Kesäkuuuuu! Vihdoinkin! Onnea kaikille nyytin saaneille ja kiitos uudesta pinosta!
Sheivailuun kommentoin sen verran, että itse sheivaan, koska tuntuu, että vaatteet hautoo aika hyvin paikkoja ja aina tuntuu, että jos pehkon päästää liian valloilleen niin tulee heti hiivaa tai muita tulehdusmaisia oireita, varsinkin jos käyttää tiukkoja housuja. Yritän kyllä siis välttää kireitä vaatteita, vaikka sheivailenkin. Esim alushousut mulla on kaikki XL tai XXL kokoa vaikka muuten olenkin kokoa S/M. Eikä noi alushousut ole mitään purjeita vaan menee ihan nätisti ihoa myöten. En vaan tajua, miten monet tuntuu käyttävän ihan mielettömän kireitä vaatteita. Näyttäähän ne hyvältä ja monesti toivoisin, että itsekin pystyisin käyttämään, mutta virtsiksen pelossa en enää uskalla. Liputan myös kestositeiden puolesta, vaikka nykyään olikohan se Libresse, joka valmistaa aika hyviä puuvillalta tuntuvia kertiksiä. Synnytyksen jälkeen en ajatellut stressata näistä vaan mennä sillä, mikä siihen hetkeen tuntuu hyvältä (eli helpoimmalta).
Mulle on nyt tullut kyllä vähän sellainen erakkomainen olo, en haluaisi kauheasti tavata ihmisiä, vaan olla vaan oikeastaan yksinään tai korkeintaan miehen kanssa tehdä jotain. Liekö sit jotain henkistä valmistautumista synnytykseen?
Täälläkin on Lauwra just tota, että kun menee vessaan niin tulee menkkamaisia supistuksia sit kun pääsee sänkyyn. Alan olla jo suht kypsä tähän odotteluun ja toivoisin, että synnytystä ei tarvitsisi enää kauhean pitkään odottaa. Mutta samat fiilikset täälläkin, että kun kipu alkaa niin tulee heti toisiin aatoksiin. Viikonloppuna yhtenä yönä sattui jotenkin aivan jäätävä kipu vasempaan munasarjaan ja ihmettelin taas, että miten ikinä pärjään synnytyksessä, jos jo tällainen kärpäsenpistoa vastaava kipu saa mut paniikkiin. Toisaalta eilen oli kyllä sellainen ärsytys päällä (taisin syödä liian vähän) että melkein kaikki pisti vihaksi ja silloin ajattelin, että nyt ei haittaa vaikka miten sattuis. Että ehkä tollanen vihainen asenne olis mulle eduks synnytyksessä niin sit ei jotenkin pelkäis mitään kun kaikki olis "ihan samaa" ja vois jotenkin purkaa kiukkunsa siihen kipuun. En tiedä kuinka järkeenkäypä ajattelutapa tääkin on.
Pitää varmaan tosissaan alkaa pakata sairaalakassia ja laittaa vauvalle sänky valmiiksi. Noiden suklaiden kanssa nyt täytyy vähän miettiä, miten menetellä, niiden kanssa näyttää olevan tällä hetkellä ihmisillä eniten "vaikeuksia".
Mamira 37+4
Sheivailuun kommentoin sen verran, että itse sheivaan, koska tuntuu, että vaatteet hautoo aika hyvin paikkoja ja aina tuntuu, että jos pehkon päästää liian valloilleen niin tulee heti hiivaa tai muita tulehdusmaisia oireita, varsinkin jos käyttää tiukkoja housuja. Yritän kyllä siis välttää kireitä vaatteita, vaikka sheivailenkin. Esim alushousut mulla on kaikki XL tai XXL kokoa vaikka muuten olenkin kokoa S/M. Eikä noi alushousut ole mitään purjeita vaan menee ihan nätisti ihoa myöten. En vaan tajua, miten monet tuntuu käyttävän ihan mielettömän kireitä vaatteita. Näyttäähän ne hyvältä ja monesti toivoisin, että itsekin pystyisin käyttämään, mutta virtsiksen pelossa en enää uskalla. Liputan myös kestositeiden puolesta, vaikka nykyään olikohan se Libresse, joka valmistaa aika hyviä puuvillalta tuntuvia kertiksiä. Synnytyksen jälkeen en ajatellut stressata näistä vaan mennä sillä, mikä siihen hetkeen tuntuu hyvältä (eli helpoimmalta).
Mulle on nyt tullut kyllä vähän sellainen erakkomainen olo, en haluaisi kauheasti tavata ihmisiä, vaan olla vaan oikeastaan yksinään tai korkeintaan miehen kanssa tehdä jotain. Liekö sit jotain henkistä valmistautumista synnytykseen?
Täälläkin on Lauwra just tota, että kun menee vessaan niin tulee menkkamaisia supistuksia sit kun pääsee sänkyyn. Alan olla jo suht kypsä tähän odotteluun ja toivoisin, että synnytystä ei tarvitsisi enää kauhean pitkään odottaa. Mutta samat fiilikset täälläkin, että kun kipu alkaa niin tulee heti toisiin aatoksiin. Viikonloppuna yhtenä yönä sattui jotenkin aivan jäätävä kipu vasempaan munasarjaan ja ihmettelin taas, että miten ikinä pärjään synnytyksessä, jos jo tällainen kärpäsenpistoa vastaava kipu saa mut paniikkiin. Toisaalta eilen oli kyllä sellainen ärsytys päällä (taisin syödä liian vähän) että melkein kaikki pisti vihaksi ja silloin ajattelin, että nyt ei haittaa vaikka miten sattuis. Että ehkä tollanen vihainen asenne olis mulle eduks synnytyksessä niin sit ei jotenkin pelkäis mitään kun kaikki olis "ihan samaa" ja vois jotenkin purkaa kiukkunsa siihen kipuun. En tiedä kuinka järkeenkäypä ajattelutapa tääkin on.
Pitää varmaan tosissaan alkaa pakata sairaalakassia ja laittaa vauvalle sänky valmiiksi. Noiden suklaiden kanssa nyt täytyy vähän miettiä, miten menetellä, niiden kanssa näyttää olevan tällä hetkellä ihmisillä eniten "vaikeuksia".
Mamira 37+4