En saa nukuttua.Pelottaa mennä töihin. Tein ehkä jotain kamalaa

Virheitä sattuu kun ollaan ihmisiä. Olen aika tarkistelija mutta silti. Olen erityyppisessä työssä joten useammin kuin jotain tuollaista sattuu niin, että annan jonkin ohjeen vanhasta muistista ja sitten alan miettiä, tarkistaa ja tarkentaa ja ehkä konsultoin jos asiakkaan tilanteessa oli jotakin joka ei mennyt "norm.kaavan" mukaan ja alkoi mietityttää. Joskus pähkäily johtaa samaan lopputulokseen, joskus soitan potilaalle perään ja tarkennan tai muutan ohjeistusta. Ei tähän asti kukaan ainakaan päin naamaa ole pahana pitänyt, päinvastoin, usea tuntuu olevan mielissään kun heidän tilanteensa pohditaan huolella.
Toimenpiteissä tapahtuva moka tai virhe on tietty vähän eri. Ihmisluonnollle varmaan on luontaista asiasta riippumatta ensiajatus; apua, mokasin, mitä tein, huomaisko kukaan, voi ei. No, siitä vaan itseään niskasta kiinni ja tarkistamaan ja varmistamaan tuliko oikeaa haittaa/vaaraa/seurannan tarvetta yms ja tarvittaessa ilmoitus työkavereille/esimiehelle. Joskus jonkun pikkumokan huomaa samantien itse ja korjaa tilanteen ja ottaa opikseen. Ap:n tilanteessa jatkossa vastaavasta heti ilmoitus.

 

Virheitä sattuu kun ollaan ihmisiä. Olen aika tarkistelija mutta silti. Olen erityyppisessä työssä joten useammin kuin jotain tuollaista sattuu niin, että annan jonkin ohjeen vanhasta muistista ja sitten alan miettiä, tarkistaa ja tarkentaa ja ehkä konsultoin jos asiakkaan tilanteessa oli jotakin joka ei mennyt "norm.kaavan" mukaan ja alkoi mietityttää. Joskus pähkäily johtaa samaan lopputulokseen, joskus soitan potilaalle perään ja tarkennan tai muutan ohjeistusta. Ei tähän asti kukaan ainakaan päin naamaa ole pahana pitänyt, päinvastoin, usea tuntuu olevan mielissään kun heidän tilanteensa pohditaan huolella.
Toimenpiteissä tapahtuva moka tai virhe on tietty vähän eri. Ihmisluonnollle varmaan on luontaista asiasta riippumatta ensiajatus; apua, mokasin, mitä tein, huomaisko kukaan, voi ei. No, siitä vaan itseään niskasta kiinni ja tarkistamaan ja varmistamaan tuliko oikeaa haittaa/vaaraa/seurannan tarvetta yms ja tarvittaessa ilmoitus työkavereille/esimiehelle. Joskus jonkun pikkumokan huomaa samantien itse ja korjaa tilanteen ja ottaa opikseen. Ap:n tilanteessa jatkossa vastaavasta heti ilmoitus.

Tässä olisi kehitettävää sen verran, että pitäisi olla laatukäsikirja, jossa toimintaohjeet ovat auditoituina, päivitettynä (vuotuinen katselmointi) ja tarvittaessa toimintaohjeeseen tehtäisiin muutoksia em. kokemusten perusteella.

Fiksuissa organisaatioissa on myös "läheltä piti" yms riskien hallintajärjestelmät, jonne tuollaiset inhimilliset mokat kuuluvat. Tiedän, että tiimit käyvät näitä mokia läpi, pohtivat miten niitä voitaisiin estää, mutta harmittavan huonosti ne muutokset jalkautuvat ja hyvin usein samaa virhettä toistetaan.

Organisaation työilmapiirin kannalta olisi tärkeää se, että ihmiset uskaltavat kertoa ei-fataaleista mokistaan, ilman rangaistuksen pelkoa.

 

Täällä ap töistä tauolla, olen äärettömän helpottunut ja onnellinen, tulin pelokkaana töihin mutta täällä ei ole tapahtunut mitään, potilas ei ole kuollut, kukaan ei ole puhunut minulle asiasta, sitä ei siis huomattu tai en tehnyt sitä virhettä mitä epäilen. Huh olen niin helpottunut! Tästä lähin tarkistan useamman kerran mitä olen tekemässä.

 

Et siis ehkä tehnytkään sitä mitä epäilit tehneesi?

Kerran jouduin ottamaan kantaa sellaiseenkin tilanteeseen, että potilas oli mahdollisesti saanut toisen potilaan lääkkeet, mutta ei ollut tietoa kenen potilaan lääkkeet olisi saanut, vai oliko sittenkään saanut.

 

Täällä ap töistä tauolla, olen äärettömän helpottunut ja onnellinen, tulin pelokkaana töihin mutta täällä ei ole tapahtunut mitään, potilas ei ole kuollut, kukaan ei ole puhunut minulle asiasta, sitä ei siis huomattu tai en tehnyt sitä virhettä mitä epäilen. Huh olen niin helpottunut! Tästä lähin tarkistan useamman kerran mitä olen tekemässä.

Hyvä että potilas jakselee hyvin.
Mutta jatkossa ole vaan rehti ja kerrot heti muille hoitajille, jos tulee tehtyä virhe. Sua ei siitä teloiteta, mokia tulee jokaiselle.


Se että sen kertoo heti, on turvallisempi juttu potilaan kannalta, ja sä et menetä yöuniasi, jotka on hoitotyössä myös tärkeitä.

 

Täällä ap töistä tauolla, olen äärettömän helpottunut ja onnellinen, tulin pelokkaana töihin mutta täällä ei ole tapahtunut mitään, potilas ei ole kuollut, kukaan ei ole puhunut minulle asiasta, sitä ei siis huomattu tai en tehnyt sitä virhettä mitä epäilen. Huh olen niin helpottunut! Tästä lähin tarkistan useamman kerran mitä olen tekemässä.

Tai sitten ne odottaa hiljaa, kun esimies tulee huomenna paikalle ja kuulee koko jutun kuinka huono hoitaja olet... Ainakin sen, mitä rivien välistä annat ymmärtää, voi tuokin kai olla mahdollista teidän työyhteisössä? No, mut onneksi se potilas kuitenkin voi hyvin.

 

Täällä ap töistä tauolla, olen äärettömän helpottunut ja onnellinen, tulin pelokkaana töihin mutta täällä ei ole tapahtunut mitään, potilas ei ole kuollut, kukaan ei ole puhunut minulle asiasta, sitä ei siis huomattu tai en tehnyt sitä virhettä mitä epäilen. Huh olen niin helpottunut! Tästä lähin tarkistan useamman kerran mitä olen tekemässä.

Kai ne verensokerit laitetaan johonkin ylös niin kurkkaa viimeinen vuorokausi, että miltä ne näytti?

Diabeetikon äitinä mä en voi ottaa tätä asiaa kevyesti, kyseessä kuitenkin potilaan henki. Olen ollut oman D-lapsen kanssa sairaalassa, jossa hoitajalla ei ollut mitään käsitystä diabeteksen hoidosta. Olin paikalla 24 h itse hoitamassa. Diabetesta kun ei voi jättää "lomalle", jos tulee joku akuutti infektio ja vaatii sairaalahoitoa.

 

Ota oppia ja olee seuraavan kerran rehellinen. Jos mun lapsen hoitaja olis toiminut kuten sinä, lapsni olisi kuollut