Tuo on lähinnä hypoteettinen tilanne ja vertautuu siihen, että yhden illan jutusta syntyy lapsi, jonka isän rooliksi jää elatusmaksujen maksaminen. En pitäisi tätä esittämääsi kovin todennäköisenä skenaariona, koska eihän se lasta toivova tarvitse hedelmöityshoitoihin ketään toista naista, vaan voisi hankkia lapsen yksinkin. Ja kuka nyt sitoutuu kuukauden tuntemisen jälkeen hedelmöityshoitoihin, jos ei itse halua vanhemmaksi?Tilannehan voi aivan hyvin olla se, että nainen on pitkään toivonut lasta ja harkinnut äidiksi ryhtymistä myös yksin. Tavattuaan uuden kumppanin ehdottaa sitten kuukauden seurustelun jälkeen lapsen hankintaa hedelmöityshoitojen avulla. Uusi kumppani suostuu, mutta pariskunta eroaa jo raskausaikana. Onko tässä tapauksessa mielestäsi tämä muutaman kuukauden tyttöystävä lapselle yhtä lailla äiti, kuin se biologinen lapsen synnyttänyt äiti joka toivoi lasta pitkään? Pitääkö sitä lyhytaikaista tyttöystävää roikottaa lapsen elämässä väkisin mukana? Jos lapsen synnyttänyt äiti alkaa pian lapsen saatuaan parisuhteeseen toisen naisen kanssa, jonka kanssa kasvattaa lasta seuraavat 18 vuotta, niin eikä tämä jälkimmäinen äiti ole lapselle pikemminkin oikea äiti eikä se hedelmöityshoitojen aikainen seurustelukumppani?
Joskus toki käy niin, että myöhemmin uudesta kumppanista tulee sosiaalinen vanhempi. Perheen sisäinen adoptio on niissä tilanteissa yksi vaihtoehto.
Alle vuodessakin saattaa vaikka kuolla, jos huono tuuri käy. Sehän tässä on lähinnä ollut se, mikä on huolestuttanut. Jos toinen äideistä sattuisi kuolemaan ennen kuin adoptioprosessi on saatettu loppuun, jää myös vanhemmuus vahvistamatta. Lapsen oikeuksien kannalta tämä on todella ongelmallinen tilanne.Ne naisparit, jotka haluavat lapsen yhdessä perheenä kasvattaa, voivat hoitaa asian juridisen puolen adoption kautta. Jos parisuhde ei kestä edes sen vertaa, että tuon ehtii hoitaa, ei minusta äitiyttä ole syytä vahvistaa. Ensimmäisten kuukausien aikana vauva ei muodosta mitään merkityksellistä kiintymyssuhdetta "kakkosvanhempaan", oli tämä kakkosvanhempi sitten mies tai nainen. Ja ensisijainen hoitaja on normaalisti synnyttäjä, koska hän pitää äitiysvapaat ja vain hän voi esim. imettää vauvaa. Käsittääkseni sisäinen adoptio hoituu kuitenkin reilusti alle vuodessa.
Mutta vaikka parisuhde päättyisi eroonkin, niin lapsella tulisi toki silloinkin olla oikeus myös toiseen vanhempaansa. Niinhän on heterovanhempienkin kohdalla - ja pitää ollakin.
Tästä olen kanssasi aivan samaa mieltä!Sen muutoksen minä kyllä tekisin, koskien niin hetero- kuin homoparejakin, että poistaisin avioliiton/rekisteröidyn parisuhteen adobtion edellytyksistä.