Mies jo aivan innoissaan ja mä en tiedä vielä.. vauva asiaa

Mies intoilee jo.. haluaa siis kolmannen lapsen.. tai no miehelle se olis kyllä vasta toinen biologinen lapsi. Mulle olis se olis sitten jo kolmas lapsi jos me siihen päädytään. En ole vielä miehelle mitään luvannut. olen vain luvannut tosissani pohtia asiaa ja olen miehelle kertonut huolistani. Mutta jotenkin musta tuntuu ettei mies oikein osaa ottaa niitä tosissaan. Jännä tilanne siinä mielessä että noin pari vuotta sitten mä olin aivan vauvakuumeinen ja mies oli se joka halus pohtia vielä. Ehkä mies sitte sai jonkun herätyksen kun se hoksas että mä täytän tässä pian 30v. Oon nimittäin joskus sanonu että mä en sitten hanki yhtääkään lasta sen jälkeen kun täytän 30v. En mä nyt ihan täysin tosissani ollu mutta mies ehkä ajatteli niin.

Toisaalta onhan se mies siinä mielessä oikeassa että ei meidän kauan kannata odotella enää kun mieskin jo pian 38v. Niin ja ikäerot sisarusten välillä tulis jo aika isoks. Esikoinen täyttää loppuvuodesta 11v ja kuopus kanssa loppuvuodesta 7v.

Silti mä mietin millaisia muutoksia se sitten elämään tois jos meille tulis vielä vauva..

Mä en osaa päättää... :/

 

Höhö, meillä mies yrittää vauvakuumeilla ja mä lasken päiviä siihen kun oon 30v ja pääsen sterijonoon.

 

Mun siskot on mua 18 ja 13 vuotta vanhempia.. Ei nuo nyt niin suuret ikäerot vielä ole.

 

Mun siskot on mua 18 ja 13 vuotta vanhempia.. Ei nuo nyt niin suuret ikäerot vielä ole.

Ei se kivaakaan ole. Sisko on 14v. mua nuorempi.

 

Tuo ikäero ei nyt mua niin paljon huoleta. Mulla 6-vuotta nuorempi veli ja se on itseasiassa mun kaikista paras ystävä. Meillä on aina ihan hurjan hauskaa yhdessä. Toki lapsena se oli vähän erilaista kun olin vanhempi niin mä aina jouduin kattomaan veljen perään.

 

Ei se kivaakaan ole. Sisko on 14v. mua nuorempi.

Meillä ei ole koskaan ollut mitään ongelmia. Siskot tykkäsi kun oli pikkuinen perheessä, eikä porukoilla ollut kauheesti minkäänlaisia ongelmia lastenvahtien järjestämisen kanssa kun oli omasta takaa kaksi kappaletta. Ollaan siskojen kanssa todella hyvissä väleissä, 18 vuotta vanhempaa nään päivittäin.

Ja onhan nuoremmassa pikkusiskossa ollut siskoillekin puolensa, kun mä olen ollut sitten puolestaan heille lastenlikkana, talonvahtina ym.

Eihän tuo välttämättä kaikkien mielestä mukavaa ole, mutta meidän perheessä on toiminut täydellisesti.

 

Kuumeilisipa minunkin mies... Mutta oman ratkaisusi tueksi kirjoita vaikka plussilla ja miinuksilla itsellesi listaa, mikä olisi positiivista kolmannessa lapsessa ja mikä ei. Ehkä ne ajatukset siinä selkenee samalla.

 

Meillä ei ole koskaan ollut mitään ongelmia. Siskot tykkäsi kun oli pikkuinen perheessä, eikä porukoilla ollut kauheesti minkäänlaisia ongelmia lastenvahtien järjestämisen kanssa kun oli omasta takaa kaksi kappaletta. Ollaan siskojen kanssa todella hyvissä väleissä, 18 vuotta vanhempaa nään päivittäin.

Ja onhan nuoremmassa pikkusiskossa ollut siskoillekin puolensa, kun mä olen ollut sitten puolestaan heille lastenlikkana, talonvahtina ym.

Eihän tuo välttämättä kaikkien mielestä mukavaa ole, mutta meidän perheessä on toiminut täydellisesti.

Ei siinä mitään ongelmaa ole. Näen siskoani aika usein. Asuu lähellä.

 

Tuo ikäero ei nyt mua niin paljon huoleta. Mulla 6-vuotta nuorempi veli ja se on itseasiassa mun kaikista paras ystävä. Meillä on aina ihan hurjan hauskaa yhdessä. Toki lapsena se oli vähän erilaista kun olin vanhempi niin mä aina jouduin kattomaan veljen perään.

No mutta, mikä kiire sinulla sinänsä sitten tuon päätöksen kanssa on? Mulle tuli viimeinen iltatähti 38-vuotiaana, miksi yli kolmenkymmenen odottaminen arveluttaa?

 

On vaan sellainen tunne että nyt vielä juuri ja juuri vielä jaksais vauva arkea, en usko että enää viiden vuoden päästä jaksan tai ylipäätänsä kiinnostaa sillon. Ja ainahan ne riskit raskaudessa ja synnytyksessä kasvaa iän myötä. Oma äitini tuli raskaaksi 37-vuotiaana lapsi oli vammainen ja raskaus keskeytettiin muistaakseni rv 17.

 

Sitten sitä toki miettii kuinka se nyt vaikuttaa eri asioihin. Esim me muutettiin muutama vuosi sitten miehen kotipaikkakunnalle ja minä + lapset ei oikein viihdytä, mutta muutto pois ei oikein onnistu miehen monesta syystä. Lapset on kuitenkin syntyneet ja ehtineet asua mun kotipaikkakunnalla että nekin muistaa sen ja ikävöi. Siksi käydään sielä tosi usein ainakin pari kertaa kuukaudessa. Mietin että kuinkahan sitä sitten matkustaa junalla kolmen lapsen kanssa varsinkin jos se kolmas on vauva. Yms..

 

nostan

 

En hankkisi.

 

Anna miehelle mitä haluaa. Siitä saa useamman vuoden ilon. Muuten lähtee muille soidinmaille. Nimim. Kokemusta on.

 

Ja 30 v. on NIIN nuori vielä.

 

Minäkin haluaisin sen lapsen mutta mietin onko ajankohta hyvä... Kuinka mä saan asiat hoidettua niin että meillä kaikilla olis sitten mahdollisimman hyvä olla jne... en tiedä ymmärtääkö kukaan mitä tarkoitan..