Onnex en ole punapää
Keskiajalla, 1200-luvulta lähtien, punainen tukka oli tärkein niistä ikonografisista merkeistä, joiden avulla viitattiin pahuuteen, toiseuteen ja kunniattomuuteen.
Kuvataiteessa punainen tukka oli varattu useille epäilyttäville ja negatiivisille hahmoille kuten pettureille, kapinallisille, prostituoiduille, noidille, pyöveleille ja teurastajille.
Juudas kuvattiin punatukkaiseksi ainakin jo 1100-luvun kuvataiteessa. Uskomus hänen punatukkaisuudestaan on vieläkin vanhempi.
Halveksittu punainen tukka oli ruskeanpunainen, ei niinkään kellanpunainen tai oranssisävyinen. Ruskeanpunaista pidettiin rumimpana kaikista mahdollisista punaisista.
Keskiajan fysionomisissa tutkielmissa esiintyi kytköksiä vihaan, hulluuteen ja petokseen. ”Ne, joilla on punainen tukka, ovat usein vihaisia ja järjeltään viallisia sekä epälojaaleja”, vakuutti De phizonomie des bergiers 1400-luvulla.