V
vieras vm80
Vieras
Minulla on sinänsä ihan hyvä ja kunnollinen mies, vaikka suhteemme alussa hän oli todella kiero ja epäreilu minua kohtaan. Valehteli, petti, salaili tärkeitä asioita. Annoin kaiken hänelle kuitenkin anteeksi, koska halusin yhä jatkaa hänen kanssaan. Nyt välillä tuntuu, että se oli virhe, että elämäni olisi paljon hauskempaa ja huolettomampaa ilman häntä. Kun olen yrittänyt erota myöhemmin, hän on roikkunut minussa kiinni, eikä "päästänyt" lähtemään, ikään ku manipuloi minut jäämään. Jääminen olikin helpompaa niissä olosuhteissa, joten tässä ollaan - edelleen yhdessä.
Mies on kuitenkin päivä päivältä alkanut raastaa hermojani yhä enemmän. Minusta tuntuu, että hän tekee kaiken väärin, ei ymmärrä minua, ei anna omaa aikaa eikä rauhaa, hän ahdistaa minua ja tuntuu kuin tukahtuisin hänen kanssaan. "Tyttöjen illat" eivät ole olleet tarpeeksi hengähdystaukoa, sillä silloinkin hän viestittelee ja soittelee lähes taukoamatta ja jos en heti vastaa, tulee syyllistäviä ja mustasukkaisia tekstareita.
Mies on "tyhmä", siis minun mielestäni tai ainaki minusta on alkanu tuntua siltä.
Hän ei suostu jatkokouluttamaan itseään, mutta on tyytymätön työpaikkaansa. Minun silmissäni hän on saamaton vätys. Hän ei myöskään ymmärrä minun opiskelujani tai niiden tärkeyttä.
Tuntuu, että olen umpikujassa, sillä en näe hänessä muka mitään hyviä puolia. Ehkä sen, että voin suuremmissa asioissa luottaa häneen, mutta kaikki muu ärsyttää ja raivostuttaa. Pienemmissä, ihan mitättömissä, kuten siivoukseen liittyvissäkään asioissa hänen sanaansa "siivoan huomenna" ei voi luottaa.
Intohimoa ei enää minun puoleltani ole. Mies on ikään kuin veli minulle. Koen, ettei hänestä ole turvaa minulle - hän on lähes samankokoinen kuin minä ja hirveän lapsellinen inisijä. Tuntuu pahalta, että puhun hänestä näin, mutta OLEN PUHUNUT HÄNELLE USEIN, TODELLA USEIN TÄSTÄ, mutta sekään ei ole auttanut. Turhauttaa, ettei hän ota tosissaan sanomisiani, mutta sitten kun olemme olleet erossa, hän ei ole jättänyt minua rauhaan. Muut miehet ovat alkaneet kiinnostaa minua.
Voiko tällaista suhdetta korjata?
Mies on kuitenkin päivä päivältä alkanut raastaa hermojani yhä enemmän. Minusta tuntuu, että hän tekee kaiken väärin, ei ymmärrä minua, ei anna omaa aikaa eikä rauhaa, hän ahdistaa minua ja tuntuu kuin tukahtuisin hänen kanssaan. "Tyttöjen illat" eivät ole olleet tarpeeksi hengähdystaukoa, sillä silloinkin hän viestittelee ja soittelee lähes taukoamatta ja jos en heti vastaa, tulee syyllistäviä ja mustasukkaisia tekstareita.
Mies on "tyhmä", siis minun mielestäni tai ainaki minusta on alkanu tuntua siltä.
Hän ei suostu jatkokouluttamaan itseään, mutta on tyytymätön työpaikkaansa. Minun silmissäni hän on saamaton vätys. Hän ei myöskään ymmärrä minun opiskelujani tai niiden tärkeyttä.
Tuntuu, että olen umpikujassa, sillä en näe hänessä muka mitään hyviä puolia. Ehkä sen, että voin suuremmissa asioissa luottaa häneen, mutta kaikki muu ärsyttää ja raivostuttaa. Pienemmissä, ihan mitättömissä, kuten siivoukseen liittyvissäkään asioissa hänen sanaansa "siivoan huomenna" ei voi luottaa.
Intohimoa ei enää minun puoleltani ole. Mies on ikään kuin veli minulle. Koen, ettei hänestä ole turvaa minulle - hän on lähes samankokoinen kuin minä ja hirveän lapsellinen inisijä. Tuntuu pahalta, että puhun hänestä näin, mutta OLEN PUHUNUT HÄNELLE USEIN, TODELLA USEIN TÄSTÄ, mutta sekään ei ole auttanut. Turhauttaa, ettei hän ota tosissaan sanomisiani, mutta sitten kun olemme olleet erossa, hän ei ole jättänyt minua rauhaan. Muut miehet ovat alkaneet kiinnostaa minua.
Voiko tällaista suhdetta korjata?