Lapset on erilaisia, jotkut pyrkivät vaan hutaisemaan läksyt mahdollisimman nopeasti, joten vanhempien on syytä pidempää seurailla, onko ne tehty kunnolla. Mutta kyllä silti pitäisi siihen pyrkiä, että lapsi oppii ottamaan vastuuta itse, koittaa ennemmin motivoida eri tavoin läksyjen tekoon kuin kyylätä joka kerta läksyt läpi.
Minä jo tiedän, että meillä ongelma ei tule olemaan tuo ainakaan alakouluvaiheessa. Lapsi on lähinnä ylikriittinen, joten odotettavissa kiukuttelun ja tuskailun kuuntelemista, kun lapsi pyrkii tekemään kaiken pilkulleen oikein ja täydellisesti. Että varmaan saan lähinnä opettaa lasta ottamaan pikkuisen rennommin. Itse olin samanlainen, jos vaikka oli tehtäväkirjassa kysymys, joka alla 4 riviä vastauksen kirjoittamiseen, pidin tärkeänä että rivit tuli täyteen. En kelpuuttanut mitään 3 rivin vastausta, vaikka se olisi ollut ihan hyvä ja riittävä. Vanhemmat auttoi tuskailussani tarvittaessa auttamalla minua vastausten keksimisessä tai esim. ainekirjoituksessa ideoiden puolestani, mutta ylitunnollisuuttani he eivät sinänsä yrittäneetkään parantaa, ehkä olisi ollut hyvä jos niin olisivat tehneet. Tunnollisuus kyllä karisi sitten teini-iässä ja silloin menin jo vähän liikaa toiseen ääripäähän ja luistin kaikesta mistä mahdollisesta. Ehkä olisi pysynyt koulunkäynti tasaisempana, jos olisin oppinut ottamaan vähän rennommin jo alaluokilla.
Ja lapseni on vasta eskari, mutta tämä luonteenpiirre on ollut näkyvissä jo pitkään. Tuli heille jo läksyjäkin eskarista kerran, ja niiden teko meni ihan odotetusti.
Eli lapsi teki ihan hyvin tehtävät, mutta itse ei meinannut millään olla tyytyväinen, kun jossain kohtaa kynä poikkesi puoli milliä katkoviivalta. Olisi lapsen mielestä pitänyt kaikki kumittaa ja tehdä uudestaan, mutta minä vakuuttelin, että ihan hyvä se on, ei tarvitse korjailla.