Naakkaparvet ärsyttää

Aamulla alkaa kuulua "niusk, nausk" ja monikymmenpäinen parvi mekastaa tontin ympärillä ja parvi leiriytyy moneksi päiväksi.

Tekevät pesänsä savupiippuihin (mökillä mukava savuinen yllätys takkaa lämmittäessä), kuulin että yhdessä isossa rakennuksessa oli ollut 16 naakanpesää.

Mun mies sanoi että joku edesmennyt tv:n Luontoillan mies olisi niitä oikein istuttanut Suomeen. Jos vielä eläisi niin laittaisin äkäiset terveiset...
 
Älä vaan ammu niitä:)
Wikipedia: Naakkaa on pidetty kuoleman ennelintuna. Vuonna 1628 ammuttiin naakka Naantalin birgittalaisluostarin katolta, panos sytytti kirkon palamaan ja se paloi kokonaan

En mä mitään symboliikkaa pelkää. (ja jos raamatulliseksi heittäydyn niin luostarit ja jonkun Birgitan pitäminen pyhimyksenä ei ole edes kristillistä)

Se kyllä pännii että naakka on rauhoitettu ja ampumisesta saa kovat sakot. No, appiukko ei siitä välittänyt vaan naakat sai aikoinaan häneltä lähdön. :whistle:
 
Kuinka se runo menee? :D

Juu taisi tuo mies jonkun ritilän laittaa savupiipun päälle mökillä, muistaakseni.
Eitilä estää myös oravien pääsyn hormiin ;-)

Tässä runo, ajatuksellisesti liittyy sodanjälkeisen nuorison tuntoihin. Itse yhdistän tämän Turkuun, en muista asuiko runoilija siellä.

KELTAINEN NAAKKA

Oli kirkon harjalla naakka,
oli naakka keltainen,
siis harvinainen naakka,
siis narri naakkojen.

Se viivytteli yksin
kai ajatellakseen
ja perin harvoin nousi
valjuille siivilleen.

Vaan mustain naakkain parvi
hihkui ja vaakkui vain.
Ja annas olla, aamu
kun koitti sunnuntain,

kun tornissa juhlallisesti
kelloja kläpättiin
ja lukkari rovastin myötä
vaelsi temppeliin,

se mustain naakkain parvi
kuten arvata saattaakin
kuin raekuuro sinkos
yli korkean tapulin.

Vaan keltainen naakka silloin
oli ainoa äänetön,
joten silläkin vihastutti
se naakkayhteisön.

Se ei ulvonut susien myötä
- tai naakkakielellä, ei
se vaakkunut naakkojen
lailla - mikä siltä suosion vei,

joten kerran mustat naakat
sen silmät sokaisivat -
ovat vallalla naakkojen maassa
periaatteet ankarat.

Oli kirkonharjalla naakka,
oli naakka keltainen,
siis harvinainen naakka,
siis narri naakkojen.

Ja aforismin laati
se ensimmäisen näin:
On selkärankaa mulla,
jos silmittäkin jäin.

Ja toisen, yhtä hyvän:
Ma oivan osan sain -
on kunniallista kuolla
väriänsä tunnustain.



P. Mustapää 1945
 
Eitilä estää myös oravien pääsyn hormiin ;-)

Tässä runo, ajatuksellisesti liittyy sodanjälkeisen nuorison tuntoihin. Itse yhdistän tämän Turkuun, en muista asuiko runoilija siellä.

KELTAINEN NAAKKA

Oli kirkon harjalla naakka,
oli naakka keltainen,
siis harvinainen naakka,
siis narri naakkojen.

Se viivytteli yksin
kai ajatellakseen
ja perin harvoin nousi
valjuille siivilleen.

Vaan mustain naakkain parvi
hihkui ja vaakkui vain.
Ja annas olla, aamu
kun koitti sunnuntain,

kun tornissa juhlallisesti
kelloja kläpättiin
ja lukkari rovastin myötä
vaelsi temppeliin,

se mustain naakkain parvi
kuten arvata saattaakin
kuin raekuuro sinkos
yli korkean tapulin.

Vaan keltainen naakka silloin
oli ainoa äänetön,
joten silläkin vihastutti
se naakkayhteisön.

Se ei ulvonut susien myötä
- tai naakkakielellä, ei
se vaakkunut naakkojen
lailla - mikä siltä suosion vei,

joten kerran mustat naakat
sen silmät sokaisivat -
ovat vallalla naakkojen maassa
periaatteet ankarat.

Oli kirkonharjalla naakka,
oli naakka keltainen,
siis harvinainen naakka,
siis narri naakkojen.

Ja aforismin laati
se ensimmäisen näin:
On selkärankaa mulla,
jos silmittäkin jäin.

Ja toisen, yhtä hyvän:
Ma oivan osan sain -
on kunniallista kuolla
väriänsä tunnustain.



P. Mustapää 1945
Keltasella naakalla oli asennetta. :D
 
  • Tykkää
Reactions: HopeaToffee
Kyllä ei niistä meinaa päästä oikein millään eroon!! Täällä meidän kylillä kanssa liihottaa monisatapäinen parvi ja yhdessä vaiheessa meidänkin talossa oli monta pesää. Tilkittiin lähes kaikki mahdolliset raot, mutta nämä eivät luovuta millään. Nokka on älyttömän vahva, lintu varsin viisas ja hyvämuistinen. Ei pelkää ja opii nopeasti pelokkeet. Yhtenä keväänä yritettiin äänikarkoitetta, mutta ei tehoa. Nyt on päästy semmoiseen kompromissiin, että yksi pari asustaa räystäässä ja se saa olla, kun ei muita tule. Keväisin paljon yrittävät. Nyt taitaa olla poikaset pihalla, kun ovat hävinneet, mutta aika aikaisin keväällä alkavat uudet pesätouhut. Rasittavia lintuja ja määristä päätellen vaikea ymmärtää, että on rauhoitettu.
 
vierailija
Meillä vuodesta toiseen yksi lokki pariskunta tulee keväällä pesimään samaan paikkaan. Joo lokit on lähtökohtaisesti kovaäänisiä, mutta tuosta pariskunnasta se naaras mäkättää sille uroksella nonstoppina, siis ihan perinteinen nainen.
Ikkunoita pakko pitää kesäisin auki kun lämmöt nousee liki kolmeen kymppiin, hieno se on kuunnella sitä kirkumista aamu kolmesta aamu kuuteen, ihan joka vuosi ihan joka yö.
 
Kyllä ei niistä meinaa päästä oikein millään eroon!! Täällä meidän kylillä kanssa liihottaa monisatapäinen parvi ja yhdessä vaiheessa meidänkin talossa oli monta pesää. Tilkittiin lähes kaikki mahdolliset raot, mutta nämä eivät luovuta millään. Nokka on älyttömän vahva, lintu varsin viisas ja hyvämuistinen. Ei pelkää ja opii nopeasti pelokkeet. Yhtenä keväänä yritettiin äänikarkoitetta, mutta ei tehoa. Nyt on päästy semmoiseen kompromissiin, että yksi pari asustaa räystäässä ja se saa olla, kun ei muita tule. Keväisin paljon yrittävät. Nyt taitaa olla poikaset pihalla, kun ovat hävinneet, mutta aika aikaisin keväällä alkavat uudet pesätouhut. Rasittavia lintuja ja määristä päätellen vaikea ymmärtää, että on rauhoitettu.
Se on kyllä sinnikäs tipu. Mä olen ottanut semmoisen taktiikan että heti kun näen niiden tulevan, menen pihalle meuhkaamaan (naapureilla ihmettelemistä): heittelen kivillä katoille, kilkatan trampoliinin jalkaa, taputan. Tuon kun jaksaa tehdä muutamana kertana niin ne ajattelevat että ei tuonne hullun ämmän pihapiiriin uskalla reviiriä laajentaa. :D
 
Jees, tiedän! Onneksi toi napuriplantaasi sai luvan ampua niitä. Ja samoin vituttavat noi naapurifarmarin mansikkapeltojen houkuttelemat rastaat.

Rehdisti posauttelisin niitä jollaine vempeleellä hengiltä, ellen ois täriseväkätinen.
 
Meillä vuodesta toiseen yksi lokki pariskunta tulee keväällä pesimään samaan paikkaan. Joo lokit on lähtökohtaisesti kovaäänisiä, mutta tuosta pariskunnasta se naaras mäkättää sille uroksella nonstoppina, siis ihan perinteinen nainen.
Ikkunoita pakko pitää kesäisin auki kun lämmöt nousee liki kolmeen kymppiin, hieno se on kuunnella sitä kirkumista aamu kolmesta aamu kuuteen, ihan joka vuosi ihan joka yö.
Heh, pirttihirmu-lokki pitää uroolleen jöötä. :D Mutta lokit on kyllä asumuksen lähellä kanssa rasittavia, rannoilla ne menettelee.

Melkein mikä lintu tahansa on häiriöksi silloin kun sitä on jättiparvi:tykkään joutsenista, mutta tuttuni kodin lähellä on riesa satapäisestä joutsenpopulaatiosta.
 
vierailija
Oletko kaupunkilainen?
Sielu lepää maalla mutta pienessä kaupungissa asustan. Ja oi, pihapiiri on TÄYNNÄ nakkoja. Välillä on harakoita, kyyhkyjö ja lokkejakin, mutta niitä ei ole niin paljon kuin naakkoja. Nuo räksättää aivan järisyttävän paljon, mutta rehellisesti sanottuna ne eivät häiritse minua yhtään, ei tipan tippaa. Pesineet ei kyllä taloon ole, mutta meillä onkin suojattu paikat joihin ne voisi pesiä. Minua lähinnä naurattaa se niiden jatkuva räkättäminen, kun niiden ääni on niin ruma - suloisella tavalla.
 
Minua ei kanssa niin häiritse äänet vaan se tuhoaminen, jota tekevät. Pihapiirissä elelee myös kolme harakkaa, jotka terrorisoivat pieneläimiä (pupu, oravat), mutta ne eivät riko mitään. Joskus naakkojen kanssa mietin, et pitäis vaan suosiolla luovuttaa talo niille. Nytkin keväällä löydettiin räystäästä yli 8m korkeudesta kohta laudasta, jonka olivat nokkineet rikki. Uskomatonta porukkaa!!
 

Yhteistyössä