The ketju
- Viestiketjun aloittaja kepsis
- Ensimmäinen viesti
- Status
Lähtee ihan siitä että jo kuusivuotiaita harrastuksesta riippumatta aletaan valmentamaan kuin ammattilaisia. Siihen liittyy myös että pitää silloin jo alkaa keskittymään yhteen lajiin. Liikuntaharrastukset ei ole enään mukavia harrastuksia vaan alusta asti jo tavoitteellista valmentamista, joista tietenkin ne esim. jotka ei pysty sitoutumaan sen ikäisenä jo neljään - viiteen harjoituskertaan viikossa, tippuu pois.
Toi on ikävä kyllä totta.
Hui kamala, tuollaseksko se on menny?
Meillä harrastelevat jonkin verran, mutta ollaan onneks tuollaiselta vältytty, vaikka nuorinkin saa tanssijan paperit tästä 3v:na aloitetusta harrastuksesta, vuonna x (en muista nyt tarkkaan).
Pthyi sanon minä tuollaisille kurttunaamaseuroille!
On se ny shatana ihme kun lapsetkin pitää vetää tähän kilpajuoksentaan!
Niijja iltoja tänne kaikille.
Musta tuntuu, että lasten vanhemmat yrittää elää sitä jotain omaa nuoruuttaan niiden lasten kautta ja keksii niille harrastuksia ihan liikaa, jolloin se mielenkiinto sitä urheilua kohtaan vaan oikeesti lopahtaa.
Meillä täällä 2008 syntyneillä on futistreenit kerran viikossa 1h30min ja sitte tunnin vapaaehtoinen futiskerho, jossa lähinnä vaan pelaillaan.
Nuorempi poika harrastaa judoa, niilläkin on treenit kerran viikkoon, sen 1h15min.
Meillä kyllä lapset saa päättää itse haluavatko harrastaa ja mitä haluaa harrastaa, mä oon luvannu kuskata sit sen mukaan mitä tarvii. Omalla toiminnalla yritän heitä kuitenkin kannustaa liikkumaan ja ulkoilemaan
Meillä täällä 2008 syntyneillä on futistreenit kerran viikossa 1h30min ja sitte tunnin vapaaehtoinen futiskerho, jossa lähinnä vaan pelaillaan.
Nuorempi poika harrastaa judoa, niilläkin on treenit kerran viikkoon, sen 1h15min.
Meillä kyllä lapset saa päättää itse haluavatko harrastaa ja mitä haluaa harrastaa, mä oon luvannu kuskata sit sen mukaan mitä tarvii. Omalla toiminnalla yritän heitä kuitenkin kannustaa liikkumaan ja ulkoilemaan
Yleisesti ottaen kaikki liikunta on menny nuorten osalta liian vähäiseksi ja suurin syy on liian pitkälle kehittynyt viihdeteknologia esim. pelikonsolit, kännykät jne...
Vanhemmilla ei muka oo aikaa ja onhan se lapsi helppo hiljentää antamalla sille kaukosäädin/pelikonsoli/kännykkä kouraan. Sikspä mä natseilen noista asioista.
Silloin, kun mää olin nuori niin kyl me mentiin ihan oma-aloitteisesti itte pihalle pelailemaan naapuruston penikoiden kanssa kaikenlaisia pallopelejä tai sit juoksenneltiin lähimetsissä heitellen toisiamme kävyillä ja lumipalloillaMusta tuntuu, että lasten vanhemmat yrittää elää sitä jotain omaa nuoruuttaan niiden lasten kautta ja keksii niille harrastuksia ihan liikaa, jolloin se mielenkiinto sitä urheilua kohtaan vaan oikeesti lopahtaa.
Meillä täällä 2008 syntyneillä on futistreenit kerran viikossa 1h30min ja sitte tunnin vapaaehtoinen futiskerho, jossa lähinnä vaan pelaillaan.
Nuorempi poika harrastaa judoa, niilläkin on treenit kerran viikkoon, sen 1h15min.
Meillä kyllä lapset saa päättää itse haluavatko harrastaa ja mitä haluaa harrastaa, mä oon luvannu kuskata sit sen mukaan mitä tarvii. Omalla toiminnalla yritän heitä kuitenkin kannustaa liikkumaan ja ulkoilemaan
Mulla ei ollut paljo liikunnallisia harrastuksia lapsena. 14v. asti hiihdin muutaman kerran talvessa. Silloin 70-80-luvuilla.
Eikö nykynuoret osaa keksiä mitään vapaa-ajan liikkumista, ilman ohjausta tai ohjattua toimintaa?
Ei. Itsekin syyllistyin siihen kuskaukseen, mutta onneksi noille kaikille on liikunta jäänyt osaksi elämää
Meillä kyllä noi muksut on iltapäivät/illat tossa pihalla naapureiden muksujen kanssa, pelailevat just palloa, piiloa, hippaa jne. Ei niitä kauheesti oo ulos tarvinnu pakottaa, tietty jos ois vaihtoehto kattoa vaan telkkaria, nii kyllä meillä nuorempi ois liimautunu sohvalle 24/7, mutta kun mä rajoitan sitä siihen pikku kakkoseen, niin ei tuo sitte sisällä jaksa notkua vaan painelee ulos.
Riippuu varmaan pitkälti siitäkin missä asuu ja siitä, että nykyään jos päästät 5-vuotiaan ulos "kavereiden" kanssa, niin naapurin mamma soittaa sossuun. Silloin ku mä olin pieni, nii me huinittiin ties missä isolla porukalla, nuorimmat oli just sitä jotain 5-vuotiaita ja isoimmat 10.
Meillä myös krt/vko 1 harrastus.Musta tuntuu, että lasten vanhemmat yrittää elää sitä jotain omaa nuoruuttaan niiden lasten kautta ja keksii niille harrastuksia ihan liikaa, jolloin se mielenkiinto sitä urheilua kohtaan vaan oikeesti lopahtaa.
Meillä täällä 2008 syntyneillä on futistreenit kerran viikossa 1h30min ja sitte tunnin vapaaehtoinen futiskerho, jossa lähinnä vaan pelaillaan.
Nuorempi poika harrastaa judoa, niilläkin on treenit kerran viikkoon, sen 1h15min.
Meillä kyllä lapset saa päättää itse haluavatko harrastaa ja mitä haluaa harrastaa, mä oon luvannu kuskata sit sen mukaan mitä tarvii. Omalla toiminnalla yritän heitä kuitenkin kannustaa liikkumaan ja ulkoilemaan
Näin on aikaa koululle ja kavereillekin.
Aika monilla tuntuu olevan joka päivälle treenejä. He eivät kerkiä olla edes kavereiden kanssa...
Täälläpäin näkyy myös sellaisia lapsia, joilla on jokapäivä joku harrastus ja se näkyy kyllä myös koulumenestyksessä ja tosiaan siinä, että muuta elämää ei oikeen enää ole kuin se urheilu. Surullista.
Täällä myös.
Ihan normaali ulkoilusta saa parhaat perusliikunnat, hyvän mielen ja paljon kavereita.
Mä olin lapsena niitä, jotka riekkuivat pihalla aamuyhdeksästä iltakymmeneen. Siinä välissä kävin syömässä kotona. Kivaa oli. Leikittiin kirkkistä, vakoiluleikkejä, kiipeiltiin kallioilla, rakennettiin majoja, pyöräiltiin, pelattiin pesistä ja sulkkista ym. Ei mulla mitään varsinaista liikuntaharrastusta ollut.
Lapsena oli kivaa. Sit piti tulla teiniksi, ja kavereita alkoi kiinnostaa ostareilla hengailu. Mua se ei parin kokeilun jälkeen niin innostanut, niin linnouttauduin kotiin tietsikan kaa. Tosin kyllä mä yläasteikäisenä kävin joka ilta kolmen tunnin kävelyllä vaikka lumihangessakin, mutta se ei ollut liikunnan vaan laihtumisen ilosta.
Nykyään ei taida enää olla tota pihakulttuuria, että kaikki pihapiirin 5-13-vuotiaat lapset leikkii yhdessä joka päivä. Näen sellaista tosi harvoin. Harmi. Se oli oikeasti tosi kivaa. Vanhemmat lapset kattoi nuorempien perään, niin ihan hyvin kaikki sujui.
Lapsena oli kivaa. Sit piti tulla teiniksi, ja kavereita alkoi kiinnostaa ostareilla hengailu. Mua se ei parin kokeilun jälkeen niin innostanut, niin linnouttauduin kotiin tietsikan kaa. Tosin kyllä mä yläasteikäisenä kävin joka ilta kolmen tunnin kävelyllä vaikka lumihangessakin, mutta se ei ollut liikunnan vaan laihtumisen ilosta.
Nykyään ei taida enää olla tota pihakulttuuria, että kaikki pihapiirin 5-13-vuotiaat lapset leikkii yhdessä joka päivä. Näen sellaista tosi harvoin. Harmi. Se oli oikeasti tosi kivaa. Vanhemmat lapset kattoi nuorempien perään, niin ihan hyvin kaikki sujui.
Yksi tyttö oli kerran tosi allapäin meillä ja sanoi meidän tytölle kuinka hänestä tuntuu, että jää kaverijutuista ihan ulos. Hyvä ettei itkua vääntänyt.
Koulussa kyllä pärjäsi.
Kaikkea ei voi saada. Pitäis osata priorisoida.
Mutta jotenkin hulluks tuntuu tämä maailma tuntuu menevän kun muokataan lapsi "edustusleluksi".
Mun mielestä ois kyllä tärkeetä antaa sen lapsen olla lapsi ja vanhempienkin tehtävä ois sitte vähän rajoittaa sitä ohjattua liikuntatoimintaa, jos sitä alkaa oleen liikaa, eikä niin päin, että vanhemmat painostaa lasta harrastamaan ja todetaan, että kyllä sä nyt käyt kun mä oon tästä maksanu jne.Yksi tyttö oli kerran tosi allapäin meillä ja sanoi meidän tytölle kuinka hänestä tuntuu, että jää kaverijutuista ihan ulos. Hyvä ettei itkua vääntänyt.
Koulussa kyllä pärjäsi.
Kaikkea ei voi saada. Pitäis osata priorisoida.
Mutta jotenkin hulluks tuntuu tämä maailma tuntuu menevän kun muokataan lapsi "edustusleluksi".
Nykyään kai on helppo saada kaikkea uutta ja hienoa, eikä niillä voi enää kehuskella, niin pitää sitte yrittää tehdä se lapsensa kautta.
- Status