olisitko silti "tehnyt" lapsesi?
Itse luulen, että olisin suurperheellinen, vaikka olisin elänyt sinkkuna...
Itse luulen, että olisin suurperheellinen, vaikka olisin elänyt sinkkuna...
Jos et olisi tavannut miestäsi
- Viestiketjun aloittaja Mummeliisa
- Ensimmäinen viesti
Joo. ihmiset ovat erilaisia tuossa asiassa.
Itse jälkiviisaana luultavasti "tekisin" lapsia nopeammin ensimmäisen puolison kuoleman jälkeen. Pitkä tauko ei ollut hyvästä lapsille eikä minulle.
vie-rai-li-ja
No ei tuohon nyt osaa mitään sanoa kun ei tiedä koska/minkä ikäisenä sitten olisi tavannut jonkun toisen sellaisen miehen kenen kanssa olisi alkanut lapsia "suunnitteleen".
Olisit kuitenkin pitänyt sitä miestä "oleellisena" perhekoollesi?
Ajatteletko siten yhä myöhemmin - jos siis elät jo "aikaa myöhemmin"?
vie-rai-li-ja
No siinä mielessä kyllä etten yksin ollessani olisi lapsia tehnyt.
Olin 26v kun ensimmäinen lapsi syntyi, nyt niitä on kolme.
Jos olisin esim "saanut" ensimmäisen lapsen 36-vuotiaana, lapsia saattaisi olla vähemmän.
Olin 26v kun ensimmäinen lapsi syntyi, nyt niitä on kolme.
Jos olisin esim "saanut" ensimmäisen lapsen 36-vuotiaana, lapsia saattaisi olla vähemmän.
Uskon, että monikaan ei olisi yksin "tehnyt" lapsia. Se kiehtoo minua. Mitenkään kiistämättä tai kyseenalaistamatta tunteitasi, tahtoisin tietää miksi et?
Tuskin olisin kenenkään kanssa. Vähän ennen kun tavattiin mieheni kanssa baarissa niin, olin suunnitellut elämäni yksin olin saanu miehistä tarpeekseni. 2008 talvella erosin exästäni joka oli väkivaltanen ja oli pettänyt mua melki koko suhteen ajan. Asuttiin neljä vuotta yhessä. Joten olin kurkkuu myöten täynnä miehiä ja jopa karsastin heidän seuraansa jne. baareissa. Oli tarkotus muuttaa yksiöön länsi- Uudellemaalle, olin suunnitellu, että miehet ei tule kuulumaan mun elämään ja keskityn omaan elämääni ja omiin asioihini kavereitten ja läheisten kanssa. Mutta mieheni muutti käsitykseni täysin ja olin ihmeissäni. Tavattiin 2008 kesällä baarissa ja seuraavana päivänä mentiin kahville, siitä se meijän suhde alkoki. Mieheni oli/on todella muuttanu mun käsityksiä miehistä on jotenkin niin erilainen, että kolahti kyllä kunnolla. Kukaan ei ole aiemmin saanu mussa aikaan sellasia tunteita. Muutin suunnitelmat, kun mieheni ehdotti yhteen muuttoa 2008 marraskuussa.
Eli jos en olis miestäni tavannu niin mulla ei olis nyt lasta, enkä suunnittelin häitä. Olisin sinkku ja mulla olisin ilman miehiä.
Eli jos en olis miestäni tavannu niin mulla ei olis nyt lasta, enkä suunnittelin häitä. Olisin sinkku ja mulla olisin ilman miehiä.
viera i lija
Olisin tehnyt yksin yhden lapsen jos "luoja sen olisi minulle suonut". (Olisin löytänyt sopivan isäehdokaan, mikäs helvetti se kysymys nyt olikaan. Typerää kun niitä ei enää näe kun alat vastaamaan. Pahoittelut jos vastaan nyt asian vierestä).
Kahta en, koska jo yhden kanssa olisin huomannut että lasten hoito on rankkaa. Mielestäni jokainen lapsi ansaitsee ensisijaisesti kaksi hyvää vanhempaa, joten ilman mitään isäsitoumusta en lasta kenellekään tekisi.
Kahta en, koska jo yhden kanssa olisin huomannut että lasten hoito on rankkaa. Mielestäni jokainen lapsi ansaitsee ensisijaisesti kaksi hyvää vanhempaa, joten ilman mitään isäsitoumusta en lasta kenellekään tekisi.
Pidän lapsista. Nautin elämästä heidän kanssaan. Nautin suurperheellisyydestä ja olen siinä "hyvä".
Hyväksyn kuitenkin täysin myös muunlaiset kannat ja tuntemukset.
hmmmmmmmmmmmmm
Mitä tarkoitat tuolla että pitkä tauko ei ollut hyväksi, siis miten se näkyy? Varsinkin lapsissa?
Lapset surevat sitä taukoa. Siis nämä jo aikuiset, jotka tauon ymmärtävät.
Valitsitko sinkkuäitiyden tietoisesti vai oliko se jotain mihin "ajauduit"?
Boobabe
Mua vähän harmittaa kun sisko on 14v. nuorempi.
Minulla on esikoisen ja kuopuksen välillä 22 vuotta ikäeroa. He ovat hyvin läheisiä.
Boobabe
Ei se läheisyyteen vaikuta. Olen siskon kanssa läheinen.
Ajauduin.
Ehkä tämä sellaiselle ihmiselle sopisi, joka tosissaan haluaisi (olisi aina halunnut) äidiksi ja äidiksi tulo olisi unelman toteutuminen.
Henkilökohtaiset arvot tosin sellaiset, että niissäkin tapauksissa olisi parasta tehdä lapsi vaikkapa homomiehen kanssa ja näin saisi itse toisen vastuullisen lapsen elämään, lapsi ei olisi isätön ja mies saisi lapsen (heille kun ei ole mahdollista yksin lasta hankkia).
En olisi tehnyt. Elin ihan tyytyväisesti yksin ja lapsettomana ja olisin jatkanut sitä rataa hamaan hautaan asti ilman hänen yllättävää väliintuloa. Yhteinen henkisesti rankka kokemus harrastuspuolella muutti molempien elämänkatsomusta ja ehkä olimme avoimempia parisuhteelle.
Et pidä hyvänä keinohedelmöitystä?