The ketju

Emmie sillä että ois huono kun harrastaa vaan sitä että (ainakin joissakin lajeissa) se on sitten se eikä muita pysty edes kokeileen kun vievät niin paljon aikaa.
Varsinkaan esim. meillä ei haittaa kun tykkää. Tosin joskus on treeneihin lähtö tahmasempaa kun ei jaksais tai haluaisi kavereiden kanssa olla.

Harrastuksien tuntimääriä ehkä kritisoin, ei noin pikkuisten mun mielestä tarttis harjoitella kymmentä tuntia viikossa.

Eikä se lähe vanhemmista, jos meet jonnekkin mukaan niin siihen pitää sitoutua ja noi tuntimäärät on sitten semmoisia jos haluaa harrastaa sitä.

 

Mulla ei ollut paljo liikunnallisia harrastuksia lapsena. 14v. asti hiihdin muutaman kerran talvessa. Silloin 70-80-luvuilla.

Ei mullakaan, ainakaan mitään ohjattua. Olen luontainen sohvaperuna

 

Mä olin lapsena niitä, jotka riekkuivat pihalla aamuyhdeksästä iltakymmeneen. Siinä välissä kävin syömässä kotona. Kivaa oli. Leikittiin kirkkistä, vakoiluleikkejä, kiipeiltiin kallioilla, rakennettiin majoja, pyöräiltiin, pelattiin pesistä ja sulkkista ym. Ei mulla mitään varsinaista liikuntaharrastusta ollut.

Lapsena oli kivaa. Sit piti tulla teiniksi, ja kavereita alkoi kiinnostaa ostareilla hengailu. Mua se ei parin kokeilun jälkeen niin innostanut, niin linnouttauduin kotiin tietsikan kaa. Tosin kyllä mä yläasteikäisenä kävin joka ilta kolmen tunnin kävelyllä vaikka lumihangessakin, mutta se ei ollut liikunnan vaan laihtumisen ilosta.

Nykyään ei taida enää olla tota pihakulttuuria, että kaikki pihapiirin 5-13-vuotiaat lapset leikkii yhdessä joka päivä. Näen sellaista tosi harvoin. Harmi. Se oli oikeasti tosi kivaa. Vanhemmat lapset kattoi nuorempien perään, niin ihan hyvin kaikki sujui.

Vakliminen oli kyllä just parasta

 

Nykyään ei taida enää olla tota pihakulttuuria, että kaikki pihapiirin 5-13-vuotiaat lapset leikkii yhdessä joka päivä. Näen sellaista tosi harvoin. Harmi. Se oli oikeasti tosi kivaa. Vanhemmat lapset kattoi nuorempien perään, niin ihan hyvin kaikki sujui.

Meidän pihoilla on noin
Tytöt ja pojat leikkii usein keskenään. Ehkä sitä alkaa oleen vähemmän sitten jossain 12v jälkeen ja sitten ollaan ehkä enemmän tyttö/poikaporukassa.

Tietysti tuossakin vaikuttaa se missä asuu, sellaisella alueella missä on enemmän taloja ja niissä lapsia vai sellaisella missä toiset lapset on kauempana toisistaan. Silloin leikitään luultavammin vain parin/muutaman kaverin kanssa.

 

mun kylällä ei ollu muuta ohjattua liikuntaa ku koripallo jossa olin/olen tosi huono niin eipä tullut sitten siihen mentyä

pihalla pelattiin muiden kersojen kans kaikenlaista pallopeliä ilman mtn valkkuja

 

 

Ei mullakaan, ainakaan mitään ohjattua. Olen luontainen sohvaperuna

Minusta ei ole pakko harrastaa jos ei kiinnosta.
Joillakin lapsilla on helvetillinen määrä harrastuksia. Joka päivä jotakin.

 

Vakliminen oli kyllä just parasta

ddr oli varmaan siinä ihan huippu

 

ddr oli varmaan siinä ihan huippu

Nuorna vitsa väännettävä

 

mun kylällä ei ollu muuta ohjattua liikuntaa ku koripallo jossa olin/olen tosi huono niin eipä tullut sitten siihen mentyä

pihalla pelattiin muiden kersojen kans kaikenlaista pallopeliä ilman mtn valkkuja

Meidän kyläpahasessa on ihanaa, kun esim. isommat telinevoikassa käyvät tylleröt opettavat kaikemmaan liikkeitä nuoremmille ihan tohkeissaan. Musta se on niin hienoa ja hellyttävää.

 

Mä olin lapsena niitä, jotka riekkuivat pihalla aamuyhdeksästä iltakymmeneen. Siinä välissä kävin syömässä kotona. Kivaa oli. Leikittiin kirkkistä, vakoiluleikkejä, kiipeiltiin kallioilla, rakennettiin majoja, pyöräiltiin, pelattiin pesistä ja sulkkista ym. Ei mulla mitään varsinaista liikuntaharrastusta ollut.

Lapsena oli kivaa. Sit piti tulla teiniksi, ja kavereita alkoi kiinnostaa ostareilla hengailu. Mua se ei parin kokeilun jälkeen niin innostanut, niin linnouttauduin kotiin tietsikan kaa. Tosin kyllä mä yläasteikäisenä kävin joka ilta kolmen tunnin kävelyllä vaikka lumihangessakin, mutta se ei ollut liikunnan vaan laihtumisen ilosta.

Nykyään ei taida enää olla tota pihakulttuuria, että kaikki pihapiirin 5-13-vuotiaat lapset leikkii yhdessä joka päivä. Näen sellaista tosi harvoin. Harmi. Se oli oikeasti tosi kivaa. Vanhemmat lapset kattoi nuorempien perään, niin ihan hyvin kaikki sujui.

80-luvulla me ei leikitty pienten kanssa. Me olimme oman ikäistemme porukassa. Teininä ei leikitty enää ollenkaan.

 

Minusta ei ole pakko harrastaa jos ei kiinnosta.
Joillakin lapsilla on helvetillinen määrä harrastuksia. Joka päivä jotakin.

Tiedän kanssa yhden 9veen jolle vanhemmat laittoi jo 6-vuotiaasta jos jonkinlaista harrastusta tai tekemistä. Melkein joka päivälle jotain. Eipä siinä, lapsi tykkäs ja jaksoi, itse vaan mietti joskus että ehkä vähempikin riittäisi.
Tänä päivänä on kaksi missä käy.

 

Meinasin jotakin sanoa vielä harrastuksien kalleudesta kun toi on just siellä kuulemma kalleimmasta päästä. Ei kuin kallein yhden muun kanssa. Sitten muistinkin kun työkaveri kertoi kartingin budjetin kahdelle alle kymmenvuotiaalle pojallensa, noin 20 000 vuodessa. Halpaahan tää on kuin saippua siihen verrattuna!

 

Emmie sillä että ois huono kun harrastaa vaan sitä että (ainakin joissakin lajeissa) se on sitten se eikä muita pysty edes kokeileen kun vievät niin paljon aikaa.
Varsinkaan esim. meillä ei haittaa kun tykkää. Tosin joskus on treeneihin lähtö tahmasempaa kun ei jaksais tai haluaisi kavereiden kanssa olla.

Harrastuksien tuntimääriä ehkä kritisoin, ei noin pikkuisten mun mielestä tarttis harjoitella kymmentä tuntia viikossa.

Eikä se lähe vanhemmista, jos meet jonnekkin mukaan niin siihen pitää sitoutua ja noi tuntimäärät on sitten semmoisia jos haluaa harrastaa sitä.

Mut valintoja on pakko tehä. Harmittaahan se oikeesti, että noinkin pienet joutuu jo päättämään, mutta kun kehitys on just tuossa iässä huipussaan, niin periaatteessahan pitää silloin takoa, kun rauta on kuumaa. On myös eroja siinä mitä harrastaa ja missä harrastaa. Onhan täällä meilläkin päin esim. Rauman Lukon lätkäjunnuilla ihan erilaatuiset ja -määräiset harkkatunnit, kun taas esim. tossa Säkylässä. Toinen on enempi harrasteporukka, kun taas toisessa oikeesti taiotaan niitä tulevaisuuden huippuja.

Itte 11 vuotta pelasin ringetteä ja kyllä meillä oli se 2-3 kertaa viikossa treenit ja vkl pelit päälle jo tuolloin 10-vuotiaana ja se kehitys oli ihan huimaa mitä vuodessakin tapahtuu, kun toisinaan oli -88 ja -89 syntyneet samassa joukkueessa.

 

Vakliminen oli kyllä just parasta

Meidän 13v:n lempileikki.

 

Meinasin jotakin sanoa vielä harrastuksien kalleudesta kun toi on just siellä kuulemma kalleimmasta päästä. Ei kuin kallein yhden muun kanssa. Sitten muistinkin kun työkaveri kertoi kartingin budjetin kahdelle alle kymmenvuotiaalle pojallensa, noin 20 000 vuodessa. Halpaahan tää on kuin saippua!

Juu! Meidän naapurin pojalla on monta omaa autoakin! Ei ole halpaa, käy kilpailuissa ympäri jevrooppaa, mutta hän on kyllä tosi innoissaan siitä ja on todella lupaava!

Meidän poika käy vaan sunnuntaiajelulla tossa kartinghallilla.
Mutta on toki innoissaan aina kun tulee tiukempia kierrosaikoja ja kun sattuu voittamaan.

 

Monissa harrastuksissa on tosiaan ruvettu rahastamaan!
Siitäkin on tehty puhdasta bisnestä.
Ajatella, pientenkin lasten harrastuksista!

 

Lattiakaivon puhdistus se vasta inhaa puuhaa on

 

Meinasin jotakin sanoa vielä harrastuksien kalleudesta kun toi on just siellä kuulemma kalleimmasta päästä. Ei kuin kallein yhden muun kanssa. Sitten muistinkin kun työkaveri kertoi kartingin budjetin kahdelle alle kymmenvuotiaalle pojallensa, noin 20 000 vuodessa. Halpaahan tää on kuin saippua siihen verrattuna!

Harrastukset maksaa kyllä ihan törkeesti nykyään. Tai no tirpan judo ei oo paha. 170/vuosi ja puku tais olla 40. Mut tosta jalkapallosta en sitte puhukaan, jääkiekosta puhumattakaan, mutta siitä ei kumpikaan pojista oo kiinnostunu, vaikka sitäkin mä heille ehdotin.
Oon kyllä sanonu, että kaikkea saa harrastaa ja kokeilla mitä haluaa, mut ehkä siinä kohtaa, ku haluais moottoriurheilun pariin siirtyä, niin pitää todeta, ettei näillä vuosituloilla Meillä kyllä on poikasille mikroauto, ens kesänä pääsevät sit kokeilee

 

Lattiakaivon puhdistus se vasta inhaa puuhaa on

Se on vaan asennekysymys, ei se mitää inhaa oo, kunhan joku muu tekee sen

 

Kai mun pitää kattoo eväät kuntoon ja lähtee töihin päin

 

 

Se on vaan asennekysymys, ei se mitää inhaa oo, kunhan joku muu tekee sen

Se joku muu näyttää luistavan hommistaan

 

Kai mun pitää kattoo eväät kuntoon ja lähtee töihin päin

HK:n sininen evääks, eiks nii

 

Emmie sillä että ois huono kun harrastaa vaan sitä että (ainakin joissakin lajeissa) se on sitten se eikä muita pysty edes kokeileen kun vievät niin paljon aikaa.
Varsinkaan esim. meillä ei haittaa kun tykkää. Tosin joskus on treeneihin lähtö tahmasempaa kun ei jaksais tai haluaisi kavereiden kanssa olla.

Harrastuksien tuntimääriä ehkä kritisoin, ei noin pikkuisten mun mielestä tarttis harjoitella kymmentä tuntia viikossa.

Eikä se lähe vanhemmista, jos meet jonnekkin mukaan niin siihen pitää sitoutua ja noi tuntimäärät on sitten semmoisia jos haluaa harrastaa sitä.

Urheiluseurojen pitäisi panostaa myös semmosiin, jotka ei välttämättä halua niin panostaa kilpailuun ja menestykseen. Järjestää toimintaa myös harrasteporukoille. Oisi ohjattua mutta ei niin tavoitteellista