elinahenna, on ne sykkeet normaalit, jännän korkeet vaan veljiinsä verrattuna. Kyl mä silti uskon että sieltä se pikkumies tulee mitä lupailtiin.
Mä saan nukuttua suurinpiirtein kolmen yön välein, kun väsymys tarpeeksi kovaa. Välillä ei nukuta vauvan heilumisten takia, välillä närästää tai oksettaa tai synnytys pyörii mielessä.
Mä oon kokoarvion saanu aikoinaan tosiaan edellisestä vauvasta joskus rv 30 jälkeen, mulla puhkes RaDi sillon ja vauva kasvoikohisten. Katoin just et mun sf-mitta oli 33 näillä viikoilla siinä raskaudes, nyt siis 31.
( . ) me kateltiin miehen kans poikien vauvavideoita eilen koneelta. Jotenkin nyt kun näki pojat vauvoina niin tajus et miten ERInäköisiä ne oli vauvoina. Ei oikeesti uskois sisaruksiksi. Esikolla vaalee haituvatukka ja keskimmäisellä tumma tukka, kasvon piirteet ihan erilaiset.
Jotenkin ahdisti katsoa niitä videoita ajalta ennen hd-tarkkuutta. Kauheen tummaa ja rakeista. Mua alkoi ahdistaa koska mä olin nuoremman pojan jälkeen vähän masentunut ja koin että mun elämä junnas paikoillaan, oli semmonen olo että oon ihan surkee äiti. Jälkeenpäin oon miettiny että tajusinko ees miten ihania ja suloisia lapsia mulla on. Esikko harjoitteli puhumista ja onneksi, onneksi otin sitä nauhalle, samoin molempien ensiaskeleet.
Jälkeenpäin kun aattelee, niin monien mielestä meillä oli sillon asiat paremmin. Asuttiin 100 neliöisessä omistusasunnossa ja pienemmällä paikkakunnalla, itse kotiäitinä hääräten. Nykyään tullaan asumaan kolmen lapsen ja kahden elukan kanssa alle 80 neliöisessä vuokrakämpässä lähellä kaupungin hulinaa. Ja tuun tosiaan jatkamaan opintoja siten että nuorimmainen menee päiväkotiin reilu vuoden iässä.
Mä saan nukuttua suurinpiirtein kolmen yön välein, kun väsymys tarpeeksi kovaa. Välillä ei nukuta vauvan heilumisten takia, välillä närästää tai oksettaa tai synnytys pyörii mielessä.
Mä oon kokoarvion saanu aikoinaan tosiaan edellisestä vauvasta joskus rv 30 jälkeen, mulla puhkes RaDi sillon ja vauva kasvoikohisten. Katoin just et mun sf-mitta oli 33 näillä viikoilla siinä raskaudes, nyt siis 31.
( . ) me kateltiin miehen kans poikien vauvavideoita eilen koneelta. Jotenkin nyt kun näki pojat vauvoina niin tajus et miten ERInäköisiä ne oli vauvoina. Ei oikeesti uskois sisaruksiksi. Esikolla vaalee haituvatukka ja keskimmäisellä tumma tukka, kasvon piirteet ihan erilaiset.
Jotenkin ahdisti katsoa niitä videoita ajalta ennen hd-tarkkuutta. Kauheen tummaa ja rakeista. Mua alkoi ahdistaa koska mä olin nuoremman pojan jälkeen vähän masentunut ja koin että mun elämä junnas paikoillaan, oli semmonen olo että oon ihan surkee äiti. Jälkeenpäin oon miettiny että tajusinko ees miten ihania ja suloisia lapsia mulla on. Esikko harjoitteli puhumista ja onneksi, onneksi otin sitä nauhalle, samoin molempien ensiaskeleet.
Jälkeenpäin kun aattelee, niin monien mielestä meillä oli sillon asiat paremmin. Asuttiin 100 neliöisessä omistusasunnossa ja pienemmällä paikkakunnalla, itse kotiäitinä hääräten. Nykyään tullaan asumaan kolmen lapsen ja kahden elukan kanssa alle 80 neliöisessä vuokrakämpässä lähellä kaupungin hulinaa. Ja tuun tosiaan jatkamaan opintoja siten että nuorimmainen menee päiväkotiin reilu vuoden iässä.