Kuinka selvitä erosta, joka satuttaa todella paljon?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja .....
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
?

.....

Vieras
Olen parikymppinen nainen. Erosin poikaystävästäni vuosi sitten, mutta jatkoimme muunlaista suhdetta hyvin pitkään sen jälkeen. Vuosi sitten elämäni romahti, siitä asti kun erosimme en ole ollut kunnossa. Vaikka näimme useasti eron jälkeen, silti kaikki tuntui pahalta. Aina kun jouduin lähtemään hänen luotaan, lähdin itkien. Tämä tuska, että elämän rakkaus ei halua sinua sattuu niin paljon. En vain pysty olemaan ilman häntä. Hän oli kaikkeni. En pysty nukkumaan kuin muutamia tunteja yössä. Ruokahalu on kadonnut kokonaan. Jos syön, saatan ahmia ja oksentaa, jonka jälkeen tuntuu vielä pahemmalta. Olen niin ahdistunut, että tuntuuu kuin ei pysty enää hengittämään. Haluan vain päästä takaisin hänen luokseen. Hän merkitsi minulle niin paljon, samoin kuin hänen perheensäkkin. Heidän luonaan tunsin olevani kotona. Nyt olen niin hukassa. Olen rehellisesti itkenyt melkein joka päivä tämän vuoden aikana. Toki on ollut hyviä päiviä, mutta ei tarpeeksi. En vain enää kestä. Haluan vain pois tästä tuskasta. En tiedä mitä tehdä. Elämäni tuntuu olevan ohi ja uskon että tästä en tule selviämään elävänä.
 
Katkaise välit häneen kokonaan, muuten toivosi herää joka kerta tavatessanne uudestaan, etkä pääse hänestä koskaan yli. Välien katkaisun jälkeen tuota itkuvaihetta kestää minulla yleensä pari vuotta, ja kokonaan yli pääseminen tapahtuu noin 5 vuoden kuluessa.
Tsemppiä, kyllä se siitä, olet vielä nuori, ja ehdit toipua tästä ja löytää uuden. Keskity vaikka opiskeluihin ja uraasi, kunnes aika on ehtinyt parantaa haavat.
 
Tuntui oikeasti pahalta sun puolesta kun luin tekstiäsi. Voin vaan kuvitella kuinka hirveältä toi tuntuu. Kehottaisinkin just katkaisemaan välit kokonaan sun exään. Mä oon ottanu ihan sen periaatteen että en rupea kaveeraamaan exien kanssa, koska se ei vaan toimi. Mä uskon se edistää sun toipumista jos et oo missään tekemisissä hänen kanssaan. Niinkuin aiempi kirjoittaja sanoi, niin se repii ne haavat joka kerta auki kun näet hänet.

Kannattaa tosiaan yrittää unohtaa hänet ja keskittyä ihan muihin juttuihin. Jos sulla on intohimo johonkin juttuun niin tee sitä :)

Voimia! :)
 
Katkaise välit häneen kokonaan, muuten toivosi herää joka kerta tavatessanne uudestaan, etkä pääse hänestä koskaan yli. Välien katkaisun jälkeen tuota itkuvaihetta kestää minulla yleensä pari vuotta, ja kokonaan yli pääseminen tapahtuu noin 5 vuoden kuluessa.
Tsemppiä, kyllä se siitä, olet vielä nuori, ja ehdit toipua tästä ja löytää uuden. Keskity vaikka opiskeluihin ja uraasi, kunnes aika on ehtinyt parantaa haavat.

Tuntuu vain mahdottomalta ajatukselta, etten enää koskaan näkisi häntä. Se ettei enää ikinä pääse koskettamaan toista tai juttelemaan. Sattuu niin paljon kuin ajattelenkin. Pää ei kestä tätä eroa.
 
Tuntui oikeasti pahalta sun puolesta kun luin tekstiäsi. Voin vaan kuvitella kuinka hirveältä toi tuntuu. Kehottaisinkin just katkaisemaan välit kokonaan sun exään. Mä oon ottanu ihan sen periaatteen että en rupea kaveeraamaan exien kanssa, koska se ei vaan toimi. Mä uskon se edistää sun toipumista jos et oo missään tekemisissä hänen kanssaan. Niinkuin aiempi kirjoittaja sanoi, niin se repii ne haavat joka kerta auki kun näet hänet.

Kannattaa tosiaan yrittää unohtaa hänet ja keskittyä ihan muihin juttuihin. Jos sulla on intohimo johonkin juttuun niin tee sitä :)

Voimia! :)

Juuri tuota, että pitäisi unohtaa hänet, en osaa tehdä. Joka paikkaan kun menen, oli se sitten kauppa tai juna, tulee vain muistoja mieleen. Se on niin ahdistavaa kun muistaa mitä toinen on sanonut ja tehnyt. Musiikkia en pysty kuuntelemaan, koska niin moni biisi on muistoja täynnä. Välillä pelkkä tietynlainen ulkoilma saa kaikki hyvät muistot palaamaan. Yrittänyt olen muiden miesten kanssa jutella ja tapailla, mutta aina vain kaipaan toisen luoksi, sillä hänen kanssaan osasin olla omaitseni. Hän oli se, joka teki minusta onnellisen ja itsevarman. Ja nyt yhtäkkiä hän ei halua minua. Se sattuu niin paljon kun ei kelpaa toiselle sellaisena kuin on. Olen niin rikki.
 
Juuri tuota, että pitäisi unohtaa hänet, en osaa tehdä. Joka paikkaan kun menen, oli se sitten kauppa tai juna, tulee vain muistoja mieleen. Se on niin ahdistavaa kun muistaa mitä toinen on sanonut ja tehnyt. Musiikkia en pysty kuuntelemaan, koska niin moni biisi on muistoja täynnä. Välillä pelkkä tietynlainen ulkoilma saa kaikki hyvät muistot palaamaan. Yrittänyt olen muiden miesten kanssa jutella ja tapailla, mutta aina vain kaipaan toisen luoksi, sillä hänen kanssaan osasin olla omaitseni. Hän oli se, joka teki minusta onnellisen ja itsevarman. Ja nyt yhtäkkiä hän ei halua minua. Se sattuu niin paljon kun ei kelpaa toiselle sellaisena kuin on. Olen niin rikki.

Vaikka nyt tuntuu että elämä oli tässä, se ei sitä todellakaan ole. Tietysti saat surra rauhassa, niin kauan kun on tarvis. Ei kannata kuitenkaan heittää kokonaan hanskoja tiskiin. Yli pääseminen on prosessi joka ei tapahdu päivässä, mutta ajan kanssa kyllä pääsee kokonaan yli. Ymmärrän kyllä ja tiedän sen tunteen kun moni asia muistuttaa exästä.

Tsemppiä!
 
Tuntuu vain mahdottomalta ajatukselta, etten enää koskaan näkisi häntä. Se ettei enää ikinä pääse koskettamaan toista tai juttelemaan. Sattuu niin paljon kuin ajattelenkin. Pää ei kestä tätä eroa.
Siltä se alkuun tuntuukin, mutta sitten kun ei häntä näe, oppii taas elämään ilman, ja pikkuhiljaa ne tunteet vähenevät ja tuska vähenee. Niin kauan kuin häntä näet, pysyvät tunteet yhtä vahvoina, ja toivo yhteen palaamisesta jatkuu, ja tuskakin jatkuu. Menneeseen ei kuitenkaan ole paluuta, suhde on jo kertaalleen todistettu toimimattomaksi, joten tapailemalla häntä pidennät vain tuskaasi ja hidastat tästä suhteesta toipumista. Ajattele omaa parastasi ja päästä hänestä irti.
 
Mä muistan, kun koin tuollaisen eron. Vielä vuosienkin jälkeen kaipasin sitä miestä ... mutta voin vannoa ja luvata - tuo riistävä ikävä katoaa. Sä et kuole siihen, sun pitää vain nyt kokea se.

Yritä täyttää päiviä. Näe ystäviä. Käykää ulkona. Mene tanssimaan! Hymyile! Juttele toisille miehille, vaikka ei siltä tuntuisikaan, ja nauti elämästä! Pikkuhiljaa sä huomaat, että se mies sun päässä alkaa haalistumaan ja puristava tunne väistyy. Kohta sä muistelet teidän juttuja ilman kipua, vaikka ikinä ne hienot muistot ei katoa mihinkään.
 
Mä muistan, kun koin tuollaisen eron. Vielä vuosienkin jälkeen kaipasin sitä miestä ... mutta voin vannoa ja luvata - tuo riistävä ikävä katoaa. Sä et kuole siihen, sun pitää vain nyt kokea se.

Yritä täyttää päiviä. Näe ystäviä. Käykää ulkona. Mene tanssimaan! Hymyile! Juttele toisille miehille, vaikka ei siltä tuntuisikaan, ja nauti elämästä! Pikkuhiljaa sä huomaat, että se mies sun päässä alkaa haalistumaan ja puristava tunne väistyy. Kohta sä muistelet teidän juttuja ilman kipua, vaikka ikinä ne hienot muistot ei katoa mihinkään.

En vain ymmärrä kuinka ikinä pystyisin lakata ikävöimästä häntä.
Se aika, että olisin taas kunnossa ja onnellinen tuntuu niin pitkältä ajalta. Olen jo vuoden ollut onneton, en vain tiedä kuinka kauan jaksan tätä pahaa oloa vielä. En vain ymmärrä kuinka joku voi tuhota toisen elämän ja itse jatkaa kuin ei olisi ikinä edes välittänyt.
 
En vain ymmärrä kuinka ikinä pystyisin lakata ikävöimästä häntä.
Se aika, että olisin taas kunnossa ja onnellinen tuntuu niin pitkältä ajalta. Olen jo vuoden ollut onneton, en vain tiedä kuinka kauan jaksan tätä pahaa oloa vielä. En vain ymmärrä kuinka joku voi tuhota toisen elämän ja itse jatkaa kuin ei olisi ikinä edes välittänyt.

Surunkäsittelyprosessit vaihtelevat eri ihmisillä ja sinä et ole vielä saavuttanut ns. hyväksynnän tasoa. Tärkeää on se, että et ala vihaamaan itseäsi, se on tuhoisaa! On oikein vihata exääsi. Fiksua on ottaa oppia siitä mikä meni pieleen (jos mahdollista).

Exäsi voi suojautua tunteiltaan näyttelemällä kovista. Tällä tavoin ei tarvitse kohdata tunteitaan. Ongelma on se, että tällaisilla ihmisillä ongelmat voivat ilmaantua keski-iän kynnyksellä. Eli lähtökohtaisesti sinulla voi olla paremmat lähtökohdat, jos käsittelet tunteesi nyt ja hyväksyttyäsi eron menet elämässäsi eteenpäin.

Hieman vastakkaisesti ajateltuna, poissa näkyviltä - poissa mielestä toimii myös. Toiset pitävät itsensä kiireisenä unohtaakseen ikävät asiat. Tässäkin on vaarana se, että asioiden käsittelemättömyys puhkeaa myöhemmin jonain toisenlaisena ongelmana.
 
Olen kokenut yhtä repivän eron. Se sattuu ihan fyysisesti kun toinen ei halua jatkaa suhdetta.
Näimme paljon eron jälkeen eikä se ollut minulle hyväksi. Kun lopulta katkaisin välit häneen niin vasta siitä alkoi sydämeni paraneminen.
Meni pari vuotta ja huomasin, että voin hengittää vapaasti. Vasta siinä vaiheessa aloin katsoa elämääni ympärilläni ja huomasin, että paljon ihania asioita on ihan vieressäni ja vielä paljon edessä.
Tsemppiä!
 
  • Tykkää
Reactions: Occamin partaveitsi

Yhteistyössä