Äitiyslaki - oletko allekirjoittanut?

Tilannehan voi aivan hyvin olla se, että nainen on pitkään toivonut lasta ja harkinnut äidiksi ryhtymistä myös yksin. Tavattuaan uuden kumppanin ehdottaa sitten kuukauden seurustelun jälkeen lapsen hankintaa hedelmöityshoitojen avulla. Uusi kumppani suostuu, mutta pariskunta eroaa jo raskausaikana. Onko tässä tapauksessa mielestäsi tämä muutaman kuukauden tyttöystävä lapselle yhtä lailla äiti, kuin se biologinen lapsen synnyttänyt äiti joka toivoi lasta pitkään? Pitääkö sitä lyhytaikaista tyttöystävää roikottaa lapsen elämässä väkisin mukana? Jos lapsen synnyttänyt äiti alkaa pian lapsen saatuaan parisuhteeseen toisen naisen kanssa, jonka kanssa kasvattaa lasta seuraavat 18 vuotta, niin eikä tämä jälkimmäinen äiti ole lapselle pikemminkin oikea äiti eikä se hedelmöityshoitojen aikainen seurustelukumppani?

Tuo on lähinnä hypoteettinen tilanne ja vertautuu siihen, että yhden illan jutusta syntyy lapsi, jonka isän rooliksi jää elatusmaksujen maksaminen. En pitäisi tätä esittämääsi kovin todennäköisenä skenaariona, koska eihän se lasta toivova tarvitse hedelmöityshoitoihin ketään toista naista, vaan voisi hankkia lapsen yksinkin. Ja kuka nyt sitoutuu kuukauden tuntemisen jälkeen hedelmöityshoitoihin, jos ei itse halua vanhemmaksi?

Joskus toki käy niin, että myöhemmin uudesta kumppanista tulee sosiaalinen vanhempi. Perheen sisäinen adoptio on niissä tilanteissa yksi vaihtoehto.

Ne naisparit, jotka haluavat lapsen yhdessä perheenä kasvattaa, voivat hoitaa asian juridisen puolen adoption kautta. Jos parisuhde ei kestä edes sen vertaa, että tuon ehtii hoitaa, ei minusta äitiyttä ole syytä vahvistaa. Ensimmäisten kuukausien aikana vauva ei muodosta mitään merkityksellistä kiintymyssuhdetta "kakkosvanhempaan", oli tämä kakkosvanhempi sitten mies tai nainen. Ja ensisijainen hoitaja on normaalisti synnyttäjä, koska hän pitää äitiysvapaat ja vain hän voi esim. imettää vauvaa. Käsittääkseni sisäinen adoptio hoituu kuitenkin reilusti alle vuodessa.

Alle vuodessakin saattaa vaikka kuolla, jos huono tuuri käy. Sehän tässä on lähinnä ollut se, mikä on huolestuttanut. Jos toinen äideistä sattuisi kuolemaan ennen kuin adoptioprosessi on saatettu loppuun, jää myös vanhemmuus vahvistamatta. Lapsen oikeuksien kannalta tämä on todella ongelmallinen tilanne.

Mutta vaikka parisuhde päättyisi eroonkin, niin lapsella tulisi toki silloinkin olla oikeus myös toiseen vanhempaansa. Niinhän on heterovanhempienkin kohdalla - ja pitää ollakin.

Sen muutoksen minä kyllä tekisin, koskien niin hetero- kuin homoparejakin, että poistaisin avioliiton/rekisteröidyn parisuhteen adobtion edellytyksistä.

Tästä olen kanssasi aivan samaa mieltä!

 

Kerrohan tämä niille tuhansille "tuntemattomille hoidoille", jotka ovat joutuneet isän rooliin tahtomattaan. Oikein varta vasten on haettu tämä mies kivien ja kantojen alta, pakotettu isyystestiin ja tadaa... olet isä, halusitpa sitä tai et. Mutta hyvä ajatus sulla on. Noinhan se voisi mennä, mutta kun ei mene.

No, jos hän on biologisesti isä, niin silloin se toki menee noin. Tarkoitinkin sitä, että ketä tahansa ei voi ilman perustetta nakittaa isäksi. Eli toki siinä vaaditaan joko oma isyydentunnustus tai sitten laboratoriotestien osoittama isyys.

 

Ihan höpöhöpöä. Miksi puhutaan koko ajan "random tyttöystävästä" ja mitä sillä edes tarkoitetaan? Jos kuvittelette, että kuka tahansa, kenen kanssa tapaillaan, voidaan vahvistaa lapsen äidiksi, niin se ei pidä paikkaansa. Kansalaisaloitteessa sanotaan nimenomaan, että kyse on puolisosta: "Naisen, joka yhteisymmärryksessä lapsen synnyttäneen kanssa antoi suostumuksen hedelmöityshoitoon, voidaan vahvistaa olevan lapsen synnyttäneen ohella lapsen äiti".

Myös tuo kuvitelmasi, että naimisissa olevan naisen tyttöystävä voisi kaapata lapsen aviomieheltä on joutavaa foliohattuilua, Lakialoitteessa sanotaan: "Vahvistusta ei kuitenkaan voida antaa, jos isyys lapseen nähden on isyyslain (11/2015) mukaisesti todettu tai vahvistettu tai se voidaan todeta tai vahvistaa."

Yhteisymmärrys käsittääkseni osoitetaan vain allekirjoittamalla joku lappunen. Se ei edellytä mitään sen ihmeempää, ei ole adoptioon liittyviä valmennuksia eikä perhetaustan selvittelyjä. Hedelmöityshoitojen esteenä toki on, jos "5) on ilmeistä, ettei lapselle voida turvata tasapainoista kehitystä; ", mutta tuore ja epävarma parisuhde ei tätä estettä muodosta. Saadan hedelmöityshoitoja ihan yksinkin.

Ja tuo äitiyden vahvistaminen ohi avioliiton isyysolettaman olikin tarkoitettu tilanteisiin, joissa nainen on käynyt hedelmöityshoidossa yhteisymmärryksessä aiemman naispuolisen seurustelukumppaninsa kanssa, mutta mennyt jo ennen lapsen syntymää naimisiin miehen kanssa. Joo, minusta olisi kyllä tällaisessa tilanteessa parempi, jos äidin uusi puoliso, se joka käytännössä elää perheenä lapsen kanssa, olisi lapsen vanhempi myös juridisesti eikä aiemmasta tyttö- tai poikaystävästä tehdä lapsen vanhempaa, kun ei sitä ole sen enempää biologisesti kuin sosiaalisestikaan.

Vaikka naispari eroaisikin, niin miksi ajattelet, että lapsella ei pitäisi olla oikeutta myös toiseen vanhempaansa? Kyllähän niinkin ajatellaan, että lapsella on oikeus isään, vaikka äiti ja isä eivät olisi koskaan parisuhteessa olleetkaan. Vaikka naispari eroaisi, niin jos he ovat aiemmin olleet perhe ja hankkineet lapsen yhteisestä päätöksestä, niin tottahan vanhemmuuden pitäisi jatkua myös eron jälkeen - samoin kuin pitäisi heterosuhteen päätyttyä vanhemmuuden jatkua. Miksi hetkellisen poikaystävän isyys kuitenkin vahvistetaan? Jos heteropari hankkii lapsen luovutetuilla siittiöillä, mutta päätyy eroon lapsen ollessa pikkuvauva, pitäisikö sinusta isyys kumota sillä perusteella, että parisuhde ei kestänyt?

Ota huomioon se, että vanhemmuus ei ole sidoksissa siihen, kuinka pitkä tai hyvä vanhempien parisuhde on. Vanhemmuus velvoittaa suhteessa lapseen, ei toiseen vanhempaan.

Mitä väliä suhteen pituudella on? Vanhemmuus on ihan toinen asia kuin se, kuinka pitkään on seurusteltu. Toisaalta taas hedelmöityshoitoihin liittyy psykologin haastattelu, jossa puhutaan myös omasta parisuhteesta, joten ei niitä hedelmöityshoitoja ihan hetken mielijohteesta pääse aloittamaan.

Vanhemmuudessa on biologinen ja sosiaalinen puolensa. Mutta jos kumpikaan ei ole toteutunut, ei vanhemmuutta pidä keinotekoisesti juridisesti luoda. Tämä olisi tilanne, jos hedelmöityshoitojen jälkeen erotaan joko raskauden aikana tai hyvin pian lapsen syntymän jälkeen. Varsinkaan vastoin todellisen sosiaalisen (ja biologisen) vanhemman tahtoa ei pitäisi mistään ex-tyttöystävästä toista äitiä tehdä.

Ja miksi joku haluaisikaan vahvistaa oman lapsensa toiseksi vanhemmaksi ihmisen, joka olisi vain joku "random"? Enpä usko, että juuri kukaan äiti tekisi niin.

Mutta eihän sitä voi enää itse päättää, jos on erehtynyt seurustelukumppanin ottamaan mukaan hedelmöityshoidoista päättämään. Eihän sillä synnyttäneellä äidillä olisi sitten enää päätösvaltaa asiassa.

 

Hoitavan klinikan psykologi tekee kyllä virkavirheen, jos hän puoltaisi kuukauden parisuhteessa olleen parin hoitoja.

 

Tuo on lähinnä hypoteettinen tilanne ja vertautuu siihen, että yhden illan jutusta syntyy lapsi, jonka isän rooliksi jää elatusmaksujen maksaminen. En pitäisi tätä esittämääsi kovin todennäköisenä skenaariona, koska eihän se lasta toivova tarvitse hedelmöityshoitoihin ketään toista naista, vaan voisi hankkia lapsen yksinkin. Ja kuka nyt sitoutuu kuukauden tuntemisen jälkeen hedelmöityshoitoihin, jos ei itse halua vanhemmaksi?

Joskus toki käy niin, että myöhemmin uudesta kumppanista tulee sosiaalinen vanhempi. Perheen sisäinen adoptio on niissä tilanteissa yksi vaihtoehto.

Ihmiset tekee joskus asioita harkitsemattomasti, varsinkin rakkauden huumassa. Vähintäänkin pitäisi olla jonkinlaista valmennusta ja selvitystä juridisista seuraamuksista, jos pelkkä kumppanin hedelmöityshoitojen hyväksyminen merkitsee vanhemmaksi tuloa. Periaatteessa tietysti koskee myös heteropareja, mutta tosiaan se että heteroparit ovat yleensä jo pidempään yrittäneet lasta luomuna, estää heidän kohdaltaan harkitsemattomia ratkaisuja.

Lapsella voi olla vain kaksi juridista vanhempaa, joten jos hedelmöityshoitojen aikainen kumppani on jo lapsen toinen vanhempi, ei todellisesta sosiaalisesta vanhemmasta voida tehdä kolmatta vanhempaa. Näin tämän vanhemman asema ja suhde lapseen jää turvaamatta.

Alle vuodessakin saattaa vaikka kuolla, jos huono tuuri käy. Sehän tässä on lähinnä ollut se, mikä on huolestuttanut. Jos toinen äideistä sattuisi kuolemaan ennen kuin adoptioprosessi on saatettu loppuun, jää myös vanhemmuus vahvistamatta. Lapsen oikeuksien kannalta tämä on todella
ongelmallinen tilanne.

Lapsen edusta voidaan ja pitääkin huolehtia, vaikka adoptioprosessi olisi kesken. Uskon, että niin tehdäänkin, eikä vauvoja riistetä kotoaan rakastavalta vanhemmalta muodollisuuksien vuoksi. Minäkin sain lapseni avoliitossa eli isyys vahvistettiin vasta myöhemmin. En silti pelännyt, että jos kuolen synnytyksessä tai pian sen jälkeen, lapsi olisi riistetty isältään johonkin laitokseen. Kyllä lastensuojeluviranmaiset ajattelevat lapsen etua näissä asioissa.

Mutta vaikka parisuhde päättyisi eroonkin, niin lapsella tulisi toki silloinkin olla oikeus myös toiseen vanhempaansa. Niinhän on heterovanhempienkin kohdalla - ja pitää ollakin.

Kyllä, mutta kysymys onkin siitä, kuka on vanhempi. Jos vanhemmuus ei ole biologista, niin täytyy sen ainakin olla sosiaalisessa mielessä olemassa, jotta vanhemmuudesta voidaan puhua.

 

Usko nyt vieras, ettei naispareille suostuta klinikalla tekemään hedelmöityshoitoja, jos parisuhde on noin tuore. Ennen kuin hoidot ovat mahdollisia, pariskunnan (kuten kaikkien luovutettuja soluja käyttävien) tulee saada psykologilta puoltava lausunto hoidoille. Psykologin käynnillä keskustellaan mm. vanhemmuudesta, hoitoon hakeutuvien parisuhteesta ja siitä, miten luovutettujen sukusolujen käyttö vaikuttaa lapsen elämään.

Itse elän parisuhteessa toisen naisen kanssa ja kun olemme tuolla psykologin käynnillä olleet niin ainakin meidän parisuhdettamme on syynätty tarkasti (toki riippuu varmasti jonkin verran psykologistakin), vaikka olimme olleet 6 vuotta yhdessä ja rekisteröineet jo parisuhteemmekin ennen hoitoja. Tulihan se puoltava lausunto sieltä, mutta todennäköisesti vuodenkin suhdetta olisi pidetty liian lyhyenä (mitä se olisikin).

 

Usko nyt vieras, ettei naispareille suostuta klinikalla tekemään hedelmöityshoitoja, jos parisuhde on noin tuore. Ennen kuin hoidot ovat mahdollisia, pariskunnan (kuten kaikkien luovutettuja soluja käyttävien) tulee saada psykologilta puoltava lausunto hoidoille. Psykologin käynnillä keskustellaan mm. vanhemmuudesta, hoitoon hakeutuvien parisuhteesta ja siitä, miten luovutettujen sukusolujen käyttö vaikuttaa lapsen elämään.

Itse elän parisuhteessa toisen naisen kanssa ja kun olemme tuolla psykologin käynnillä olleet niin ainakin meidän parisuhdettamme on syynätty tarkasti (toki riippuu varmasti jonkin verran psykologistakin), vaikka olimme olleet 6 vuotta yhdessä ja rekisteröineet jo parisuhteemmekin ennen hoitoja. Tulihan se puoltava lausunto sieltä, mutta todennäköisesti vuodenkin suhdetta olisi pidetty liian lyhyenä (mitä se olisikin).

Ei pidä paikkaansa. Mitään psykologin puoltavaa lausuntoa ei vaadita, osalla klinikoista edellytetään psykologilla käyntiä liittyen tähän hedelmöityshoitolain velvoitteeseen (9 § 2 mom): "Jos hedelmöityshoidossa käytetään luovutettuja sukusoluja tai alkioita, palvelujen antajan on lisäksi annettava hoitoa saavalle tietoja hoidon tuloksena syntyvän lapsen biologisen alkuperän mahdollisista vaikutuksista perheenjäsenten keskinäisiin suhteisiin ja siitä, miten mahdollisia ongelmia voidaan ehkäistä tai lievittää. Palvelujen antajan on järjestettävä hoitoa saavalle mahdollisuus keskustella näistä kysymyksistä asiantuntijan kanssa."

Kysymys on siis vain neuvonnasta, ei arvioinnista kelpaako hedelmöityshoitojen saajaksi vai ei. Toki hedelmöityshoidoista tulee kieltäytyä, jos: "5) on ilmeistä, ettei lapselle voida turvata tasapainoista kehitystä". Lyhyt parisuhde ei luonnollisestikaan estä turvaamasta lapsen tasapainoista kehitystä, kyllähän lapsen voi kasvattaa yksinkin ja hedelmöityshoitoja saa myös yksinäiset naiset.

Ja huomioidaanpa sekin, että jo laissa on varauduttu siihen, että paitsi että hedelmöityshoitoihin turvautunut pari voi eroata ennen lapsen syntymää, hoidoista raskaaksi tullut nainen voi mennä vielä naimisiiin miehen kanssa ennen kuin lapsi edes syntyy! Ei vaikuta siltä, että lakiesityksen laatijillakaan olisi kovin vahvaa uskoa parisuhteiden pysyvyyteen.

 

Ja hauskaa tuossa oli?

 

Kun kyse ei ole lapselle "random-tyttöystävästä" vaan äidistä. Lapsen omasta äidistä, hänen omasta vanhemmastaan. Se nainen on lapselle äiti ihan siinä missä lapsen toinenkin äiti. Lapsen silmissä tämä ihminen on hänen äitinsä ihan siinä missä sinäkin olet äiti tai isä mahdolliselle omalle lapsellesi. On lapsen aliarvioimista ja väheksymistä väittää, että hänen äitinsä on lapselle vieras ja yhdentekevä ihminen, jota lapsella ei saisi olla edes oikeutta tavata eron jälkeen.

Nämä pariskunnat ovat yhdessä pariskuntana hankkineet lapsen. Sitä nimenomaista lasta ei olisi syntynyt ilman heidän parisuhdettaan, sillä lapsi on syntynyt siksi, että tämä pariskunta on yhdessä lasta toivonut. Toinen äiti ei ole "äidin lesbokumppani" vaan lapsen äiti ihan siinä missä biologinenkin äiti. Ihan samalla tavalla jos heteropari käyttää luovutettuja siittiöitä, pariskunnan mies on lapsen oikea isä eikä "äidin miesystävä". Tätäkään lasta ei olisi koskaan syntynyt, ellei tämä hedelmätön pariskunta olisi yhdessä halunnut yhteistä lasta. Samalla tavalla on naisparien kanssa.

Eikä ole mikään äiti, vaan todellakin joku random ihminen kadulta. Ei uusioperheissäkään uudet puolisot muutu äideiksi ja isiksi.

 

En väittänytkään, että laki edellyttäisi tuon psykologin käynnin, mutta klinikat edellyttävät sitä, ja me ainakin jouduimme tältä psykologilta toimittamaan hoitavalle lääkärille lausunnon, jossa katsottiin luovutettujen solujen käytön olevan ok kohdallamme. Näin olen kuullut toimittavan ainakin naisparien kohdalla, mutta ehkä heteropareille tuo on enemmänkin pelkkä muodollisuus?

Joka tapauksessa lapsella on kaksi äitiä ja nämä ovat hänen ainoat vanhempansa. Tällöin on lapsen parhaaksi, että nämä perhesuhteet turvataan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

 

Vaikka naispari eroaisikin, niin miksi ajattelet, että lapsella ei pitäisi olla oikeutta myös toiseen vanhempaansa? Kyllähän niinkin ajatellaan, että lapsella on oikeus isään, vaikka äiti ja isä eivät olisi koskaan parisuhteessa olleetkaan. Vaikka naispari eroaisi, niin jos he ovat aiemmin olleet perhe ja hankkineet lapsen yhteisestä päätöksestä, niin tottahan vanhemmuuden pitäisi jatkua myös eron jälkeen - samoin kuin pitäisi heterosuhteen päätyttyä vanhemmuuden jatkua. Miksi hetkellisen poikaystävän isyys kuitenkin vahvistetaan? Jos heteropari hankkii lapsen luovutetuilla siittiöillä, mutta päätyy eroon lapsen ollessa pikkuvauva, pitäisikö sinusta isyys kumota sillä perusteella, että parisuhde ei kestänyt?

Ota huomioon se, että vanhemmuus ei ole sidoksissa siihen, kuinka pitkä tai hyvä vanhempien parisuhde on. Vanhemmuus velvoittaa suhteessa lapseen, ei toiseen vanhempaan.

Uusi lainsäädäntö takaakin sen, että miehillä on aina oikeus isyystestiin. Kenenkään randomin siis ei ole tarkoitus päätyä isäksi. Sitä varten laki on tehyt. Nyt te lesbot vaaditte että teidän kohdalla random ihmisten pitäsi voida päätyä lapsen vanhemmaksi. Onneksi sentään joutuu käymään adoptioprosessi läpi, missä vähän ainakin katsotaan tarkemmin että kuka lapsen vanhemmaksi "annetaan".

Mitä väliä suhteen pituudella on? Vanhemmuus on ihan toinen asia kuin se, kuinka pitkään on seurusteltu. Toisaalta taas hedelmöityshoitoihin liittyy psykologin haastattelu, jossa puhutaan myös omasta parisuhteesta, joten ei niitä hedelmöityshoitoja ihan hetken mielijohteesta pääse aloittamaan.

Mielenterveyspotilaatkin menevät tuon seulan (fakta) läpi, eli se siitä.

Ja miksi joku haluaisikaan vahvistaa oman lapsensa toiseksi vanhemmaksi ihmisen, joka olisi vain joku "random"? Enpä usko, että juuri kukaan äiti tekisi niin.

Hetken mielijohteesta on tehty ennenkin typeriä ratkaisuja.

 

Eikä ole mikään äiti, vaan todellakin joku random ihminen kadulta. Ei uusioperheissäkään uudet puolisot muutu äideiksi ja isiksi.

Onko lapselle ihminen, joka on syntymästä asti hoitanut häntä ja mm. jäänyt kotiäidiksi vanhempainvapaan ja hoitavapaan ajaksi "random ihminen kadulta"? Uusioperheessä lapset eivät ole yhdessä hankittuja vaan lapset ovat jomman kumman tai molempien edellisissä suhteissa syntyneitä tai yksin hankittuja.

 

Onko mielestäsi isä, jonka lapsi on saanut alkunsa luovutetuilla siittiöillä lapselle "random ohikulkija"?

 

Yhteisymmärrys käsittääkseni osoitetaan vain allekirjoittamalla joku lappunen. Se ei edellytä mitään sen ihmeempää, ei ole adoptioon liittyviä valmennuksia eikä perhetaustan selvittelyjä. Hedelmöityshoitojen esteenä toki on, jos "5) on ilmeistä, ettei lapselle voida turvata tasapainoista kehitystä; ", mutta tuore ja epävarma parisuhde ei tätä estettä muodosta. Saadan hedelmöityshoitoja ihan yksinkin.

Myös yksin hoitoihin hakeutuvalla on psykologin tapaaminen. Ei niitä hoitoja ihan noin vaan anneta, uskokaa jo. Prosessi on muuten usein sen verran pitkä, että "random-tyttöystävä" ehtisi kadota kuvioista ennen varsinaista inseminaatiota saati sen onnistumista. Lähipiirissäni on naispareja, jotka ovat hankkineet lapsia.

Ja tuo äitiyden vahvistaminen ohi avioliiton isyysolettaman olikin tarkoitettu tilanteisiin, joissa nainen on käynyt hedelmöityshoidossa yhteisymmärryksessä aiemman naispuolisen seurustelukumppaninsa kanssa, mutta mennyt jo ennen lapsen syntymää naimisiin miehen kanssa. Joo, minusta olisi kyllä tällaisessa tilanteessa parempi, jos äidin uusi puoliso, se joka käytännössä elää perheenä lapsen kanssa, olisi lapsen vanhempi myös juridisesti eikä aiemmasta tyttö- tai poikaystävästä tehdä lapsen vanhempaa, kun ei sitä ole sen enempää biologisesti kuin sosiaalisestikaan.

Siis hetkinen... haluaisit siis, että random poikaystävä vahvistettaisiin lapsen isäksi??? Kysehän on silloin aika tuoreesta suhteesta, jos kerran mies on tullut kuvioihin raskausaikana. Ei se avioliitto riitä tekemään suhteesta pysyvää eikä miehestä luotettavaa - saati miehestä hyvää isää lapselle. Ja entäs, jos tämä random mies päättääkin kadota lapsen elämästä vaikka pari kuukautta syntymän jälkeen? Tai jos hän osoittautuukin kusipääksi ja nainen itse haluaisi tästä eroon? Jotenkin tuntuu, että jos menee kauhealla kiireellä naimisiin, tulee erokin todennäköisesti aika nopeasti (ei toki aina, mutta on se todennäköisempää). Juu ei, ehkä ei kannata tuollaisia hätäisiä päätöksiä lähteä tukemaan ja palkitsemaan ylimääräisillä isyyksillä.

Vanhemmuudessa on biologinen ja sosiaalinen puolensa. Mutta jos kumpikaan ei ole toteutunut, ei vanhemmuutta pidä keinotekoisesti juridisesti luoda. Tämä olisi tilanne, jos hedelmöityshoitojen jälkeen erotaan joko raskauden aikana tai hyvin pian lapsen syntymän jälkeen. Varsinkaan vastoin todellisen sosiaalisen (ja biologisen) vanhemman tahtoa ei pitäisi mistään ex-tyttöystävästä toista äitiä tehdä.

Miksi puhut ex-tyttöystävästä, kun kyse on ex-puolisosta? Täällä yritetään koko ajan vähätellä naisparien suhdetta puhumalla tyttöystävästä ja random tyttösystävästä. Ei heteronaistenkaan puolisoista puhuta poikakavereina. Tarkoituksella sen tietysti teette, mutta välitön vaikutelma on kyllä se, että kirjoittaja on vähän yksinkertainen - ette te tuolla keinolla pysty vaikuttamaan ihmisten mielipiteisiin ja arvoihin.

Mutta eihän sitä voi enää itse päättää, jos on erehtynyt seurustelukumppanin ottamaan mukaan hedelmöityshoidoista päättämään. Eihän sillä synnyttäneellä äidillä olisi sitten enää päätösvaltaa asiassa.

Mitä mieltä olet siitä, jos hoitoihin on menty lahjasukusoluilla heterosuhteessa, joka sitten purkautuu - pitäisikö se ei-geneettinen vanhempi siivota kuvioista kokonaan silloinkin?

 

Usko nyt mörköäiti, että mielenterveyspotilaitakin hoidetaan lapsettomuusklinikalla. Olet jotenkin super sinisilmäinen ja naiivi. Mutta ymmärrettävhän tuo kun huomaa ettei sinulla ole käytännön kokemusta oikein mistään, ja siten olet vain omien haaveajatustesi varassa.

 

No, jos hän on biologisesti isä, niin silloin se toki menee noin. Tarkoitinkin sitä, että ketä tahansa ei voi ilman perustetta nakittaa isäksi. Eli toki siinä vaaditaan joko oma isyydentunnustus tai sitten laboratoriotestien osoittama isyys.

Tai jos on naimisissa isyys tulee automaattisesti eikä ole valitusoikeutta vaikka kaikki tietäisi että vaimo käynyt vieraissa ja lapsi on tämän vaimon hoidon eikä miehensä lapsi.
Tämä epäkohta pitäisi ensin korjata.

 

Ihmiset tekee joskus asioita harkitsemattomasti, varsinkin rakkauden huumassa. Vähintäänkin pitäisi olla jonkinlaista valmennusta ja selvitystä juridisista seuraamuksista, jos pelkkä kumppanin hedelmöityshoitojen hyväksyminen merkitsee vanhemmaksi tuloa. Periaatteessa tietysti koskee myös heteropareja, mutta tosiaan se että heteroparit ovat yleensä jo pidempään yrittäneet lasta luomuna, estää heidän kohdaltaan harkitsemattomia ratkaisuja.

Informaatiota kyllä annetaan. Ja aika paljon on harkitsemattomia ja huonosti harkittuja heterosuhteitakin ja joskus niihinkin syntyy lapsia. Mutta sellainen tilanne ei kyllä ole mahdollinen, että juuri seurustelun alkajaisiksi mentäisiin hoitoihin ja heti saataisiin lapsi. Prosessi on aika pitkä ja kyllä siinä käydään läpi elämäntilanne.

Lapsella voi olla vain kaksi juridista vanhempaa, joten jos hedelmöityshoitojen aikainen kumppani on jo lapsen toinen vanhempi, ei todellisesta sosiaalisesta vanhemmasta voida tehdä kolmatta vanhempaa. Näin tämän vanhemman asema ja suhde lapseen jää turvaamatta.

Niin, sama tilanne voi olla monella sellaisellakin lapsella, jonka tuntematon isä on isä vain paperilla, mutta äidin uusi kumppani (oli mies tai nainen) ei voi olla juridinen huoltaja. Tällaisiin tilanteisiin oli muistaakseni jokin oheishuoltajuus tms. Mutta onhan se totta, että aina lapsen kannalta juridinen huoltaja ei ole se ihanteellisin. Enemmän näitä ongelmatilanteita on kyllä ollut heterosuhteisiin syntyneiden lasten kohdalla, joten on aika typerää esittää, että tämä olisi nimenomaan lesbosuhteiden ongelma. Heterosuhteeseen kun voi syntyä ihan vahinkolapsia tai hetken mielijohteesta hankittuja lapsia - naisparille vahinkolapsia ei synny ja kuten sanottu, hoitoprosessi on sen verran pitkä, että ei niitä lapsia hetken huumassa tule hankittua.

Lapsen edusta voidaan ja pitääkin huolehtia, vaikka adoptioprosessi olisi kesken. Uskon, että niin tehdäänkin, eikä vauvoja riistetä kotoaan rakastavalta vanhemmalta muodollisuuksien vuoksi. Minäkin sain lapseni avoliitossa eli isyys vahvistettiin vasta myöhemmin. En silti pelännyt, että jos kuolen synnytyksessä tai pian sen jälkeen, lapsi olisi riistetty isältään johonkin laitokseen. Kyllä lastensuojeluviranmaiset ajattelevat lapsen etua näissä asioissa.

Mutta esimerkiksi jos ei-biologinen äiti kuolee, lapsi ei voi periä häntä. Eikö tämä sinusta ole lapsen oikeuksien kannalta huono asia? Ja entäpä, jos adoptioprosessia ei vielä ole ehditty käynnistää - silloinhan lapsella on olemassa vain yksi juridinen vanhempi, ja jos tämä kuolee, lapsi on yhteiskunnan silmissä täysorpo.

 

Tai jos on naimisissa isyys tulee automaattisesti eikä ole valitusoikeutta vaikka kaikki tietäisi että vaimo käynyt vieraissa ja lapsi on tämän vaimon hoidon eikä miehensä lapsi.
Tämä epäkohta pitäisi ensin korjata.

Totta, tuokin on toki epäkohta - niin aviomiehen, lapsen kuin sen hoidonkin kannalta.

 

Kaikkia epäkohtia ei voi poistaa, mutta ei nyt sentään aleta lisäämään niitä.

En allekirjoita.

 

Jos klinikoilla on muutamia mielenterveyspotilaita hoidossa (todennäköisyys tosin puhuu sen puolesta, että he ovat heteroita, kun valtaosa hoidettavista on heteroita), niin pitäisikö tämän takia evätä hoidot kaikilta muiltakin? Ja millä logiikalla?

 

Kaikkia epäkohtia ei voi poistaa, mutta ei nyt sentään aleta lisäämään niitä.

En allekirjoita.

Ilmeisesti perustat käsityksesi tämän ketjun foliohattujen kirjoitteluun, nimittäin oikeastihan äitiyslaki ei tuo yhtään uutta epäkohtaa, vaan poistaa muutaman olemassaolevan epäkohdan.

 

Kaikkia epäkohtia ei voi poistaa, mutta ei nyt sentään aleta lisäämään niitä.

En allekirjoita.

Miksi mielestäsi aviomiehen jonka vaimo käy pettämässä pitää ollapakotettu tunnustamaan toisen miehen lapsi omakseen?
Tai eihän siinä tunnustusta tarvitsekkaan vaan automaattisesti kirjataan aviomiehen lapseksi . Vaikka olisi pili amputoitu 20 vuotta sitten.

 

Miksi mielestäsi aviomiehen jonka vaimo käy pettämässä pitää ollapakotettu tunnustamaan toisen miehen lapsi omakseen?
Tai eihän siinä tunnustusta tarvitsekkaan vaan automaattisesti kirjataan aviomiehen lapseksi . Vaikka olisi pili amputoitu 20 vuotta sitten.

Missä tuollaista olen väittänyt?

 

"Monet naisparit ovat kokeneet loukkaavaksi psykologisen konsultoinnin, joka tehdään ennen hedelmöityshoitojen aloittamista.



Konsultointi on lain vaatima edellytys, jos hoidossa käytetään luovutettuja siittiöitä tai munasoluja. Klinikka arvioi sen pohjalta, onko lapsen turvallinen kehitys taattu ja voidaanko hoito aloittaa.

Käytännössä naisparien ”testaus” on usein tarkempaa kuin lapsettomuudesta kärsivien heteroparien kohdalla."

 

Onko lapselle ihminen, joka on syntymästä asti hoitanut häntä ja mm. jäänyt kotiäidiksi vanhempainvapaan ja hoitavapaan ajaksi "random ihminen kadulta"?

No miten on?