Koko lakia ei ole olemassa, miten sinä voit väittää mitään sen sisällöstä? Lukaisin tuon kansalaisaloitteen, eikä siinä missään kohtaa ehdotetussa laissa lue, että äitien pitäisi olla keskenään rekisteröidyssä parisuhteessa. Päinvastoin, siinähän mahdollistetaan äitiyden selvittäminen ja vahvistaminen jopa silloin, kun synnyttänyt äiti on avioliitossa miehen kanssa ja tämä mies on avioliiton perusteella vahvistettu isäksi. En kyllä ymmärrä, millä perusteella tässä tapauksessa se lesborinnakkaiskumppani vahvistettaisiin äidiksi, koska hedelmöityshoitoja ei saa antaa pariskunnalle jonka osapuoli on avioliitossa jonkun kolmannen henkilön kanssa.
Ihan höpöhöpöä. Miksi puhutaan koko ajan "random tyttöystävästä" ja mitä sillä edes tarkoitetaan? Jos kuvittelette, että kuka tahansa, kenen kanssa tapaillaan, voidaan vahvistaa lapsen äidiksi, niin se ei pidä paikkaansa. Kansalaisaloitteessa sanotaan nimenomaan, että kyse on puolisosta: "
Naisen, joka yhteisymmärryksessä lapsen synnyttäneen kanssa antoi suostumuksen hedelmöityshoitoon, voidaan vahvistaa olevan lapsen synnyttäneen ohella lapsen äiti".
Myös tuo kuvitelmasi, että naimisissa olevan naisen tyttöystävä voisi kaapata lapsen aviomieheltä on joutavaa foliohattuilua, Lakialoitteessa sanotaan: "
Vahvistusta ei kuitenkaan voida antaa, jos isyys lapseen nähden on isyyslain (11/2015) mukaisesti todettu tai vahvistettu tai se voidaan todeta tai vahvistaa."
Mutta mitäpä sinä sanot siitä, että nainen olisikin tahollaan naimisissa miehen kanssa, mutta he olisivat esimerkiksi pitkässä asumuserossa. Jos nainen tänä aikana menee hedelmöityshoitoihin, onko sinusta ihan ok, että mies katsotaan vain avioliiton perusteella lapsen isäksi, vaikka ei ole sitä biologisesti eikä sosiaalisesti eikä edes ollut tietoinen hedelmöityshoidosta? Tämä vähän aiheen vierestä, mutta tuli vaan mieleen.
Lakialoite tarkoittaa nimenomaan niitä tilanteita, joissa lapselle ei voida vahvistaa isää, mutta joissa hänelle voidaan vahvistaa toinen äiti.
Itse asiassa keskeinen peruste koko esitykselle on: "Naisparin vanhemmuuden sääntelyä puoltaa myös samaa ja eri sukupuolta olevien avoparien yhdenvertainen kohtelu. Jos samaa sukupuolta oleva pari ei ole rekisteröinyt parisuhdettaan, parin ei ole mahdollista jakaa vanhemmuutta perheen sisäisen adoption kautta." Eli siis nimenomaan naisavoparien asemaa ollaan parantamassa, parisuhteensa rekisteröineet voivat hoitaa asian sisäisen adoption kautta.
Minulla ei ole mitään seksuaalivähemmistöjen tasavertaisia oikeuksia vastaan, mutta kyllä tämän kansalaisaloitteen mukainen esitys nimenomaan tuntuu mahdollistavan jonkun random-tyttöystävän "äitiyden" vahvistamisen, joka ei ole lapsen etu. Ongelmana mainitaan, että naispari ehtii eroamaan ennen kuin sisäinen adoptio on hoidettu. Minun mielestäni jos näin käy, on parempikin ettei hetkellisen tyttöystävän äitiyttä vahvisteta.
Otinkin jo kantaa siihen random-tyttöystävään. Mutta tämä laki ensisijaisesti parantaa lapsen oikeuksia. Se on selitetty jo monta kertaa.
Vaikka naispari eroaisikin, niin miksi ajattelet, että lapsella ei pitäisi olla oikeutta myös toiseen vanhempaansa? Kyllähän niinkin ajatellaan, että lapsella on oikeus isään, vaikka äiti ja isä eivät olisi koskaan parisuhteessa olleetkaan. Vaikka naispari eroaisi, niin jos he ovat aiemmin olleet perhe ja hankkineet lapsen yhteisestä päätöksestä, niin tottahan vanhemmuuden pitäisi jatkua myös eron jälkeen - samoin kuin pitäisi heterosuhteen päätyttyä vanhemmuuden jatkua. Miksi hetkellisen poikaystävän isyys kuitenkin vahvistetaan? Jos heteropari hankkii lapsen luovutetuilla siittiöillä, mutta päätyy eroon lapsen ollessa pikkuvauva, pitäisikö sinusta isyys kumota sillä perusteella, että parisuhde ei kestänyt?
Ota huomioon se, että vanhemmuus ei ole sidoksissa siihen, kuinka pitkä tai hyvä vanhempien parisuhde on. Vanhemmuus velvoittaa suhteessa lapseen, ei toiseen vanhempaan.
Hedelmöityshoitoihin päätyvät heteroparit eroavat naispareista siten, että heteroparit ovat lähes poikkeuksetta yrittäneet luomukeinoin lasta pitkään ennen luovutettuihin sukusoluihin turvautumista. Joten jo se takaa, ettei random-poikaystävä päädy ei-biologisen lapsen isäksi hedelmöityshoitojen myötä. Naispareilla kun tätä vaihetta ei ole, takana voi olla vain hyvin lyhyt seurustelu ennen hoitoihin menoa.
Mitä väliä suhteen pituudella on? Vanhemmuus on ihan toinen asia kuin se, kuinka pitkään on seurusteltu. Toisaalta taas hedelmöityshoitoihin liittyy psykologin haastattelu, jossa puhutaan myös omasta parisuhteesta, joten ei niitä hedelmöityshoitoja ihan hetken mielijohteesta pääse aloittamaan.
Ja miksi joku haluaisikaan vahvistaa oman lapsensa toiseksi vanhemmaksi ihmisen, joka olisi vain joku "random"? Enpä usko, että juuri kukaan äiti tekisi niin.