Keskustelua tapailuvaiheen "säännöistä" jne.!

Tää on ihan parhautta.

"Sen takia sanoin ystävälleni, ettei kiirehdi nyt vaan nauttii nyt ja tutustuu rauhassa..."
Ja pari viestiä myöhemmin:
"Siinä tilanteessa kannattaa sanoa miehelle että meinasitko kauankin jatkaa kaverilinjalla, koska on mulla tuolla jonossa muitakin ottajia. Ei mun ystävän kannata liikaa aikaa tuhlata ihmiseen, joka ei halua/pysty parisuhteeseen"

 

Mitkä toiset miehet? Mihin niitä toisia miehiä tarvitaan? Kuulostaa kauhean ahdistavalta, että sinkkuna pitäisi vain tavata hirveä määrä miehiä. Koko ajan uusia.

:O:O Ahdistavalta viettää aikaa ihmisten kanssa ja tutustua erilaisiin tyyppeihin?

 

Ilman muuta on sutinaa ja säpinää ja vipinää, mutta silti ei olla sovittu seurustelusta. Siinä vaiheessa molemmat saa tehdä mitä vaan eikä se ole silloin pettämistä. Tapailuvaiheessa tutustutaan ja ainakin itselläni hyvin varhaisessa vaiheessa on tullut sitten fiilis, että tän miehen haluan "omaksi" ja mies on yleensä kysynyt että haluatko olla mun tyttöystävä. Jos ei kysyisi, niin minä kysyisin, koska kai nyt parissa kuukaudessa jo tietää mitä haluaa

Haluatko olla mun tyttöystävä tarviiko sitä erikseen kysyä, eiköhän se selviä muutenkin.

 

Ilman muuta on sutinaa ja säpinää ja vipinää, mutta silti ei olla sovittu seurustelusta. Siinä vaiheessa molemmat saa tehdä mitä vaan eikä se ole silloin pettämistä. Tapailuvaiheessa tutustutaan ja ainakin itselläni hyvin varhaisessa vaiheessa on tullut sitten fiilis, että tän miehen haluan "omaksi" ja mies on yleensä kysynyt että haluatko olla mun tyttöystävä. Jos ei kysyisi, niin minä kysyisin, koska kai nyt parissa kuukaudessa jo tietää mitä haluaa

No minulle se sutina, säpinä ja vipinä on jo jotain. Sitä joko on tai ei ole ja siinä on juuri se kemia ja parisuhdeaines, jota tuolla aiemmin ihmettelit (miten sen voi nähdä jo ensinäkemältä).

 

[QUOTE="Juulianna";30800191]No mä en ole ainakaan ikinä kokenut tarvetta tapailla montaa miestä yhtä aikaa. Kun en ole varsinaisesti edes tapaillut ketään vaan homma on mennyt hyvin nopeasti seurusteluksi. Nykyisen miehen kohdalla varsinkaan ei olisi tullut mieleenkään tapailla muita, kaiken mahdollisen vapaan ajan halusin olla tämän miehen kanssa enkä kenenkään muun miehen.

Koko tapailutouhu kuulostaa mun mielestä jotenkin kummalliselta. Mä haluan olla kunnolla yhdessä enkä säätää suuntaan ja toiseen. Se mikä sopii sulle ei sovi taas toiselle. Ei sun tapa ole ainoa oikea ja muiden tavat typeriä.[/QUOTE]

PEESI

 

:O:O Ahdistavalta viettää aikaa ihmisten kanssa ja tutustua erilaisiin tyyppeihin?

Kyllä. Ainakin jos se on jatkuvaa ja tuollaista suorittamista.

Etsitkö tyttökavereitakin yhtä aktiivisesti?

 

Tää on ihan parhautta.

"Sen takia sanoin ystävälleni, ettei kiirehdi nyt vaan nauttii nyt ja tutustuu rauhassa..."
Ja pari viestiä myöhemmin:
"Siinä tilanteessa kannattaa sanoa miehelle että meinasitko kauankin jatkaa kaverilinjalla, koska on mulla tuolla jonossa muitakin ottajia. Ei mun ystävän kannata liikaa aikaa tuhlata ihmiseen, joka ei halua/pysty parisuhteeseen"

Niin että ei kiirehdi omassa mielessään ajattelemaan, että juttu on jo vakava, vaan just kysyy tai sitten ei kysy ja ottaa kaiken irti sinkkuudesta!

 

Niin että ei kiirehdi omassa mielessään ajattelemaan, että juttu on jo vakava, vaan just kysyy tai sitten ei kysy ja ottaa kaiken irti sinkkuudesta!

Siis tapailua jo useampi kuukausi takana ja silti olisi sinkku? Ei mee mulla jakeluun.

 

Niin että ei kiirehdi omassa mielessään ajattelemaan, että juttu on jo vakava, vaan just kysyy tai sitten ei kysy ja ottaa kaiken irti sinkkuudesta!

Sitten on olemassa semmoinen pikku juttu kuin rakastuminen. Onnellisia ovat ne, jotka ovat sen kokeneet.

 

No minulle se sutina, säpinä ja vipinä on jo jotain. Sitä joko on tai ei ole ja siinä on juuri se kemia ja parisuhdeaines, jota tuolla aiemmin ihmettelit (miten sen voi nähdä jo ensinäkemältä).

Oho.. No mikäs siinä. Minä oon yrittänyt ajatella myös järjellä ja toivottavasti nykyisen poikaystävän suhteen niin tarpeeksi teinkin, koska hänestä tulee lapseni isä. Mun mielestä elämäntavat, suunnitelmat tulevaisuuteen ja vaikka mitä muuta merkitsee heti ihastumisen jälkeen kakkosena. Voi tietysti olla, ettet ole enää lapsenteko iässä ja et "joudu" ajattelemaan perheen perustamista ja sitä onko siitä toisesta hyväksi isäksi jne.

 

[QUOTE="Hanna";30800210]Haluatko olla mun tyttöystävä tarviiko sitä erikseen kysyä, eiköhän se selviä muutenkin.[/QUOTE]

Me kyllä sovittiin miesystävän kans erikseen; mää oon jo nelikymppinen eikä silti aina tiedä :snotty:

 

Oho.. No mikäs siinä. Minä oon yrittänyt ajatella myös järjellä ja toivottavasti nykyisen poikaystävän suhteen niin tarpeeksi teinkin, koska hänestä tulee lapseni isä. Mun mielestä elämäntavat, suunnitelmat tulevaisuuteen ja vaikka mitä muuta merkitsee heti ihastumisen jälkeen kakkosena. Voi tietysti olla, ettet ole enää lapsenteko iässä ja et "joudu" ajattelemaan perheen perustamista ja sitä onko siitä toisesta hyväksi isäksi jne.

No sun jutuissa ei kyllä ole järjen hiventäkään.

 

Sitten on olemassa semmoinen pikku juttu kuin rakastuminen. Onnellisia ovat ne, jotka ovat sen kokeneet.

Rakkaus on mitä parhainta elämässä, mutta kyllä ainakin itse olen tullut siihen tulokseen ettei se ja intohimo riitä. Jotta suhde kestää niin pitää olla ihan järkiasiatkin kunnossa. En nyt itse sano, että menen aina elämässä järki edellä, mutta ehdottomasti hyvä parisuhde tarvii muutakin kun tunteet.

 

Oho.. No mikäs siinä. Minä oon yrittänyt ajatella myös järjellä ja toivottavasti nykyisen poikaystävän suhteen niin tarpeeksi teinkin, koska hänestä tulee lapseni isä. Mun mielestä elämäntavat, suunnitelmat tulevaisuuteen ja vaikka mitä muuta merkitsee heti ihastumisen jälkeen kakkosena. Voi tietysti olla, ettet ole enää lapsenteko iässä ja et "joudu" ajattelemaan perheen perustamista ja sitä onko siitä toisesta hyväksi isäksi jne.

Niin, vielä toistan, että se sutina ja kemia ja parisuhdekelpoisuus ei välttämättä johda perheen perustamiseen, loppuelämän kestävään parisuhteeseen tai edes yhteenmuuttamiseen tms. Tyypistä nyt vain näkee ensisilmäyksellä, kiinnostaako sillä tavalla vai ei. Ei sitä kuukausitolkulla tarvitse tapailla, että selviää voiko syntyä sutinaa.

Sinä nyt näköjään käsität seurustelun perheen perustamisena?

 

Oho.. No mikäs siinä. Minä oon yrittänyt ajatella myös järjellä ja toivottavasti nykyisen poikaystävän suhteen niin tarpeeksi teinkin, koska hänestä tulee lapseni isä. Mun mielestä elämäntavat, suunnitelmat tulevaisuuteen ja vaikka mitä muuta merkitsee heti ihastumisen jälkeen kakkosena. Voi tietysti olla, ettet ole enää lapsenteko iässä ja et "joudu" ajattelemaan perheen perustamista ja sitä onko siitä toisesta hyväksi isäksi jne.

No kyllä mä heti siinä kohtaa kun huomaan että kemiat toimii ja kiinnostusta olis niin alan puhumaan noista tärkeistä asioista. En ihastuis mieheen jolla olis täysin eri arvot kuin itsellä.

 

Oho.. No mikäs siinä. Minä oon yrittänyt ajatella myös järjellä ja toivottavasti nykyisen poikaystävän suhteen niin tarpeeksi teinkin, koska hänestä tulee lapseni isä. Mun mielestä elämäntavat, suunnitelmat tulevaisuuteen ja vaikka mitä muuta merkitsee heti ihastumisen jälkeen kakkosena. Voi tietysti olla, ettet ole enää lapsenteko iässä ja et "joudu" ajattelemaan perheen perustamista ja sitä onko siitä toisesta hyväksi isäksi jne.

Mä en ymmärrä miten sä erottelet miehen ominaisuuksia tolla tavalla. Mä automaattisesti kun mieheni tapasin ja seurustelu vauhdilla alkoi, tiesin että hänen kanssaan haluan joskus perustaa perheen jne. En mä vois olla ihmisen kanssa josta ajattelisin että hemmetin luuseri, lapsia en sun kanssa koskaan tee mutta oot sä nyt toistaseks ihan jees tuolla baarissa näyttää..
Se on tai ei ole valmis paketti. Kompromisseja pitkässä suhteessa täytyy toki tehdä ja molemmat muuttuu ihmisinä mutta yhteinen tunne säilyy ja kestää nämä vaiheet.

 

Rakkaus on mitä parhainta elämässä, mutta kyllä ainakin itse olen tullut siihen tulokseen ettei se ja intohimo riitä. Jotta suhde kestää niin pitää olla ihan järkiasiatkin kunnossa. En nyt itse sano, että menen aina elämässä järki edellä, mutta ehdottomasti hyvä parisuhde tarvii muutakin kun tunteet.

Niin, entä sitten? Pitääkö sinulla olla varmuus suhteen kestävyydestä, ennen kuin voit seurustella?

 

Niin, vielä toistan, että se sutina ja kemia ja parisuhdekelpoisuus ei välttämättä johda perheen perustamiseen, loppuelämän kestävään parisuhteeseen tai edes yhteenmuuttamiseen tms. Tyypistä nyt vain näkee ensisilmäyksellä, kiinnostaako sillä tavalla vai ei. Ei sitä kuukausitolkulla tarvitse tapailla, että selviää voiko syntyä sutinaa.

Sinä nyt näköjään käsität seurustelun perheen perustamisena?

Tuosta oon aivan samaa mieltä! Kuukausia tapailua tuntuu jo tosi pitkältä, mutta toisaalta monilla alkaa juttu ystävyydestä. Ehkä hiljaa hyvää tulee ja ystäväni on kyllä fiksu tyyppi, toivottavasti mies vaan tajuaa ettei tuollaisessa välimuotosuhteessa voi loputtomiin jatkaa.

Juu, kyllä itselläni on ollut jo pitkään selvää, että lähitulevaisuudessa lapsen haluan ja se on ollut ihan ykkösvaatimuksia myös miehen suhteen.

 

Rakkaus on mitä parhainta elämässä, mutta kyllä ainakin itse olen tullut siihen tulokseen ettei se ja intohimo riitä. Jotta suhde kestää niin pitää olla ihan järkiasiatkin kunnossa. En nyt itse sano, että menen aina elämässä järki edellä, mutta ehdottomasti hyvä parisuhde tarvii muutakin kun tunteet.

On erilaisia ihmisiä ja myös erilaisia kulttuureita - edelleen vanhemmat valitsevat puolison monille maapallon ihmisille, ja sekin toimii. Mutta taitaa olla ihan tilastollinen fakta, että meidän kulttuurissamme paras pohja suhteelle on intohimoinen rakkaus, luja kumppanuus ja yhteiset arvot. Rakastuminen antaa kickstartin, johon on hyvä muistoissaan palata ja hakea voimaa.

Kun menee sydän edellä, saattaa siinä satuttaakin itsensä. Mutta kyllä aikuinen ihminen sen aina kestää. Toinen juttu on sitten, jos alkaa lapsia suunnitella.

 

Tuosta oon aivan samaa mieltä! Kuukausia tapailua tuntuu jo tosi pitkältä, mutta toisaalta monilla alkaa juttu ystävyydestä. Ehkä hiljaa hyvää tulee ja ystäväni on kyllä fiksu tyyppi, toivottavasti mies vaan tajuaa ettei tuollaisessa välimuotosuhteessa voi loputtomiin jatkaa.

Juu, kyllä itselläni on ollut jo pitkään selvää, että lähitulevaisuudessa lapsen haluan ja se on ollut ihan ykkösvaatimuksia myös miehen suhteen.

Eikö se ystäväsikään sitten tiedä, voiko syntyä sutinaa, vai mikä tässä nyt on ongelma? Miksi se ystäväsi voi tehdä aloitetta suuntaan tai toiseen, vaan odottaa miehen tekevän jotain? Jos ei sutinaa näytä syntyvän, niin miksi sitä tapailua pitää jatkaa? Tuon takia en nyt tajua koko tapailemiskuviota. Ihan kuin se tapailu sitten sytyttäisi ne tunteet, joita ei vielä ole.

 

Eikö se ystäväsikään sitten tiedä, voiko syntyä sutinaa, vai mikä tässä nyt on ongelma? Miksi se ystäväsi voi tehdä aloitetta suuntaan tai toiseen, vaan odottaa miehen tekevän jotain? Jos ei sutinaa näytä syntyvän, niin miksi sitä tapailua pitää jatkaa? Tuon takia en nyt tajua koko tapailemiskuviota. Ihan kuin se tapailu sitten sytyttäisi ne tunteet, joita ei vielä ole.

Lähinnä se, että se mies kokee ettei edes tunne tarpeeksi tätä ystävääni ja hänestä ensin pitää tutustua kunnolla. Mutta ei mun kaveri ole kysynyt suoraan seurustellaanko.
Ja en mä sanoisi, etteikö voisi ajan mittaan tulla fiilikset ja tunteet, kun kerran monet oikeasti ensin kaveraa ja sitten vasta seurustelee..? Ei siis olla samasta muotista kaikki!

 

Lähinnä se, että se mies kokee ettei edes tunne tarpeeksi tätä ystävääni ja hänestä ensin pitää tutustua kunnolla. Mutta ei mun kaveri ole kysynyt suoraan seurustellaanko.
Ja en mä sanoisi, etteikö voisi ajan mittaan tulla fiilikset ja tunteet, kun kerran monet oikeasti ensin kaveraa ja sitten vasta seurustelee..? Ei siis olla samasta muotista kaikki!

Sun kaveri ja tää mieshän ei nyt "kaveeraa" vaan tapailee. Mun mielestä siinä on suuri ero.

 

Mulla ei ole mitään käsitystä nykypäivän tapailuista, seurustelusta jne, mutta voisin kuvitella, että myös siinä tapailuvaiheessa täytyy olla kaikki kortit pöydällä. Jos toinen vaan tapailee ja sivussa panee kaikkea kaksijalkaista jäniksestä tikapuihin ja toinen haluaa tutustua siihen yhteen ja katsoa kantaako juttu pidemmälle, siinä saa se toinen reppana vaan pahasti siipeensä

 

Lähinnä se, että se mies kokee ettei edes tunne tarpeeksi tätä ystävääni ja hänestä ensin pitää tutustua kunnolla. Mutta ei mun kaveri ole kysynyt suoraan seurustellaanko.
Ja en mä sanoisi, etteikö voisi ajan mittaan tulla fiilikset ja tunteet, kun kerran monet oikeasti ensin kaveraa ja sitten vasta seurustelee..? Ei siis olla samasta muotista kaikki!

Minä käsitän tämä kaveeraamisen ihan eri tavalla kuin sinä. Minusta se ei ole tuollaista tapailemista, vaan sellaista, että tunnetaan vain jostain syystä entuudestaan (esim yhteisien tuttavien, töiden, harrastusten kautta) ja sitten yhtäkkiä huomataan, että tästähän voi syntyä jotain muutakin. Eli se kaveeraaminen ei vielä ole mitään tapailua sutinamielessä.

 

Minä käsitän tämä kaveeraamisen ihan eri tavalla kuin sinä. Minusta se ei ole tuollaista tapailemista, vaan sellaista, että tunnetaan vain jostain syystä entuudestaan (esim yhteisien tuttavien, töiden, harrastusten kautta) ja sitten yhtäkkiä huomataan, että tästähän voi syntyä jotain muutakin. Eli se kaveeraaminen ei vielä ole mitään tapailua sutinamielessä.

Samaa mieltä