Ei niitä 250 tonnin asuntoja yleensä osteta kokonaan lainalla. Siksi kysymyksesi ei ole validi. Ap:n tuloilla ostaisi ihan hyvin 250 000 euron asunnon, mutta silloin pitää olla myös omarahoitusosuutta.
Me ostettiin juuri 300 000 euron asunto, suunnilleen ap:n tuloilla. Mutta meillä olikin omarahoitusosuutta siitä puolet (aiempi, jo lähes kokonaan maksettu asunto + säästöjä). Mennään jo alkujaankin ihan pieleen, jos ensin hommataan lapsia, asutaan kalliisti vuokralla ja SITTEN aletaan haaveilla kalliista ensiasunnosta perhekoossa. Ei siihen ole mitään taikakeinoa miten se onnistuisi, kun siihen asti on ns. eletty kuin ellun kanat eikä välitetty taloudesta. Olisi pitänyt säästää jo ajat sitten, eikä herätä siihen asunnon ostoon kun on jo liuta lapsia jaloissa pyörimässä.
Esim. itse aloin säästää asuntoon jo opiskeluaikoina, asuin ahtaasti, kehnosti ja ennenkaikkea halvasti, ja näin asuin vielä ekan vuoden työssäkäyvänäkin. Ostin halvan, kehnon ja pienen ensiasunnon, maksoin sen pois, ja ostin uuden, vähän isomman asunnon, alle 50% laina-asteella jo senkin. Asuin siinä 6 vuotta, maksoin lopun lainan pois, ja nyt olikin sitten hyvin varaa siihen isoon uuteen taloon. Auton ostin vasta pari vuotta sitten. Jos olisin rällännyt rahat opiskelijana, muuttanut hienoon isoon vuokra-asuntoon, ja tekaissut pari kersaa, niin eipä olisi todellakaan tarvinnut haaveilla 300 tonnin talosta ensiasunnoksi. Elämä on valintoja, ei kaikkea voi saada kerralla.
Mullakin on niitä ap:n kaltaisia kollegoja, jotka ihmettelee miten kenelläkään on varaa ostaa talo. Samaan aikaan asuvat tonnin vuokrakämpässä (täällä saa kolmioitakin noin 500 eurolla) kun "pitää olla tilaa" ja "ei sitä vanhassa", ajavat uudella autolla kun "se on niin hieno" jne, ja ei tietenkään rahaa jää säästöön kun tilituli tilimeni ja eläminenmaksaa. Nii-in...