Aborttiko edessä?

Tilanne on se että yritettiin lasta yli 7 vuotta ja sitten tärppäsi ilman hoitoja yhtäkkiä. Taustalla paha/laaja pcos+ovuloimattomuus yms. vaivat. Vauva syntyi 3kk sitten ja olemme synnytyksen jälkeen käyttäneet kondomia ja seksiä on ollut ehkä 4 kertaa ja joka kerta kondomi alusta loppuun. Yhdet kuukautset ollut synnytyksen jälkeen ja odottelin jo seuraavia kun olin hakenut ehkäisypillerireseptin apteekista. Lääkäri sanoi ohjeeksi jälkitarkastuksessa et aloitan pillerit kun seuraavat kuukautiset alkaa. Ja luulin et ne alkaakin kun toissapäivänä tuli vähän ruskeaa ja vaaleanpun. vuotoa pyyhkiessä vessassa käydessä. Vuoto loppui ja sitten tein eilen aamulla positiivisen raskaustestin. Olin ja olen pahasti järkyttynyt. Tänä aamuna tein clear bluen viikkonäyttötestin ja siinä luki raskaana 1-2.
Raskaus EI todellakaan ole toivottu ja lapsille tulisi ikäeroa alle vuosi. Olemme miehen kanssa jutelleet ja mielestämme ainoa oikea ratkaisu olisi keskeytys. Aiempi raskauteni oli vaikea ja jos minkälaista vaivaa oli ja lopulta vauva syntyi 5 viikkoa etuajassa josta seurasi pitkä sairaalassaolo x 2. Nyt kaikki hyvin mutta en yksinkertaisesti jaksa näin äkkiä taas samaa rumbaa raskausdiabeteksineen kaikkineen. Mietin onko kaikki edes hyvin kun ei ole mitään raskausoireita paitsi ajoittainen kuukautismainen jomotus. Kaikki alkaisi alusta eikä tämä nykyinen vauva olisi edes vuotta kun uusi vauva syntyisi. Toisaalta olen aina vastustanut aborttia enkä sitä haluaisi millään mutta suurempi ahdistus tulisi nyt raskaudesta ja synnytyksestä josta jäi myös traumat sekä siitä että ensi kesänä olisi kaksi pientä. Sekään ei tunnu tähän hätään millään tavalla mahdolliselta vaihtoehdolta. Hävettää jo valmiiksi jos soitan maanantaina neuvolaan ja sanon että tarvitsen abortin. Mitä sinne edes sanotaan ja miten kaikki etenee jos päätän keskeytykseen ryhtyä? Haluaisin imukaavinnan enkä lääkkeellistä, saako sen itse päättää?
En oikeasti tajua miten tässä tilanteessa ollaan kun ensin ekaa vauvaa yritettiin oikeasti sen yli 7v. ja sitten tapahtuu näin ehkäisystä huolimatta :O
Ahdistava olo mutta päätöksiä pitäisi kai aika nopeaan tehdä. Miten nopeasti esim. pääsee aborttiin ja mitä siihen vaaditaan? Lääkärikäynti varmasti mutta millainen tapahtumasarja siitä tulisi?
Toinen lapsi ei ole kummallekaan ehdoton ei mutta että tämä tapahtui näin nopeasti. Tuntuu että on vähän liikaa eikä ihan niin vähänkään.
Auttakaahan naista mäessä :/

 

aika tyrmistynyt minäkin olen. Toivoitte lasta 7 pitkää vuotta. Ja nyt teille suotaisiin toinen lapsi, sisarus tälle toiselle... Niin olet valmis tekemään abortin. Jotenkin vetää sanattomaksi.

 

Voihan olla, ettei toista lasta tulisi enää. Ja olisihan teillä monta kuukautta aikaa valmistautua uuteen vauvaan. Toisaalta, ihan järkevää on miettiä omaa jaksamistaan. Onko teillä ketään, jolta voisitte saada apua kahden pienen kanssa? Miettikää nyt kaikessa rauhassa, ettei päätöstä tarvitse katua.

 

Tilanne on se että yritettiin lasta yli 7 vuotta ja sitten tärppäsi ilman hoitoja yhtäkkiä. Taustalla paha/laaja pcos+ovuloimattomuus yms. vaivat. Vauva syntyi 3kk sitten ja olemme synnytyksen jälkeen käyttäneet kondomia ja seksiä on ollut ehkä 4 kertaa ja joka kerta kondomi alusta loppuun. Yhdet kuukautset ollut synnytyksen jälkeen ja odottelin jo seuraavia kun olin hakenut ehkäisypillerireseptin apteekista. Lääkäri sanoi ohjeeksi jälkitarkastuksessa et aloitan pillerit kun seuraavat kuukautiset alkaa. Ja luulin et ne alkaakin kun toissapäivänä tuli vähän ruskeaa ja vaaleanpun. vuotoa pyyhkiessä vessassa käydessä. Vuoto loppui ja sitten tein eilen aamulla positiivisen raskaustestin. Olin ja olen pahasti järkyttynyt. Tänä aamuna tein clear bluen viikkonäyttötestin ja siinä luki raskaana 1-2.
Raskaus EI todellakaan ole toivottu ja lapsille tulisi ikäeroa alle vuosi. Olemme miehen kanssa jutelleet ja mielestämme ainoa oikea ratkaisu olisi keskeytys. Aiempi raskauteni oli vaikea ja jos minkälaista vaivaa oli ja lopulta vauva syntyi 5 viikkoa etuajassa josta seurasi pitkä sairaalassaolo x 2. Nyt kaikki hyvin mutta en yksinkertaisesti jaksa näin äkkiä taas samaa rumbaa raskausdiabeteksineen kaikkineen. Mietin onko kaikki edes hyvin kun ei ole mitään raskausoireita paitsi ajoittainen kuukautismainen jomotus. Kaikki alkaisi alusta eikä tämä nykyinen vauva olisi edes vuotta kun uusi vauva syntyisi. Toisaalta olen aina vastustanut aborttia enkä sitä haluaisi millään mutta suurempi ahdistus tulisi nyt raskaudesta ja synnytyksestä josta jäi myös traumat sekä siitä että ensi kesänä olisi kaksi pientä. Sekään ei tunnu tähän hätään millään tavalla mahdolliselta vaihtoehdolta. Hävettää jo valmiiksi jos soitan maanantaina neuvolaan ja sanon että tarvitsen abortin. Mitä sinne edes sanotaan ja miten kaikki etenee jos päätän keskeytykseen ryhtyä? Haluaisin imukaavinnan enkä lääkkeellistä, saako sen itse päättää?
En oikeasti tajua miten tässä tilanteessa ollaan kun ensin ekaa vauvaa yritettiin oikeasti sen yli 7v. ja sitten tapahtuu näin ehkäisystä huolimatta :O
Ahdistava olo mutta päätöksiä pitäisi kai aika nopeaan tehdä. Miten nopeasti esim. pääsee aborttiin ja mitä siihen vaaditaan? Lääkärikäynti varmasti mutta millainen tapahtumasarja siitä tulisi?
Toinen lapsi ei ole kummallekaan ehdoton ei mutta että tämä tapahtui näin nopeasti. Tuntuu että on vähän liikaa eikä ihan niin vähänkään.
Auttakaahan naista mäessä :/

Älä tee aborttia.

 

Älä nyt vain aborttia tee. Kyllä kahden lapsen kanssa pärjää, kun on mies. Eihän se ole kuin lyhyt aika, kun on todella tiukkaa.

 

Pohdihan vielä sitä aborttiasiaa.
Jos todella siihen päädyt, on hyvä asennoitua siihen että toista lasta et koskaan tule saamaan.
Se on nyt tai ei koskaan.
Mieti vielä, olisiko toinen mitenkään mahdollinen? Saisitteko apua?
Ymmärrän kyllä jos tuntuu ettei jaksaminen riitä, mutta pohdi asia kunnolla.
Jos päätät tehdä abortin, otat yhteyttä neuvolaan/tk.hon ja kerrot että olet raskaana ja tarvitsisit ajan keskeytykselle.
Pääset joko sh.lle tai suoraan lääkärille, jolle perustelet syyn miksi tahdot keskeytyksen.
Lääkäri tekee päätöksen ja lähetteen sairaalaan jossa keskeytys tehdään.
Kaikki tämä mahd.nopeasti jotta viikot olisivat vähäiset abortti tehdessä, henkilökunta ei siis aikaile kun on aborttiajoista kyse.

 

Tyhmää on haukkua tyhmäksi ihmistä joka on kovan päätöksen edessä.
Ymmärrän ap että mietityttää kovinkin mutta ajattele että uusi vauva on teille tarkoitettu lahja jota ei olisi tullut noin helposti ellei se teille kuuluisi.
Mieti tarkkaan, päätös on loppuelän ajan.

 

Naiset ovat hoitaneet lapsia pienillä ikäeroilla maailman sivu, ja paljon huonommissakin olosuhteissa, pärjäät kyllä varmasti, jos lapsen pidät.

Abortin jälkeen lapsen saaminen myöhemmin ei ole mikään itsestäänselvyys, joten joudutte oikeastaan miettimään nyt, onko perheenne lapsiluku jo täynnä vai ei, ja tuosta tuleekin teille suora vastaus, kannattaako tehdä abortti vai ei.

 

Voisit saada sieltä neuvolasta (tai jostain muualta) apua pohdintaan. Siis kukaan muu ei päätöstä puolestasi tehdä, mutta ehkä jossain muualla osattaisiin keskustella asiasta fiksummin kuin täällä, päätellen noista monista kommenteista joissa täysin ignoorataan varmaan aiheellinen huolesi jaksamisesta ja kykenemisestä niin fyysisesti kuin henkisestikin.

En yhtään tiedä miten nämä hommat menee mutta soita sinne neuvolaan/terveysasemalle ja sano että nyt kävi yllätysraskaus edellisen ollessa tosi pieni ja harkitset aborttia mutta haluaisit keskustella asiasta ensin. Kannattaa toimia mahdollisimman pian.

 

Tilanne on se että yritettiin lasta yli 7 vuotta ja sitten tärppäsi ilman hoitoja yhtäkkiä. Taustalla paha/laaja pcos+ovuloimattomuus yms. vaivat. Vauva syntyi 3kk sitten ja olemme synnytyksen jälkeen käyttäneet kondomia ja seksiä on ollut ehkä 4 kertaa ja joka kerta kondomi alusta loppuun. Yhdet kuukautset ollut synnytyksen jälkeen ja odottelin jo seuraavia kun olin hakenut ehkäisypillerireseptin apteekista. Lääkäri sanoi ohjeeksi jälkitarkastuksessa et aloitan pillerit kun seuraavat kuukautiset alkaa. Ja luulin et ne alkaakin kun toissapäivänä tuli vähän ruskeaa ja vaaleanpun. vuotoa pyyhkiessä vessassa käydessä. Vuoto loppui ja sitten tein eilen aamulla positiivisen raskaustestin. Olin ja olen pahasti järkyttynyt. Tänä aamuna tein clear bluen viikkonäyttötestin ja siinä luki raskaana 1-2.
Raskaus EI todellakaan ole toivottu ja lapsille tulisi ikäeroa alle vuosi. Olemme miehen kanssa jutelleet ja mielestämme ainoa oikea ratkaisu olisi keskeytys. Aiempi raskauteni oli vaikea ja jos minkälaista vaivaa oli ja lopulta vauva syntyi 5 viikkoa etuajassa josta seurasi pitkä sairaalassaolo x 2. Nyt kaikki hyvin mutta en yksinkertaisesti jaksa näin äkkiä taas samaa rumbaa raskausdiabeteksineen kaikkineen. Mietin onko kaikki edes hyvin kun ei ole mitään raskausoireita paitsi ajoittainen kuukautismainen jomotus. Kaikki alkaisi alusta eikä tämä nykyinen vauva olisi edes vuotta kun uusi vauva syntyisi. Toisaalta olen aina vastustanut aborttia enkä sitä haluaisi millään mutta suurempi ahdistus tulisi nyt raskaudesta ja synnytyksestä josta jäi myös traumat sekä siitä että ensi kesänä olisi kaksi pientä. Sekään ei tunnu tähän hätään millään tavalla mahdolliselta vaihtoehdolta. Hävettää jo valmiiksi jos soitan maanantaina neuvolaan ja sanon että tarvitsen abortin. Mitä sinne edes sanotaan ja miten kaikki etenee jos päätän keskeytykseen ryhtyä? Haluaisin imukaavinnan enkä lääkkeellistä, saako sen itse päättää?
En oikeasti tajua miten tässä tilanteessa ollaan kun ensin ekaa vauvaa yritettiin oikeasti sen yli 7v. ja sitten tapahtuu näin ehkäisystä huolimatta :O
Ahdistava olo mutta päätöksiä pitäisi kai aika nopeaan tehdä. Miten nopeasti esim. pääsee aborttiin ja mitä siihen vaaditaan? Lääkärikäynti varmasti mutta millainen tapahtumasarja siitä tulisi?
Toinen lapsi ei ole kummallekaan ehdoton ei mutta että tämä tapahtui näin nopeasti. Tuntuu että on vähän liikaa eikä ihan niin vähänkään.
Auttakaahan naista mäessä :/

 

Hei, sellainen kuin ituprojekti on olemassa ja tarjoaa ilmaista neuvontaa ja tukea aborttia harkitseville. Katso numero osoitteesta www.ituprojekti.net ja soittele maanantaina (päivystys arkisin 9-21). Tsemiä hankalan tilanteen keskelle! T. Markus

 

Hei, sellainen kuin ituprojekti on olemassa ja tarjoaa ilmaista neuvontaa ja tukea aborttia harkitseville. Katso numero osoitteesta www.ituprojekti.net ja soittele maanantaina (päivystys arkisin 9-21). Tsemiä hankalan tilanteen keskelle! T. Markus

AP:lle tiedoksi että kyseessä on kristillinen järjestö kristillisine arvoineen, eli mitä todennäköisimmin heidän pointtinsa on ohjata muualle kuin aborttiin.

 

-Jos ensimmäisellä kerralla olisitte saaneet kaksoset, nii olisitteko abortoineet toisen sen vuoks, kun ette nyt vaan jaksais toista....?

Ja voin kertoa, että viis viikkoa etuajassa ei edes ole mitenkään erikoista.

Ja voin kertoa, että 98%synnytyksistä tapahtuu jotain "traumaattista".

Ja voin kertoa, että ette te mitään väsyneitä ole, kerta haluatte ja kaikin puolin teidän on ollut mahdollista harrastaa seksiä jo useastikin.


Hei nyt vähän elämän realiteetteja kuntoon.

 

Miksei muka voi tulla raskaaksi uudelleen abortin jälkeen, ja yleensä tuleekin. Toisinkuin moni kiihkeä abortinvastustaja toivoo. Olen itse uskovainen enkä taatusti soittelisi mihinkään ituprojektiin jossa yritetään käännyttää tiettyyn päätökseen. Itse jokainen tekee päätökset ja vastaa niistä Jumalalle.
Vaikea tilanne on. Tosi ylimielisesti sanottu että 80% synnytyksistä tapahtuu jotain traumaattista, ikäänkuin se olisi luonnonlaki joka on vaan pakko hyväksyä.

Luultavasti selviätte toisenkin lapsen kanssa, ja voihan toinen raskaus olla helpompi kuin eka, ja synnytyskin. Onhan sektion mahdollisuuskin, mutta Suomessa aika vaikea sitä saada...

 

Miksei muka voi tulla raskaaksi uudelleen abortin jälkeen, ja yleensä tuleekin. Toisinkuin moni kiihkeä abortinvastustaja toivoo. Olen itse uskovainen enkä taatusti soittelisi mihinkään ituprojektiin jossa yritetään käännyttää tiettyyn päätökseen. Itse jokainen tekee päätökset ja vastaa niistä Jumalalle.
Vaikea tilanne on. Tosi ylimielisesti sanottu että 80% synnytyksistä tapahtuu jotain traumaattista, ikäänkuin se olisi luonnonlaki joka on vaan pakko hyväksyä.

Luultavasti selviätte toisenkin lapsen kanssa, ja voihan toinen raskaus olla helpompi kuin eka, ja synnytyskin. Onhan sektion mahdollisuuskin, mutta Suomessa aika vaikea sitä saada...

Ap:lla taustalla laaja pcos. Asiahan voi mennä niin ettei mitään raskautta enää tule tämän jälkeen vaikka kuinka yrittäisi. Siksi kannattaa miettiä tarkkaan kuinka asian ratkaisee.

 

Tosi ylimielisesti sanottu että 80% synnytyksistä tapahtuu jotain traumaattista, ikäänkuin se olisi luonnonlaki joka on vaan pakko hyväksyä

Pakko hyväksyä?
Ei, ei mitään ole pakko hyväksyä.
Vaan ylipäätään niitä traumoja tulee vähemmän ja niistä pääsee ylitse helpommin kun ymmärtää jo alunperinkin, että suurimmalle osalle synnytyksen aikana tapahtuu jotain mitä ei lue omissa synnytystoiveissa. Oli se sitten hätäsektio syineen, puuttuva epiduraali, liian iloinen tai äkäinen kätilö tai käytävä paikka synnytyksen jälkeen.

 

aika tyrmistynyt minäkin olen. Toivoitte lasta 7 pitkää vuotta. Ja nyt teille suotaisiin toinen lapsi, sisarus tälle toiselle... Niin olet valmis tekemään abortin. Jotenkin vetää sanattomaksi.

nyt ei ymmärrä ap:tä taas ollenkaan

 

Me olimme jokin aika sitten vähän samantapaisessa tilanteessa, jouduimme tekemään päätöksiä. Vauva oli 8 kk, kun huomasin olevani raskaana. (Tiedän, ei ihan sama kuin 3 kk, mutta alle vuoden kumminkin) Mä olin järkyttynyt ja kauhuissani, ja ihan tosissani mietin aborttia, koska edellinen vauva oli niin vaikea ja itkuinen. Mulle raskausaika on jo ihan kamalan rankkaa. Kyllä me lopulta päätettii antaa tämän lapsen tulla, eihän sitä tiedä - ehkä sillä oli jokin tarkoitus. Meillä myös taustalla yksi keskeytys, koska mulla on joku geenivirhe, en halunnut kokea keskeytystä uudelleen, ja varsinkin jos oli mahdollista että tämä olisi terve. Onneksi tämä vauva on tutkimusten perusteella ainakin terveeksi todettu, sitäkin kun pelkäsimme että jos taas käy huonosti. Nyt ollaan (luojan kiitos) jo loppuraskaudessa, mutta onhan tämä hirveetä ja yöllä kun ei saa nukuttua, kadun joka kerta etten tehnyt aborttia. Mutta hyvillä hetkillä ja päiväsaikaan, olen iloinen ja tyytyväinen vauvasta. Mulla oli myös edellisessä raskaudessa diabetes ja on nytkin. Mulla on varmaan kaikki mahdolliset raskausvaivat ja olo on ihan kamala. Tuskin tää mun tarina mitään auttaa päättämään, mutta näin nyt meni meillä. Myös minäkin huolehdin, miten jaksan kahden pienen kanssa, mutta aika näyttää.

 

Kiitos vastauksista tähän asti =) Nyt on alkanut kyllä mietityttämään että josko sittenkin pidettäis tää uusi vauvakin. Ahdistaa vaan niin vietävästi kokea raskaus TAAS ja näin NOPEASTI kun vasta 3kk sitten synnytin edellisen. Luin netistä jonkun lääkärin kirjoituksen ettei fyysisesti terveelle naiselle ole estettä raskautua nopeastikin synnytyksen jälkeen eli terveen ihmisen kroppa kyllä kestää.
Koin vaan raskauden niin hankalana ja väsyttävän rasittavana ja kivuliaana aikana viimeksi että hirvittää ja pelottaa. ja toki myös arjessa selviäminen sitten kahden pienen kanssa. Tiedän kyllä että hyvin pärjätään kun pakko on jos pidetään vauva mutta helppoa se ei tule olemaan varmastikaan. Oltiin niin asennoiduttu että saadaan vaan tämä yksi lapsi. Nyt pitäis alkaa päätöksiä tekemään kun huomenna soitan neuvolaan aamusta..

 

Mä tiedän tunteen, kun on just ollut raskaana, niin ei sitä oikeesti jaksa heti uudestaan. Hyvähän niiden on huudella että "älä tee aborttia", joilla raskausaika menee kuin itsestään. Mutta sellaiselle, jolle se on oikeesti ihan kamalaa kaikkine vaivoineen, niin väkisinhän sitä miettii että tekisi abortin. Mutta niin kamalaa kuin se raskaana oleminen onkin, niin onneksi se on lyhyt hetki elämässä loppujen lopuksi (vaikka sillä hetkellä tuntuu ikuisuudelta), ja palkinnoksi saa lapsen. Lapsista on toivon mukaan sitten ainakin myöhemmin seuraa toisilleen.

 

Nyt on alkanut kyllä mietityttämään että josko sittenkin pidettäis tää uusi vauvakin.

Ihmisestä voi näköjään puhua kuin kissanpennusta, sohvasta tai mistä tahansa kulutushyödykkeestä.

 

Nyt pitäis alkaa päätöksiä tekemään kun huomenna soitan neuvolaan aamusta..

Ihan aikuisten oikeasti? Pim, nyt teen tän päätöksen tässä illan aikana? Mitäs jos vaan soitat neuvolaan ja kerrot, ettet vielä tiedä mitä haluatte tehdä.

 

Miten ap menee?

 

Ymmärrän ap oikein hyvin tuon alkupaniikin ja epäuskon, ja että ensireaktio on varmasti perua koko homma ja äkkiä. Mutta, toisaalta uskon että katuisitte sitä jälkikäteen kovasti. Olette pitkään yrittäneet lasta ja myöhemmin ehkä kovastikin haluaisitte hänelle sisaruksen. Elämän realiteetti on, että tämä saattaa olla se yksi ja ainoa tilaisuus, teidän taustallanne.

Joten miettikää vielä. Uskon että pärjäisitte hienosti, pärjääväthän ihmiset kaksostenkin kanssa. Ja lapsilla olisi toisistaan tosi kivasti seuraa jatkossa, kun ikäeroa on noin vähän, heillä olisi niin saman ikätason leikit. Meillä on ikäeroa 2v3kk ja lapset leikkivät keskenään tosi paljon pieninä, nyt kouluiässä vähemmän.

Jos sattuu valvottavat lapset niin saattaa tietysti olla rankkaa jonkin aikaa - meilläkin oli, vaikka ikäeroa on tuon verran kuitenkin. Yöunet oli tosi kortilla vuoden verran, johtui kyllä osittain esikoisen sairasteluista. Mutta näistä ei voi koskaan tietää eikä elämästä yleensä. Mieti kuitenkin tarkkaan ennenkuin todella luopuisit tästä lahjasta.

 

Olet varmaan ap ihan sekaisin ja ymmärrettävistä syistä. Aika paljon on tapahtunut lyhyessä ajassa, ja vielä näyttäisi tapahtuvan lisää.

Minulla ei ole ollut vaikeita raskauksia, mutta lapsemme syntyivät melko lähekkäin. Sanoisin, että jälkikäteen ajateltuna pääsimme kuitenkin vähemmällä: kaksi vaippaikäistä kasvoi nopeasti peräjälkeen, ja sitten meillä olikin nopeasti kaksi vähän isompaa ja helpompaa lasta. Eli jos lapset syntyvät lähekkäin, myös se kaikkein raskain vauva-aika menee nopeasti ohitse. Usein tuntuu siltä, että vauva- ja pikkulapsiaika kestävät iäisyyden, mutta kyllä ne sitten oikeasti kuitenkin menevät ohitse ja ehkä nopeammin kuin uskookaan.

En tiedä tulkitsenko oikein, mutta aavistelen että kuitenkin ehkä haluaisitte toista lasta kovastikin. Esikoiselle varmasti olisi mukavaa saada sisarus, ja sanoisin että vanhemmillekin ehkä on helpompaa, kun lapsia on yhden sijasta kaksi.

Älkää ottako muiden mielipiteistä liikaa paineita, vaan miettikää itse. Ja muistakaa, että kyllä niitä voimavaroja on sitten yllättävänkin paljon, kun vaikea paikka tulee.