samassa paikassa kun sinäkin tässä asutaan, jumalan selän takana.Tulisin heti jos et asuis niin kaukana
samassa paikassa kun sinäkin tässä asutaan, jumalan selän takana.Tulisin heti jos et asuis niin kaukana
eikö tuo ole naisen esineellistämistäJohan aiemmin sanoin että olisin voinut tulla sulle selkänojaksi
....IHKU!!!Miltäs toi näyttää?
No ei jos me istutaan nurmikolla selät vastakkaineikö tuo ole naisen esineellistämistä
Tosiaan toiset ottaa opikseen vähän aikasemmin ja sit toiset (itseni mukaanlukien) sieltä todella kovaa kantapään kautta myöhemmin..kait se kaikilla on ollut enemmän tai vähemmän takkuista tää elämä ja on tullut sählättyä ja sätösteltyä...mutta niistä otetaan ennemmin tai myöhemmin opiksi ja siinä välissä on vain enemmän kuin hyväksi, että on olemassa edes joku korvapari kuuntelemassa niitä elämisen kasvukipuvuodatuksia, tukevasta olkapäästä puhumattakaan
Joten - hyvä kun olet siinä hänelle
Mä taidan jättää lenkin tältä päivältä väliin...tai vielähän tässä ehtis vaikka ja kuinka, diipa daapa....ja huomenaamulla sitten takaisin ruotuun
Ja se on niin nannaa se kun pjärziissäkin tuntuu, no pain no gain
ai niinsamassa paikassa kun sinäkin tässä asutaan, jumalan selän takana.
Tunteet ne on miehilläkin. Jotkut ne osaa ja uskaltaa/pystyy näyttään hyvinkin, jotkut ei. Ja pystyy päästään "ulos" sen pahan olonTosiaan toiset ottaa opikseen vähän aikasemmin ja sit toiset (itseni mukaanlukien) sieltä todella kovaa kantapään kautta myöhemmin
Onhan se vaan jotenkin niin herkän suloista ko tollanen "kovis" itkeä tihrustaa siinäö olkapäätä vasten silleen tyyliin silitä mua. Mut oikeest oikeesti se on hyvä, että jokaisella ois se joku kenen olkaa vasten itkeä.
Kyllä se elämän tuoma viisaus jossain vaiheessa kolahtaa isosti, ei sitä pakoon pääse, onneksi. Ja joskus se vain on hiukan kovemmassa ja tiukemmassa, mutta sitäkin otollisempaan maahan se sitten porautuu - näin mä oon sen aatellutTosiaan toiset ottaa opikseen vähän aikasemmin ja sit toiset (itseni mukaanlukien) sieltä todella kovaa kantapään kautta myöhemmin
Onhan se vaan jotenkin niin herkän suloista ko tollanen "kovis" itkeä tihrustaa siinäö olkapäätä vasten silleen tyyliin silitä mua. Mut oikeest oikeesti se on hyvä, että jokaisella ois se joku kenen olkaa vasten itkeä.
Juu niin on. Ja se on hienoa, että pystyy näyttään ne, koska kaikki ei siihen kykene ja helposti ne jää sitte häiritsemään ja kalvamaan mieltä, onneks on jo vähenemään päin se kasvatustyyli, että miehet/pojat ei itke.Tunteet ne on miehilläkin. Jotkut ne osaa ja uskaltaa/pystyy näyttään hyvinkin, jotkut ei. Ja pystyy päästään "ulos" sen pahan olon
Onneksi olet siinä hänelle
Joo,, kunnon itkupotkuraivarit parantaa mieltä kummasti, vaikkei just heti sen jälkeen, mutta pienen hetken päästä.Kyllä se elämän tuoma viisaus jossain vaiheessa kolahtaa isosti, ei sitä pakoon pääse, onneksi. Ja joskus se vain on hiukan kovemmassa ja tiukemmassa, mutta sitäkin otollisempaan maahan se sitten porautuu - näin mä oon sen aatellut
Ja totta! Kaikilla pitäisi olla se kunnon itkukaveri...ja jos ei jostain kumman syystä olekaan, niin silloin kun siltä tuntuu, pitää vain päästää ne hanat auki ja itkeä kunnolla. Siinä puhdistuu ja voimistuu kummasti
Niinpä. Ja vaikuttaahan siinä tietysti jonkin verran varmaan luonnekin.Juu niin on. Ja se on hienoa, että pystyy näyttään ne, koska kaikki ei siihen kykene ja helposti ne jää sitte häiritsemään ja kalvamaan mieltä, onneks on jo vähenemään päin se kasvatustyyli, että miehet/pojat ei itke.
Tota mä en oo sitten ymmärtänyt ikinäkoskaanmilloinkaan. Että tunteiden näyttäminen ois jotenkin sukupuolisidonnaista. Haloo! Tai että juurikin itkeminen ei olisi pojille/miehille oikeutettua.Juu niin on. Ja se on hienoa, että pystyy näyttään ne, koska kaikki ei siihen kykene ja helposti ne jää sitte häiritsemään ja kalvamaan mieltä, onneks on jo vähenemään päin se kasvatustyyli, että miehet/pojat ei itke.
Jälleen kerran täyttä asiaa ja hienosti kiteytetty, ei lisäämistä, pakko vaan peesailla :kiss:Tota mä en oo sitten ymmärtänyt ikinäkoskaanmilloinkaan. Että tunteiden näyttäminen ois jotenkin sukupuolisidonnaista. Haloo! Tai että juurikin itkeminen ei olisi pojille/miehille oikeutettua.
Omilleni olen yrittänyt opettaa - kaikille kolmelle - että ovat oikeutettuja kaikkiin tunteisiin ja saavat purkaa jokaikisen niistä ensalkuun ja vallankin kotona turvallisesti ja kaikessa rauhassa niitä käsitellen. Ja varsinkin oon pyytänyt sen kaikista kurjimman olotilansa käsittelemistä, jotta - kuten sanoitkin - se ei jäisi sisälle kasvamaan tolkuttoman suureksi möröksi mikä sitten suurella riskillä purkautuu täysin hallitsemattomana aivan väärässä paikassa väärään aikaan väärälle ihmiselle. Ja itku jos mikä on oikeesti sellainen voimavara - ei sitä pidä nähdä negatiivisesti tai jonain heikkoutena vaan nimenomaan vahvistavana asiana, koska ne kyyneleet ja se sydämen tuska tulee siinä hetkessä sen kaiken taakan kera ulos ja se tyhjyyden tunne, mikä tulee sen kaiken jälkeen, on niin pakahduttavan ehetyttävä - sä oot siinä niin tyhjänä ja avoimena ja valmiina vastaanottamaan lohdutuksen ja armon ja sen suuren elämän rakkauden, mikä on sua vain odottanut
Itkeminen on rakkaudellinen teko sielulle ja sydämelle
mun piti postata tää kans yks päivä mut unohdin...muutaman kuuntelun jälkeen tää on hyvä.Olin ensin et WTF? ku kuulin tän parina yönä töissä, mut nyt tästä vaan on tullut jotenkin niin hyvä ko oon kuunnellu tätä useemmankin kerran kotona
Pylly vasten pyllyä PUM PUMNo ei jos me istutaan nurmikolla selät vastakkain
Selkä selkää vasten