En enää köyhä
Asun Helsingissä. En en elä toimeentulotuella. Perheemme on keskituloinen, kumpikin, sekä minä että mieheni tienaamme n. 3000€ brutto. Mieheni hieman enemmän, minä hieman vähemmän. Mutta keskiarvoksi tulee suunnilleen tuo. En kadehdi sosiaalitukien varassa eläviä. Korjatakseni muutamaa väärää käsitystä mitä sinulla on meistä joistain kirjoittajista tullut.Missä päin asut? Sulla saattaa olla hiukan ruusuinen käsitys Helsingin asuntotilanteesta. Jos on todella köyhä ja elää toimeentulotuella, ovat usein nuo kaupungin asunnot (tai VVO, Sato yms) ainoat realistiset vaihtoehdot. Suurin osa yksityisistä vaatii kahden kuukauden takuuvuokran ja sellaisia rahoja ei yleensä toimeentulotukiasiakkaalla ole. Joten jos ei edellisestä asunnosta ole sellaista summaa vuokravakuutena, on ainoa sellainen taho, joka ei isoja takuita vaadi. Sossusta ei takuuvuokria makseta ja kaikki vuokranantajat eivät suinkaan hyväksy niitä sossun kirjallisia takuita.
Mutta noin muutenkin Helsingissä on kyllä todettu ihan yleisesti, että etsivä ei aina löydä eikä ahkeraa palkita. Toki ilman luottotietomerkintöjä yleensä jonkun asunnon löytää, jos on kyseessä perhe, mutta se on sitten toinen asia, kuinka halpa tai kallis se on.
Moni laittaakin omaa rahaa noihin vuokriin lisää. Mutta siitä ne ongelmat alkavatkin, kun ajatellaan, ettei joku satanen tai jopa kaksi ole paha hinta siitä, että voi asua perhekoon mukaisessa asunnossa kivalla alueella. Ja eihän siinä mitään, mutta heti kun jotain yllättävää elämässä tapahtuu, tai jos elämäntilanne myöhemmin muuttuu, se saattaa muuttua hankalaksi.