Niin, siis tuo jälkimmäinen on jaettu asunto, kahden hengen kommuuni, jossa kummankin osuus on 550 euroa. Se menee toimeentulotuen vuokrarajojen piiriin (ellei sitten yhteisöasumiseen ole omia vuorkarajoja, sekin voi olla mahdollista - googlasin ja ainakin alivuokrassa vuokrakatto näyttäisi olevan 385eur), mutta kyllähän tuo Helsingin hintatasosta kertoo, jos 45 neliön pieni kaksio maksaa 1100 euroa!Kahdella saa olla jo 500€ asunto että saavat siihen täydet tuet. Tässä pari esimerkkiä:
http://asunnot.oikotie.fi/vuokrattavat-asunnot/9325695
http://asunnot.oikotie.fi/vuokrattavat-asunnot/9423423
Varsinkin opiskelijat usein asuvat kommuuneissa, tosin heille tuo voi jo tuntua liian kalliilta. Harmi, sillä moni opiskelija tykkää kommuuniasumisesta. Kaikille se ei tietysti sovi, ja silloin on kanssa-asujien kannalta parempikin, ettei sellainen ihminen muutakaan kommuuniin. Mutta jos tykkää, niin tuossa on toki yksi vaihtoehto. Halpa tuo asunto ei silti ole, vaan törkeän kallis!
MUOKKAUS: Ja myös tuo ensimmäinen on kommuuni. 30 neliön kaksio, joka jaetaan naisen kanssa, jolla on kissa. Asunnon voi vuokrata kesäksi. Varmasti tämäkin on jollekin ihan passeli. Mutta mikä on pointtisi? Että pitkäaikaistyötön löytää helposti asunnon? Jos Helsingin kokoisesta kaupungista löytyy muutama, jonka saa toimeentulotuen vuokrarajojen puitteissa, niin se kuulostaa kyllä siltä, että asuntoa on aika vaikea löytää. Tiedätkö, kuinka paljon asukkaita ja asunnon hakijoita Helsingissä on? Kuinka paljon pienituloisia, työttömiä tms?
Ja jos joku pariskunta vuokraisi kumman tahansa noista kokonaan itselleen, kämppä olisi jo heille "liian kallis".