K
Kohtalotover1
Vieras
Ja silti symppaat ap:ta joka kokee olevansa häkissä?tooosi tyytyväiseltä kuulostaa
Symppaan häntä siinä että kaikki ei osaa lasta hoitaa. Ikävää, jos et ymmärrä.
Symppaan häntä siinä että kaikki ei osaa lasta hoitaa. Ikävää, jos et ymmärrä.
V
vierailija
Vieras
Miksi niiden tarttis osatakkaan, jos sinä olet niin erinomainen ja sulle sopii hyvin ettei sulla ole muuta elämää kuin olla äiti.
K
Kohtalotover1
Vieras
Ai, kiitos kohteliaisuudesta! Minkäslaista äidin elämää sulla sitten on? Olet lihava ja juot siideriä lauantaisin?
P
Pokkura
Vieras
Ei voi olla totta!!! Se, että mies hoitaa vauvaa vähän ja huonosti, on siis TIETENKIN äidin vika. Jotain mitä äiti teki, tai jätti tekemättä??? Ja samaan hengenvetoon paasataan miten miehen pitää antaa opetella rauhassa.
Ensinnäkin vauva on jo 6kk, luulisi että vanhempi on siinä ajassa jo opetellut, ihan ilman että äiti aina erikseen joutuu sitä pyytämään, miten omaa lasta hoidetaan. Ap:n mies nyt vaan on huono lapsen kanssa, ja kuulostaa minusta pahalle ettei vastaa vauvan tarpeisiin ennenkuin toinen on saanut rääkyä monta minuuttia. En minäkään luottaisi tuollaiseen "isään", joka ei edes halua hoitaa omaa lasta ( jos haluaisi, voisi tehdä sitä varmasti mielin määrin, eikä vain silloin kun äiti pyytää) ja sitten kun joutuu hoitotilanteeseen, ei hoida kunnolla.
Älkääkä syyttäkö äitiä, kyllä kunnollinen mies osaa oman paikkansa vanhempana ottaa, ja hoitaa leiviskänsä myös.
Ensinnäkin vauva on jo 6kk, luulisi että vanhempi on siinä ajassa jo opetellut, ihan ilman että äiti aina erikseen joutuu sitä pyytämään, miten omaa lasta hoidetaan. Ap:n mies nyt vaan on huono lapsen kanssa, ja kuulostaa minusta pahalle ettei vastaa vauvan tarpeisiin ennenkuin toinen on saanut rääkyä monta minuuttia. En minäkään luottaisi tuollaiseen "isään", joka ei edes halua hoitaa omaa lasta ( jos haluaisi, voisi tehdä sitä varmasti mielin määrin, eikä vain silloin kun äiti pyytää) ja sitten kun joutuu hoitotilanteeseen, ei hoida kunnolla.
Älkääkä syyttäkö äitiä, kyllä kunnollinen mies osaa oman paikkansa vanhempana ottaa, ja hoitaa leiviskänsä myös.
A
alkuperäinen
Vieras
Vaikka moni yrittää sanoa että mä olen ominut vauvan niin en kyllä sitä suostu allekirjoittamaan... Miehen miespuoleinen serkkukin sai vauvan rauhoittumaan kylässä käydessään, samoin miehen kymmenkesäinen kummityttökin osaa hoitaa vauvaa paremmin kuin mies... Kumpikaan mies tai anoppi eivät ole mitenkään järin sensitiivisiä, miehestä ja sensitiivisyydestä nyt ei oikeastaan voisi edes samassa lauseessa puhua. Tässä kesällä kun olimme olleet isoissa juhlissa ja vauva oli sieltä lähtiessä väsyneen itkuinen, mies laittoi naamansa 20 cm päähän vauvan kasvoista ja sanoi kohtuullisen kovalla äänellä "ÄÄÄÄÄ". Noh, vauva lopetti itkun 2 sekunniksi, kun jähmettyi ja silmät suorastaan pullistuivat päästä, ja alkoi sitten huutaa sen minkä keuhkoista irti lähti. Sen jälkeen oli mullakin ihan oikea työ saada vauva rauhoittumaan. Miten mies ei tajua että valmiiksi väsynyt vauva vain säikähtää tuollaista?!
A
akava
Vieras
Z
zzvierailija
Vieras
Ei voi etukäteen varmasti tietää miten joku hoitaa vauvaa. Mieheni rakastaa lapsiaan yli kaiken mutta vasta kolmannen kohdalla alkoi olla varmempi jo ihan pienenkin käsittelyn kanssa. Ei ollenkaan sama tilanne kuin ap:lla mutta ymmärrän että turhautuu kun toisen henkiset/ tunnetaidolliset kyvyt ei vaan riitä. Varsinkin puolivuotias jo niin iso että siinä ajassa olisi miehen pitänyt oppia konstit ja kommunikointi vauvan kanssa jos vaan halua olisi. On varmaan tosi raskasta jos ei ihan asiallisesta syystä voi luottaa että puoliso hoitaa lapsen hyvin.
Ehkä en osaa eläytyä koska oma mies on vauvakuiskaaja.
Voin sanoa että muakin nyppis jos ei oikeesti ois voinut lasta jättää isälleen. Olen ajatellut, että se on vaan viitsimisestä kiinni että osaa vauvaa pitää.
Muoks. Korjattu tyhmä kirjoitusvirhe. Joku alitajuinen paine pakottaa mut käyttämään vauvasta nimitystä vaiva.
Voin sanoa että muakin nyppis jos ei oikeesti ois voinut lasta jättää isälleen. Olen ajatellut, että se on vaan viitsimisestä kiinni että osaa vauvaa pitää.
Muoks. Korjattu tyhmä kirjoitusvirhe. Joku alitajuinen paine pakottaa mut käyttämään vauvasta nimitystä vaiva.
Viimeksi muokattu:
V
vierailija
Vieras
Jos ap on sitä mieltä ettei vauvaa voi jättää miehen tai anopin hoteisiin niin sitten voisi pyytää esim. Kotiavun tai mll:n lastenvahdin käymään vaikka kerran viikossa jolloin voit tehdä jotain sellaista mikä ei vauvan kanssa onnistu. Monet noista kuvailemistasi harrastuksista onnistuu kyllä vauvankin kanssa. Juoksemassa voi käydä vauvan kanssa, leluja vaan vaunuihin mukaan niin saa leikkiä niillä kun herää uniltaan. Itsekkin puolivuotiian äitinä teen niin. Puolimaratonkin on juostu vaunujen kanssa ja vauveli viihty hyvin. Sit monet kuntosalit tarjoaa vanhempi-lapsi jumppia jotka on tosi kivoja ja kohottaa hyvin kuntoa kun tunnin nostelet ja kyykkäät vauvelin kans. en tiedä millasta harrastusta oot koirien kans touhuillu, mutta kuvittelisin että siitäkin selvittäis esim. Vauvelin ollessa kantirepussa. 
en tiedä millasta harrastusta oot koirien kans touhuillu, mutta kuvittelisin että siitäkin selvittäis esim. Vauvelin ollessa kantirepussa.
V
vierailijattttt
Vieras
Mä kysyn varmasn tyhmiä mutta mitä te niin kuin ajattelitte kun vauvaa maailmaan pukkasitte? Ihminen jolla on tuhat ja yksi harrastusta ja toinen ei sensitiivinen, kuten asian ilmaisit? Että loisto pari vanhemmiksi, ilman että toinen tai molemmat "tilttaa"? Mä tiedän että karu kysymys. Heitän vaan herättääkseni että nyt on vastuun kannon aika, ja oleellisinta löytää se ratkaisu kun toimii, kompromissiksikin kutsutaan sitä
Tää on aina vaan niin uskomatonta että se lapsi saatetaan maailmaan ja sitten vasta aletaan miettiä että hei, tuo ei ole oikein isä ainesta... ja että mä olen vankina. En sitä, etteikö lasta voisi rakastaa. Mutta jo liitto alkaa olla kaunainen jo lapsen elämän ensi metreillä niin ei kovin hyvää lupaa pitkässä juoksussa. Lapsi vaistoaa nämä. Ja surullisen usein myös isompana kuulee nämä.
Eli nyt olkaa Aikuisia. Ensinnäkin totea miehellesi että moinen Äääää-idiotismi ei toimi. Ja lopeta itse marttyyri-leikki. Ja anna sille isälle vaan vastuuta. Nykyinen tilanteenne tulee rikkomaan lapsen henkisesti 100% varmemmin kuin se että ei samalla sekunnilla isän kanssa rauhoitu ja lopeta itkua. Se katkeruusbmitä nyt olet alkanut rakentaa miestä, lapsesi isää, kohtaan rikkoo tuota ihmisen alkua tulevaisuudessakin. Edelleen paljon enemmän kuin se että vauvan itkua ei heti rauhoiteta.
Tää on aina vaan niin uskomatonta että se lapsi saatetaan maailmaan ja sitten vasta aletaan miettiä että hei, tuo ei ole oikein isä ainesta... ja että mä olen vankina. En sitä, etteikö lasta voisi rakastaa. Mutta jo liitto alkaa olla kaunainen jo lapsen elämän ensi metreillä niin ei kovin hyvää lupaa pitkässä juoksussa. Lapsi vaistoaa nämä. Ja surullisen usein myös isompana kuulee nämä.
Eli nyt olkaa Aikuisia. Ensinnäkin totea miehellesi että moinen Äääää-idiotismi ei toimi. Ja lopeta itse marttyyri-leikki. Ja anna sille isälle vaan vastuuta. Nykyinen tilanteenne tulee rikkomaan lapsen henkisesti 100% varmemmin kuin se että ei samalla sekunnilla isän kanssa rauhoitu ja lopeta itkua. Se katkeruusbmitä nyt olet alkanut rakentaa miestä, lapsesi isää, kohtaan rikkoo tuota ihmisen alkua tulevaisuudessakin. Edelleen paljon enemmän kuin se että vauvan itkua ei heti rauhoiteta.
Kaikkia semmosia kuten luuvalo, hivutustauti ja kahvikuppineuroosi.
V
vierailija
Vieras
Esikoisen aikaan järjestin itselleni kuntosali ja kaveriaikaa iltaisin, kun vauva oli nukkumassa. Laitoin vauvan nukkumaan noin klo 19 (rytmitin päivät noin 6 kk alkaen niin että iltaan jäi hyvin aikaa) ja sitten aikaa oli noin kymmeneen, jolloin oli syytä mennä nukkumaan, jotta jaksoi herätä aamulla kuudelta (ja yöimetyksiin). Tällöin mieheni ei ´rasittunut´ iltamenoistani ja menot eivät myöskään haitanneet imetystä sillä vauva harvemmin heräsi uudelleen syömään ennen yö kahtatoista (pakkasessa oli maitoa, jos olisi tarvinnut). Meillä kyllä mies hoiti lasta oikein hyvin mutta tällä järjestelyllä ei tarvinnut tuntea huonoa mieltä omista menoista, joita kovasti kaipasin (etenkin kun tuolloin kavereilla ei vielä ollut lapsia).
Klo 19 nukkumaanmenosta oli myös se ilo, että meillä oli mieheni kanssa mukavasti aikaa iltaisin ja aamuisin hänen tuli herättyä ajoissa töihin, jotta ehti kotiin taas aikaisemmin
Klo 19 nukkumaanmenosta oli myös se ilo, että meillä oli mieheni kanssa mukavasti aikaa iltaisin ja aamuisin hänen tuli herättyä ajoissa töihin, jotta ehti kotiin taas aikaisemmin
V
vierailija
Vieras
No ainakaan minun ei tarvitse sympata omasta kokemuksesta netissä naista, jonka mies on ei-sympaattinen möllikkä.
Meillä mies osaa hoitaa, anoppi osaa hoitaa, minulla on muutakin elämää kuin lapset. Painoa 52 kg ja ihan absolutisti olen.
K
Kohtalotover1
Vieras
Hieno asia, että sinäkin olet onnellinen ja saat hoitoa. Tuen mielelläni muita ihmisiä. Kaikki eivät siitä pidä. Oma onni ei ole toiselta pois. Haluatko että kerron sinulle minun muusta elämästä? Kerron mielelläni.
V
vierailija
Vieras
Jos miehesi tarpeisiin ei ole vastattu vauvana, niin hänenkin on vaikea hoitaa vauvaa. Minusta kuulostaa siltä, jos anoppi ei kerta osaa vastata vauvan tarpeisiin. Silloin oma vauva nostattaa nämä alkukantaiset tunteet, joita hän ei todennäköisesti tunnista. Näin kävi meilläkin ja asia selvisi vasta 2. lapsen syntymän jälkeen.
Miehelläni oli vaikea olla vauvan lähettyvillä yksin ja itse myös vaistosin sen. Hän "halusi" hoitaa lasta ja kaikki aina sanovat, että jätä lapsi miehelle, niin oppii. Onneksi itse olen ollut varma äiti jo alusta asti ja hyvä lukemaan ihmisiä, niin hoisin lapsen mieluummin yksin kuin jätin miehelle, kun lähdin juoksulenkille.
Jälkikäteen mieheni on minua siitä kiittänyt. On vaikea myöntää ettei pysty, kun nykyisienkin vaaditaan osallistuvan.
Kolmas lapsi tulossa ja mies odottaa innolla vauvan syntymistä. Toivoo voivansa osallistua paremmin ja uskoa siihen löytyy, kun terapiassa asti puinut omaa lapsuuttaan - narsistinen lapsi. Ja nyt hänen on mahdollista tiedostaa, mistä oma ahdistus vauvaa kohtaan on johtunut.
Ja tällaisia asioita ei aina voi tietää etukäteen, minkälainen oma lapsuus on ollut. Juuri oma vauva nostaa asiat esiin.
Luota itseesi miehesi suhteen ja ota vauva mukaan lenkille. Vaunujen kanssa juostessa on kunto vielä parempi.
Miehelläni oli vaikea olla vauvan lähettyvillä yksin ja itse myös vaistosin sen. Hän "halusi" hoitaa lasta ja kaikki aina sanovat, että jätä lapsi miehelle, niin oppii. Onneksi itse olen ollut varma äiti jo alusta asti ja hyvä lukemaan ihmisiä, niin hoisin lapsen mieluummin yksin kuin jätin miehelle, kun lähdin juoksulenkille.
Jälkikäteen mieheni on minua siitä kiittänyt. On vaikea myöntää ettei pysty, kun nykyisienkin vaaditaan osallistuvan.
Kolmas lapsi tulossa ja mies odottaa innolla vauvan syntymistä. Toivoo voivansa osallistua paremmin ja uskoa siihen löytyy, kun terapiassa asti puinut omaa lapsuuttaan - narsistinen lapsi. Ja nyt hänen on mahdollista tiedostaa, mistä oma ahdistus vauvaa kohtaan on johtunut.
Ja tällaisia asioita ei aina voi tietää etukäteen, minkälainen oma lapsuus on ollut. Juuri oma vauva nostaa asiat esiin.
Luota itseesi miehesi suhteen ja ota vauva mukaan lenkille. Vaunujen kanssa juostessa on kunto vielä parempi.
V
vierailija
Vieras
A
alkuperäinen
Vieras
Mä olen aiemmin miettinyt onko miehellä jotain tunnepuolen ongelmia, mutta en ole tullut ajatelleeksi että asiat voisivat liittyä toisiinsa.. Välillä tuntuu että miehen on vaikea tunnistaa tunteita itsessään, esim. kerran väittelimme jostain asiasta, ja kun miehellä alkoi pinna kiristyä, sanoin hänelle että älä nyt hermostu. Mies vastasi että mähän se kiukkuan, vaikka pidin itseni ihan tarkoituksella korostetun rauhallisena koko ajan.. Mies on muutoin hyvin seurallinen ja supliikki, mutta välillä tulee tuollaisia outoja välähdyksiä.. Ehkä jos mies ei ole omien tunteidensakaan kanssa sinut, voi olla vaikea eläytyä vauvan tunnemaailmaan..?
Eikä mies muuten mikään hulttio ole, kantaa vastuunsa ja hoitaa hommansa, auttaa vanhempiaan ja isovanhempiaan viikoittain, hoitaa lemmikit, ei käytä päihteitä, vastuullisessa ja hyväpalkkaisessa työssä..
Eikä mies muuten mikään hulttio ole, kantaa vastuunsa ja hoitaa hommansa, auttaa vanhempiaan ja isovanhempiaan viikoittain, hoitaa lemmikit, ei käytä päihteitä, vastuullisessa ja hyväpalkkaisessa työssä..
V
vierailija
Vieras
Kyllä se sitä vauvaakin sitten osaa pari tuntia hoitaa, että pääset harrastamaan. Älä nyt viitti. Ongelma on vain ja ainoastaan sinun päässäsi, että mies ei tee niinkuin Sinä haluat tehtävän.
V
vierailija
Vieras
Mä oon tosi hämmentynyt tästä ketjusta. Meillä on kolme lasta, joiden kaikkien "äídintarve" on ollut erilainen. Kolme lasta, joille kullekin isä on osannut ja ehtinyt olla vähän eri tavalla isä vauvaiässä. Esikoinen suosi vähän minua, taisin pikkuisen omia, tunnustan. Keskimmäinen suosi ihan sairaan lailla minua, eikä ollut omimissyntyinen vika. Kuopus taas on ollut alusta asti hällä väliä, niin tässä kuin melkein kaikessa muussakin Eli vanhemmat on erilaisia, ja vauvat on erilaisia, eikä tällaiset joka rakoon tungetut "senkun jätät vaan, kyllä ne pärjää" -vinkit ole mistään kotoisin, jos tarkoitus kuitenkin on että vauvalla on hyvä olla ja se vauvan ja hoitavan aikuisen vuorovaikutussuhde kehittyy positiiviseksi. Joskus se "jätät vaan selviämään keskenään" on ratkaisu, useinkin, mutta ei todellakaan aina. Mua kylmää se että useimpien mielestä pitäisi vain jättää vauva seuraan, jossa tietää, ettei vauva koe saavansa lohtua. Eikä tämän tarvitse olla mikään syytös miehiä kohtaan, löytyy niitä myös äitejä joilla ei ole kykyä tai herkkyyttä tai kärsivällisyyttä vauvan tunteille. Meillä joskus yöaikaan mies oli todellakin se empaattisempi lohtu.
Mutta jos seuraan esimerkiksi omaa veljeäni, jolla on neljä lasta. Se. Ei. Vaan. Tajua. Ei vaan tajua. Siis tuollaisista alle 9kk ikäisistä vauvoista. Ei neljännenkään kohdalla. Eikä todellakaan ole kyse siitä, että olisi harjoituksen puutetta, se ei vaan tajua että vauvan itkuun pitää vastata. Sille vauva ei ole sillä tavalla ihminen, kun se ei osaa kertoa mikä nyppii. Että ei hän voi vauvan pulmaa ratkaista, kun ei se kerro mikä se on. Vaipat vaihtaa, maidon antaa, mutta vauvan lohdutus on vierasta maaperää. Kitinät ja ynähdykset on eri asia, eikä siihen itkuunkaan tarvitse pöntöltä persettä pyyhkimättä juosta, mutta vauvan itkuun vastataan. Ja jos ihminen ei sitä tajua, niin ei ole vika äidissä jos ei halua jättää vauvaa sille ihmisille. (Ja veljeni on ihan hyvä isä lapsilleen siitä lähtien kun ne osaavat tulla itse syliin.)
Aloittajalle tsemppiä. Moittiminen ja opastus ei tosiaan ehkä ole hyvä tie, mutta mallin näyttäminen, kohtuullinen tilan antaminen ja kärsivällisyys. Kuten joku sanoi, vauva on vielä pieni, ja voi olla että muutaman kuukauden päästä isän ja vauvan yhteys avautuu ihan uudella tavalla. Yritä pysyä järjissäsi.
Eli vanhemmat on erilaisia, ja vauvat on erilaisia, eikä tällaiset joka rakoon tungetut "senkun jätät vaan, kyllä ne pärjää" -vinkit ole mistään kotoisin, jos tarkoitus kuitenkin on että vauvalla on hyvä olla ja se vauvan ja hoitavan aikuisen vuorovaikutussuhde kehittyy positiiviseksi. Joskus se "jätät vaan selviämään keskenään" on ratkaisu, useinkin, mutta ei todellakaan aina. Mua kylmää se että useimpien mielestä pitäisi vain jättää vauva seuraan, jossa tietää, ettei vauva koe saavansa lohtua. Eikä tämän tarvitse olla mikään syytös miehiä kohtaan, löytyy niitä myös äitejä joilla ei ole kykyä tai herkkyyttä tai kärsivällisyyttä vauvan tunteille. Meillä joskus yöaikaan mies oli todellakin se empaattisempi lohtu.Mutta jos seuraan esimerkiksi omaa veljeäni, jolla on neljä lasta. Se. Ei. Vaan. Tajua. Ei vaan tajua. Siis tuollaisista alle 9kk ikäisistä vauvoista. Ei neljännenkään kohdalla. Eikä todellakaan ole kyse siitä, että olisi harjoituksen puutetta, se ei vaan tajua että vauvan itkuun pitää vastata. Sille vauva ei ole sillä tavalla ihminen, kun se ei osaa kertoa mikä nyppii. Että ei hän voi vauvan pulmaa ratkaista, kun ei se kerro mikä se on. Vaipat vaihtaa, maidon antaa, mutta vauvan lohdutus on vierasta maaperää. Kitinät ja ynähdykset on eri asia, eikä siihen itkuunkaan tarvitse pöntöltä persettä pyyhkimättä juosta, mutta vauvan itkuun vastataan. Ja jos ihminen ei sitä tajua, niin ei ole vika äidissä jos ei halua jättää vauvaa sille ihmisille. (Ja veljeni on ihan hyvä isä lapsilleen siitä lähtien kun ne osaavat tulla itse syliin.)
Aloittajalle tsemppiä. Moittiminen ja opastus ei tosiaan ehkä ole hyvä tie, mutta mallin näyttäminen, kohtuullinen tilan antaminen ja kärsivällisyys. Kuten joku sanoi, vauva on vielä pieni, ja voi olla että muutaman kuukauden päästä isän ja vauvan yhteys avautuu ihan uudella tavalla. Yritä pysyä järjissäsi.
K
Kohtalotover1
Vieras
Vaikka mies ei pysty hoitamaan vauvaa, se ei tarkoita sitä, että hän olisi huono isä. Lapsen kasvettua vähän isommaksi hän osaa varmasti puuhaillla tämän kanssa ja hänestä voi kuoriutua ihan loistofaija. Vauvan tarvitsevuus voi yllättää miehen. Puhun omasta kokemuksesta. Myös minun miehelläni ollut ongelmia äitisuhteessa.
V
vierailija
Vieras
Tässä nyt lynkkausjoukko syyttää äitiä siitä, että äiti vaatii miestä hoitamaan lasta Omalla Tavallaan. Hei haloo, äidin odotukset oli että isä 1) reagoi lapsen itkuun ja 2) ota syliin jos vauva tarvitsee lohdutusta. En taatusti jättäisi omaa lastani yhdellenkään sielulle, ennen kuin tuollaiset perusasiat luonnistuisi, en vaikka se sielu olisi lapsen isä. Kuka karvaakaan empaattinen äiti tai isä jättää??!!
V
vierailija4444
Vieras
Mutta kun arvio "hyvästä"joidon tasosta perustuu äidin varsin subjektiiviseen näkymykseen niin kyllä silloin on hemmetin hyvä tuoda julki sekin että mitäs jos se mies on vain äidin silmissä huono isä? Suomi on pullollaan lapsensa omineita äitejä, jotka pönkittää vauvan kautta oudosti omaa "minuuttaa". Minä ja vain minä osaan olla vanhempi.
Mun oma äiti yksi täĺlainen. Mun isä ei ole koskaan sen mielestä hoitaa mua, olla mun kanssa jne. Mutta kun kysyin joskus mun tätiltä, äidin siskolta, miten tuo oli...niin tätini tokaisi ettei koskaan ole hoivaavampaa isää nähnyt kuin mitä isäni oli kun olin pieni. Silloin kun sai (varmaan vahingossa) äidiltäni tilaa sille. Ja mun oma kokemuskin isästä samä. Vaikka äidin mielestä se vaan on ollu paska isä mulle ts ei ole alistunut oleen samanlainen kuin äitini.
Mä valitettavasti pystyn myös tunnistamaan tämän naistyypin, kun näen. Ap:sta ei toki pelkän kirjoituksen pohjalta voi mitään sanoa. Mutta parempi että herätellään huomaaman että hän itsekin voi olla "tekijä ongelmassa".
V
vierailija
Vieras
Oman elämänkokemukseni perusteella juuri oma vauvaikä ja lapsuus vaikuttavat todella paljon siihen, mihin itse kykenee vanhempana. Jos on itse jäänyt vaille tarvittavaa/riittävää hoivaa, voi oman lapsen syntymä ja avuttomuus olla vaikea pala. Näitä ei voi tietää etukäteen, siinäpä vastaus " miksi lapsia hankitaan" vaikka sitten elämä lapsen kanssa osoittautuu vaikeaksi.
Aina on niin helppo tuomita toisia, tietämättä taustoista. = "Puhuu sellaisella itsevarmuudella, jonka vain täydellinen tietämättömyys voi aiheuttaa".
Aloittajalle tsemppiä ja voimia. Tällä hetkellä on varmaan tärkeää että saat ainakin pieniä hengähdystaukoja vauvajumista. Kuulostat empaattiselta ja selväjärkiseltä äidiltä!
Aina on niin helppo tuomita toisia, tietämättä taustoista. = "Puhuu sellaisella itsevarmuudella, jonka vain täydellinen tietämättömyys voi aiheuttaa".
Aloittajalle tsemppiä ja voimia. Tällä hetkellä on varmaan tärkeää että saat ainakin pieniä hengähdystaukoja vauvajumista. Kuulostat empaattiselta ja selväjärkiseltä äidiltä!
