V
vierailija
Vieras
Nyt tulee pitkää tekstiä, mutta haluaisiko joku keittiöpsykologi analysoida seuraavaa;
Tapasin miehen hieman päälle kuukausi sitten. En aluksi oikein lämmennyt hänelle, sillä hän vaikutti etäiseltä ja kylmältä, vaikka halusikin olla koko ajan lähelläni. Jatkoimme kuitenkin tapailua. Alusta asti (ja edelleenkin) mies kehuu minua todella paljon (siis _todella_ paljon mikä hämmensi minua alussa, nyt olen jo tottunut). Olen kuulemma todella erityinen eikä hän ole koskaan tavannut ketään samanlaista, sanoo että olen hänen mielestään täydellinen. Hän myös haluaa aina väkisin kustantaa kaikki kauneudenhoitooni liittyvät menot, hän on todella menestyvä joten rahasta ei ole ongelmaa ja hemmottelee minua paljon. Haluaa jatkuvaa ihailua, sanoo aina olevansa paras kaikista ja että hänen kaltaistaan miestä ei ole toista.
Parin ensimmäisen treffikerran jälkeen jo kerroin hänelle siitä, miten minua häiritsee etten oikein pääse hänen sisälleen enkä näe mitään hänen silmistään (Olen hyvin suorasanainen ja rehellinen) hän kertoi että arvostaa avautumistasi ja tämän kerran jälkeen olen nähnyt hänen silmissään lämpöä ja "tunteita". On myös jo kuukauden jälkeen kertonut rakastavansa minua.
Hän on kuitenkin muita ihmisiä esim. alaisiaan kohtaan todella kylmä, kova, alistava, tykkää nöyryyttää ja puhuu ympärillämme olevista ihmisistä muutenkin negatiiviseen sävyyn. Näin käy kuitenkin vain miehistä. Naisia kohtaan hän on todella kunnioittava herrasmies (toki enää tässä vaiheessa vain minua kohtaan, sillä ei sanomansa mukaan näe muita) ja sanoo aina, että ei ymmärrä miten kukaan mies voi kohdella naistaan epäkunnioittavasti. Hän myös muistuttaa minua usein siitä että on luvannut pitää minusta huolen eikä anna kenenkään tehdä minulle pahaa. Sängyssä hän kuitenkin on minuakin kohtaan todella alistava, mutta pidän siitä ja puuhat makuuhuoneessa jäävät makuuhuoneeseen.
Olemme samoilla aaltopituuksilla asioiden suhteen ja olen todella onnellinen hänen kanssaan, mutta jokin silti tuntuu yhä oudolta. Pelkään, että hänestä kuoriutuu jotain, mitä en vielä näe - tai siis näen kuten yllä luettelinkin mutten halua uskoa. Hän sanoo aina itsekin minulle suoraan, että on arvaamaton. Pelkään että jossain vaiheessa heittää minut alas jalustalta jolle on minut asettanut (siis en tarvitse niin suurta ihailua, pienempikin riittää mutta vähän ei ole hänelle vaihtoehto) ja murskaa minut täysin. suomeksi=pelkään että hän onkin narsisti.
Kuitenkin muutama narsistin piirteistä eroavaa mitä olen huomannut: hän tuntee empatiaa, on pyytänyt minulta anteeksi kun on "pelännyt" että on satuttanut minua puheellaan (ei kuitenkaan ole), ja puhuessaan siitä että on oikeassa käyttää alussa sanaa "lähes" (eli "olen lähes aina oikeassa"). Vai voiko nuo kaikki olla vain osa esitystä?
Kysymykseni siis liittyen: Minkälaisia narsistit ovat suhteen alussa? Ja kuinka kauan se alku kestää? Voiko narsisti pysyä sellaisena (kunnioittavana ja "ihanana") jos tekee juuri niin kuin hän toivoo vai yrittääkö hän lopulta etsimällä etsiä jotain vikaa toisesta vaikka tekisi kaiken oikein? Voiko narsismi kohdistua vain toista sukupuolta kohtaan?
Tiedän suunnilleen minkälaisia narsistit ovat ja manipuloinnin taitavuudesta jne. mutta en tiedä alkuvaiheesta mitään. Minulla on syviä tunteita miestä kohtaan, mutta en kuitenkaan ole (vielä?) riippuvainen hänestä. Pitäisikö minun paeta vielä kun voin vai voiko olla että hän vain on tuollainen eikä muuttuvaa pahaa puolta olekaan olemassa?
Tapasin miehen hieman päälle kuukausi sitten. En aluksi oikein lämmennyt hänelle, sillä hän vaikutti etäiseltä ja kylmältä, vaikka halusikin olla koko ajan lähelläni. Jatkoimme kuitenkin tapailua. Alusta asti (ja edelleenkin) mies kehuu minua todella paljon (siis _todella_ paljon mikä hämmensi minua alussa, nyt olen jo tottunut). Olen kuulemma todella erityinen eikä hän ole koskaan tavannut ketään samanlaista, sanoo että olen hänen mielestään täydellinen. Hän myös haluaa aina väkisin kustantaa kaikki kauneudenhoitooni liittyvät menot, hän on todella menestyvä joten rahasta ei ole ongelmaa ja hemmottelee minua paljon. Haluaa jatkuvaa ihailua, sanoo aina olevansa paras kaikista ja että hänen kaltaistaan miestä ei ole toista.
Parin ensimmäisen treffikerran jälkeen jo kerroin hänelle siitä, miten minua häiritsee etten oikein pääse hänen sisälleen enkä näe mitään hänen silmistään (Olen hyvin suorasanainen ja rehellinen) hän kertoi että arvostaa avautumistasi ja tämän kerran jälkeen olen nähnyt hänen silmissään lämpöä ja "tunteita". On myös jo kuukauden jälkeen kertonut rakastavansa minua.
Hän on kuitenkin muita ihmisiä esim. alaisiaan kohtaan todella kylmä, kova, alistava, tykkää nöyryyttää ja puhuu ympärillämme olevista ihmisistä muutenkin negatiiviseen sävyyn. Näin käy kuitenkin vain miehistä. Naisia kohtaan hän on todella kunnioittava herrasmies (toki enää tässä vaiheessa vain minua kohtaan, sillä ei sanomansa mukaan näe muita) ja sanoo aina, että ei ymmärrä miten kukaan mies voi kohdella naistaan epäkunnioittavasti. Hän myös muistuttaa minua usein siitä että on luvannut pitää minusta huolen eikä anna kenenkään tehdä minulle pahaa. Sängyssä hän kuitenkin on minuakin kohtaan todella alistava, mutta pidän siitä ja puuhat makuuhuoneessa jäävät makuuhuoneeseen.
Olemme samoilla aaltopituuksilla asioiden suhteen ja olen todella onnellinen hänen kanssaan, mutta jokin silti tuntuu yhä oudolta. Pelkään, että hänestä kuoriutuu jotain, mitä en vielä näe - tai siis näen kuten yllä luettelinkin mutten halua uskoa. Hän sanoo aina itsekin minulle suoraan, että on arvaamaton. Pelkään että jossain vaiheessa heittää minut alas jalustalta jolle on minut asettanut (siis en tarvitse niin suurta ihailua, pienempikin riittää mutta vähän ei ole hänelle vaihtoehto) ja murskaa minut täysin. suomeksi=pelkään että hän onkin narsisti.
Kuitenkin muutama narsistin piirteistä eroavaa mitä olen huomannut: hän tuntee empatiaa, on pyytänyt minulta anteeksi kun on "pelännyt" että on satuttanut minua puheellaan (ei kuitenkaan ole), ja puhuessaan siitä että on oikeassa käyttää alussa sanaa "lähes" (eli "olen lähes aina oikeassa"). Vai voiko nuo kaikki olla vain osa esitystä?
Kysymykseni siis liittyen: Minkälaisia narsistit ovat suhteen alussa? Ja kuinka kauan se alku kestää? Voiko narsisti pysyä sellaisena (kunnioittavana ja "ihanana") jos tekee juuri niin kuin hän toivoo vai yrittääkö hän lopulta etsimällä etsiä jotain vikaa toisesta vaikka tekisi kaiken oikein? Voiko narsismi kohdistua vain toista sukupuolta kohtaan?
Tiedän suunnilleen minkälaisia narsistit ovat ja manipuloinnin taitavuudesta jne. mutta en tiedä alkuvaiheesta mitään. Minulla on syviä tunteita miestä kohtaan, mutta en kuitenkaan ole (vielä?) riippuvainen hänestä. Pitäisikö minun paeta vielä kun voin vai voiko olla että hän vain on tuollainen eikä muuttuvaa pahaa puolta olekaan olemassa?