vapaa; että hänen ei tarvitse eikä hän haluakaan tehdä näitä asioita; käyttää korviksia, meikata tai värjätä hiuksiaan. Ajatus on, että koreus on turhuutta ja että ihminen on kauneimmillaan sellaisena kuin on. Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen eikä ihmisen tulisi itseään näillä tavoin muokata. Sen sijaan itsestään tulisi pitää mahdollisimman hyvää huolta.

On tosiaan tapana, että varsinaista Raamatun syvällisempää tutkiskelua ja tulkintaa odotetaan enemmän puhujaveljiltä tai pappismiehiltä, mutta kyllähän Raamattu on uskonelämän kulmakivi kun ajatellaan luettavassa muodossa olevaa tietoa. Toisaalta tuntuu, että aika vähän Raamattua kuitenkin luetaan. Itse luen silloin tällöin, nyt ei kylläkään ajanpuutteessa ole sitä kaivattua rauhaakaan tälle ollut.

Alussa kertomasi tervehdykset ja synninpäästön sanat ovat samat meidän seurakunnassa. Niihin liittyy meillä aina kosketus. Jumalanterve ja Jumalanrauhaa toivotetaan aina kädestä pitäen, vain joskus isommasta seurueesta lähtiessä voidaan sanoa yhteisesti kaikille. Samoin synninpäästö tapahtuu käsi olalla, tai halaten.

Netistä ajattelen samoin, televisiota meilläkään ei ole. Meillä ei edes lastenohjelmia katsota kuin hätätilanteessa, esim. lääkärin odotiushuoneessa, kun ei pitäis mihinkään koskea ettei saa pöpöjä. Meillä ei myöskään kuunnella mitään musiikkia, en halua että lapset tottuvat katsomaan ohjelmia tai kuuntelemaan mitään musiikkia. Kynnys 'pahojen' ohjelmien ja maailman musiikin kuunteluun muodostuu mielestäni näin suuremmaksi.

Koreudesta meillä opetetaan samoin, tosin meillä se koskee kaikkia koruja (Raamattu puhuu kullan ympäri ripustamisesta 1 Piet. 3/3) paitsi vihkisormuksia naisilla. Osa tosin käyttää koruja, mutta opetus on niinkuin kerroin.
Meillä koreuden takana nähdään huoruuden synnin vaikutus.

Meillä Raamattua ja muita kirjoituksi (esim. Lutherin postillat, Lestadiuksen postillat yms) neuvotaan lukemaan mahdollisimman paljon, itse olen kyllä tässä laiska. Lisäksi Raamattua tutkitaan seurapuheiden lisäsi kyläilloissa ja ns. kanssapuheissa. Näissä siis valitaan jokin paikka Raamatusta ja ihmiset kertovat mitä tuosta paikasta tulee mieleen, miten paikka liittyy omaan uskon elämään.

Meille ei opeteta, että ihminen voisi kieltää uskonsa teoillaan (omavanhurskaus ja likainen vaate Jumalan edessä) tai että uskovan ihmisen esikuvassa elävä ihminen olisi automaattisesti uskova.
Mutta nähdään niin, että synti vie kauemmaksi Jumalasta. Ja lopulta synnin rakkaus voi tulla suuremmaksi kuin usko ja silloin ihmisen usko voi muuttua kuolleeksi.

Meillä ihmiset eivät myöskään yleensä 'kiellä uskoaan' mitenkään julkisesti. Vasta syvällisemmin keskustelemalla voi joskus päästä selvillle mikä on ihmisen uskon tila... ja syntiselle on aina tarjolla evankeliumin sanat jos hän katuu.

Miten teidän seurakunnassa toimii rippi? Jos syntejä tehdään salassa?

Voi olla että meidänkin seurakunnassa joku tekee syntiä salassa. Mutta kynnys rippiin on varmasti matalampi, kun tekojen ei nähdä tarkoittavan uskon loppua.
Meitä neuvotaan keskustelmaan joko saarnaajan tai jonkun kokeneen uskovan kanssa aina jos uskon elämässä on jokin pulmatilanne.

Esim. tuo ehkäisyasia. On helppoa tehdä päätös uskonsa parhaaksi, kun asiaa voi pohti Pyhänhengen valossa esim. saarnaajan kanssa. Kun lääkäri sanoi etten saisi tulla raskaaksi, kävimme mieheni kanssa juttelemassa erään saarnaajan kanssa ja nyt ehkäisemme hyvällä omallatunnolla.
 
Jäin vielä miettimään tuota
'uskovan katsotaan olevan vapaa näistä jne... '

Tuossa on ero. El seurakunnassa ei uskota kristityn olevan missään asiassa vihollisen kiusausten ulottumattomissa. Kaikissa asioissa voi vihollinen houkutella ja pettääkin (esim. meikkaamaan) vaikka uusi ihminen meissä ei haluakaan mitään syntiä tehdä.

Mietin myös, että mitä teille opetetaan lain hengellisyydestä? Ja miten se sopii yhteen sen kanssa, että teoilla voi kieltää uskonsa? Onko siis ajatusten synti pienempi kuin tekosynti?
 
Heippa vl-äiti,

en ole vl mutta monia on lähistöllä ja mitä olen heitä tarkkaillut, uskossa on paljon hyviäkin asioita. Kunnioitan vl-uskovaisia siitä että ovat perhekeskeisiä, eivät käytä alkoa ja heidän seurassaan on vahva sosiaalinen side jossa jokainen tekee osansa ja auttaa toista. Lapsille uskon tämän olevan hyvä ja turvallinen kasvuympäristö. Huomioiden että monet vl-perheet asuvat maalla/omakotitaloissa niin ympäristö on lapsille myös turvallinen ja monipuolinen.

Kysyisin sitä että mitä ruokaa laitat ja millaisia kauppaostoksia teet? Olen huomannut että vl-ihmiset osaavat käyttää rahaa keskimääräistä suomalaista fiksummin. Haluaisin myös säästää kauppakuluissa ja tehdä ruokaa itse. Mistä ruuista ruokavalionne koostuu, osaisitko luetella ruuat mm. aamiaisen ja iltapalan, ja muutamia ruokia mitä teet lounaaksi/päivälliseksi?

Olen kuullut että isojen asuntolainojen ja suuren perhekoon vuoksi ruuasta kuten muustakin säästetään ja vl-perheet ovat rahankäytön "ammattilaisia". Haluaisin kuulla sinulta parhaimmat säästövinkit ruokalaskujen suhteen sekä muutenkin.
 

Yhteistyössä