vierailija
tuntuupa tyhmältä!
Ystävä on lopettanut yhteydenpidon. Ei vastaa puheluihin, ei viesteihin.
Laittamani viestit käy kyllä lukemassa, muttei niihin vastaa. En kaipaisi edes mitään syvällistä, jotain ihan tavallistakin nopeaa riittäisi tyyliin "kaikki ok, mökillä, ei jaksa nyt viestitellä".
Ensin nolotti: taas laitoin viestin, eikä se vastannut. Aika noloa, olenko sellainen viesteillä ahdisteleva, jonka tuntee jo koko kylä. Että "hei, taas se laitto viestin, eikö se jo ymmärrä! Mä en ainakaan vastaa".
Mutta ymmärrä mitä, sitä en vain ole keksinyt.
Sitten tuli huoli. Mitä, jos jotain ikävää on sattunut? Ystävälle itselleen tai lähimmille? Ja täällä minä vain yritän herätellä keskustelua aiheesta "miten menee"...
Lopulta tuli kiukku. Mistä voin tietää, jos ei kukaan kerro? En voi tietää murheista, en kiireistä, en kyllästymisistä. En voi tietää, jos et kerro!
Nyt nuo kolme aaltoa vaihtelevat mielessäni. Olen typerä! Hän ei vain tahdo olla kanssani enää!
Mutta jos jotain on sattunut, jos ystäväni juuri nyt kaipaakin minua apuun ja tueksi, mutta ei jaksa pyytää?
Ja millä oikeudella hyvä ystävä jättää minut täysin pimentoon-kiukku.
Aarrg! Asia vaivaa ja on jatkuvasti mielessäni. Uutta viestiä tai puhelua en uskalla matkaan laittaa, kun on kylmiksi jääneet edelliset yritykset. Olisi vain kiva tietää, miksi?
Kuvittelen ainakin, että paljon helpompaa olisi saada kuulla toiselta olevansa epätoivottu kuin yrittää rivien välistä päätellä moista itse.
Ystävä on lopettanut yhteydenpidon. Ei vastaa puheluihin, ei viesteihin.
Laittamani viestit käy kyllä lukemassa, muttei niihin vastaa. En kaipaisi edes mitään syvällistä, jotain ihan tavallistakin nopeaa riittäisi tyyliin "kaikki ok, mökillä, ei jaksa nyt viestitellä".
Ensin nolotti: taas laitoin viestin, eikä se vastannut. Aika noloa, olenko sellainen viesteillä ahdisteleva, jonka tuntee jo koko kylä. Että "hei, taas se laitto viestin, eikö se jo ymmärrä! Mä en ainakaan vastaa".
Mutta ymmärrä mitä, sitä en vain ole keksinyt.
Sitten tuli huoli. Mitä, jos jotain ikävää on sattunut? Ystävälle itselleen tai lähimmille? Ja täällä minä vain yritän herätellä keskustelua aiheesta "miten menee"...
Lopulta tuli kiukku. Mistä voin tietää, jos ei kukaan kerro? En voi tietää murheista, en kiireistä, en kyllästymisistä. En voi tietää, jos et kerro!
Nyt nuo kolme aaltoa vaihtelevat mielessäni. Olen typerä! Hän ei vain tahdo olla kanssani enää!
Mutta jos jotain on sattunut, jos ystäväni juuri nyt kaipaakin minua apuun ja tueksi, mutta ei jaksa pyytää?
Ja millä oikeudella hyvä ystävä jättää minut täysin pimentoon-kiukku.
Aarrg! Asia vaivaa ja on jatkuvasti mielessäni. Uutta viestiä tai puhelua en uskalla matkaan laittaa, kun on kylmiksi jääneet edelliset yritykset. Olisi vain kiva tietää, miksi?
Kuvittelen ainakin, että paljon helpompaa olisi saada kuulla toiselta olevansa epätoivottu kuin yrittää rivien välistä päätellä moista itse.