Kuinka paljon voi miehen olettaa osallistuvan kodin- ja lastenhoitoon, jos äiti kotona?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ddd
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Meillä menee hyvin pitkälti niin, että minä hoidan ruuan, pyykkihuollon ja yleisen siistimisen päivisin kotona ollessani. Loppu menee sitten vähän jaksamisen mukaan. Nyt kun meillä on tuollainen kolmikuinen joka edelleen herää 1,5tunnin välein, niin ollaan ihan sovittu että siivotaan isommin yhdessä kerran viikossa. Samoin käydään isommilla ruokaostoksilla kerran viikossa yhdessä (maitoja yms. pienempää mies tuo töistä tullessaan). Iltatoimet ollaan aina tehty yhdessä. Iltasatu luetaan vuorotellen. Jos mulla on jonakin viikkona vähän enemmän energiaa niin saatan sen viikkosiivouksenkin tehdä yksinäni, mutta ei se mies ole valittanut vaikka on "joutunut" siinä auttamaankin.
 
Hankkikaa ihmeessä kirja: Laura Doyle: Heikko vahva vaimo. Mullistaa koko perhe-elämän ja parisuhteen tasa-arvoisemmaksi! Sinun ei tarvitse tehdä enempää kuin juuri niin paljon kuin jaksat ja se on sillä hyvä!! Kaikki ovat onnellisia, myös miehesi!!!
 
[QUOTE="jep";22992594]Helpoimmalla pääsee se, joka käy töissä. Kotona oleminen on mulle ainakin ollut paljon raskaampaa mitä työssä käyminen. Kotona ollessa ei ole mitään taukoja tai työaikaa. Se työaika on kotona ollessa 24h päivässä yhtä vastuun kantoa. Toki eri asia jos pääsee harrastamaan, mutta mä olen AINA kotona ja ehkä siksi kaikki tuntuu niin raskaalta. Kaikki ei vaan pääse lähtemään. Kyllä sen miehenkin pitää osallistua arkeen. Mun mies ei osallistu ja koen suurta katkeruutta ja vihaa sitä kohtaan kun pitää minua kodinhoitajana eikä vaimonaan tällä tavalla.
Mutta mitä jos se mies ELÄTTÄÄ sinut ja lapsesi? Eikö sillä ole mitään merkitystä? Ai niin, ei ole koska Suomen sosiaaliyhteiskunta tarjoaa lokeillekin elannon. Nyky-yhteiskunta on aivan saatanan sairas, entisaikaan naiset tekivät enemmän lapsia, hoitivat kotityöt ja lypsivät lehmät siinä sivussa. Nämä nykyajan kitisijät kun saavat yhdenkin vauvan hoidettavakseen muutamaksi kuukaudeksi nostaessaan samalla rahaa yhteiskunnan pohjattomasta kassasta ovat heti internetfoorumeilla itkemässä kuinka työssäkäyvät miehensä "eivät tee mitään" ja "vastuu on liian kova" ja "on niin rankkaa". Hävetkää te saatanan turhat nykyämmät. Hävetkää ihan oikeasti.[/QUOTE]


Huh. Melkonen trolli. Tai oot mies
 
Oon sanonu kyllä omalle miehelleni, että vaikka oon äiti ja enemmän läsnä kotona (teen freelance-töitä), en oo mikään talouskone. Pesen pyykit, kuskaan lapset, käyn paljpn kaupassa, kokkaan, huolehdin läksyt lasten kanssa, kuulustelen kokeisiin, järjestelen paikkoja, lataan tiskikonetta, pesen vessat, vaihdan liinavaatteet, pyyhin pölyt ja imuroin. Aika pitkälle huolehdin lasten vaate-ja harrastusväline ostokset ja huollot. Mies kuiten hänkin saa luvan käydä kaupassa toisinaan, tehdä ruokaa joinain päivinä viikossa, imuroida kaverina, huolehtia järjestyksestä ja tiskikoneen lataamisesta ja tyhjentämisestä. Näitä edellytän.
 
Hyvä periaate on miettiä, että molempien työpäivä loppuu samaan aikaan. Eli silloin neljän jälkeen hommat menevät puoliksi.
Toki kotona oleva joutaa päivällä laittamaan ruuat ja pyykkäämään ym pientä siivoamista, mutta muut hommat sitten puoliksi.
 
Hyvä periaate on miettiä, että molempien työpäivä loppuu samaan aikaan. Eli silloin neljän jälkeen hommat menevät puoliksi.
Toki kotona oleva joutaa päivällä laittamaan ruuat ja pyykkäämään ym pientä siivoamista, mutta muut hommat sitten puoliksi.

No näin. MUTTA! Mä tiskasin ja siivoilin jo ennen kuin mies tuli duunista kotiin. Ja pari kertaa viikossa singahdin oitis miehen tultua ruokaostoksille -siis silloin kun oli pikkuvauvoja, muutaman kuukauden ikäisen kanssa kaupassakäynti jos sujui päivällä.
Ihan vain siksi, jotta jäisi myös yhteistä aikaa eikä koko ilta menisi siihen kun siivotaan
 
Se kotiäidin tai-isän "työ" on työssäkäyvälle ihmiselle asia jota yleisesti kutsutaan nimellä loma.

Niinkuin ne olis kaksi eri ryhmää. Newsflash for you, itse olen ollut kotiäitinä, sitten työssäkäyvä, nyt kotiäiti ja pian taas työssäkäyvä. En koe että kotiäitiys olisi lomaa. Enkä koe myöskään että työssäkäyminen olisi maailman paskin juttu ja alati raskasta, niinkuin monelle marttyyrille tuntuu olevan... Molemmissa rooleissa saa tehdä töitä, pistää oman itsensä taka-alalle ja unohtaa lomailun. Mutta molemmissa on myös omat hyvät puolensa.
 
Mulle on nykyään jotenkin vierasta tuo, että miehen kuulu is tehdä kotitöitä. Tarkoitan siis, että mulle aivan sama. Saa toki imuroida ym. Jos haluaa. Mutta mulle se on ok ja itsestäänselv. Kun olen enemmän kotona (molemmat yrittäjiä) että myöskin siivoan ja laitan ruoan (mies laittaa myös välillä) pesen pyykit ym. En ole koskaan valittanut tai vaatinut että miehen pitäisi enemmän osallistua. Itse teen sen minkä ehdin.
 

Yhteistyössä